Jovain: ”Missä kulkee luontaisen ja keinollisen metsänkasvatuksen raja. Minä en ainakaan sitä tiedä. Molempia sopii samaan metsään.”
En ymmärrä kysymystäsi. En ole kuullut luontaisesta tai keinollisesta kasvatuksesta, vain uudistamisesta. Luontaisessa uudistamisessa uudistaminen tapahtuu kohteessa olevan puuston siemennyksestä tai vesoista, keinollisessa uudistuminen perustuu viljelyyn. Usein keinollista uudistamistulosta täydentää luontainen materiaali, joten mikä on ongelma?
Tuolla jaottelulla ei muuten ole mitään tekemistä jatkuvan tai jaksollisen kasvatuksen kanssa.
Mm: ”En usko että jatkuvassa kasvatuksessa halutaankaan kilpailla metsän maksimituotosta vaan muut seikat puoltavat metsän pitämistä peitteisenä.”
En tiedä porukan intresseistä. Jatkuvaa ainakin markkinoidaan jaksollista taloudellisesti parempana menetelmänä.
”Hän perusteli jatkuvaa sillä että haluaa pitää metsän suvulla (perillisillä) mutta heistä kukaan ei ole halukas aktiiviseen metsänhoitoon. Asuvat muualla. Silloin perusteet löytyvät muualta kuin maksimi tuottavuudesta.”
Tuossa on kaksi tapaa suhtautua asiaan. Joko hakkaa kuvion siihen kuntoon, ettei siellä kelvollista kasvua tapahdu, jolloin hoitaakaan ei tarvitse. Tai sitten yrittää saada jk-metsä hyvään kasvuun, jolloin se tarvitsee hoitoa siinä missä jaksollinenkin. Mutta jälleen kerran jatkuvaa markkinoidaan hoitoa tarvitsemattomana jas ehän on muuhun markkinointimateriaaliin liitettynä väärin.
AJ: ”Koivikko, jonka alla on kuusen taimikko, voi olla jatkuvan kasvatuksen alkuvaihe.”
Tuo matkii normaalia luonnon kiertokulkua, mutta talousmetsässä se johtaa kuusikon päätehakkuuseen eli on kaksijaksoisena jaksollista kasvatusta. Toki 70 vuotta voidaan leikkiä jk-metsänhoitoa, koska metsässä on suuri osa ajasta selvää erirakenteisuutta.
Mutta ei tämä kiista oikeaoppisuudesta tuollaista metsää pilaa. Varsin kivan vaikutelman se itsestään antaa ja on taatusti luontoarvojenkin puolesta hyvä menetelmä. Ainoa ongelma on saada motokuskit hyväksymään ajatus vähän tasarakenteista tarkemmasta, muttei kuitenkaan haastavuudeltaan perinteisen jk-metsän veroisesta leimikosta.
Samoja elementtejä on molemmissa metsissä, joiden välillä käydään jopa kiistaa siitä, kumpaanko kuuluvat. Ei tavan metsänomistaja kestä mukana tässä, vaan tekee omia johto päätöksiä, jotka ovat sitten kaukana todellisesta.
Eiköhän ole harmonisoinnin paikka, tarvitaanko yleensä kahta metsänkasvatusmenetelmää. Eivätköhän ole yhteensovitettavissa. Tässä on vähän sanlainen tilanne metsähoidossa kuin puukaupassa, yhteensovitettavissa.
Kävin tänään ”laboratoriossani” tulokset näyttää, että sädekasvu on säilynyt yli 3mm/ v ja arvokasvukuutiota kertyy hyvin, tuotto euroina on noin 8%. Taimia ( ovat nyt 20 – 30 sm) on tullut neljässä vuodessa 1000 – 4000 kpl/ha.
Vaihtoehto olis ollut viisvuotta sitten paljaaksihakkuu jota viisaat insinöörit minulle neuvoivat varmaksi ja ainoakasi. Nuo silloiset enimiltään kuitupuut olis mennet lahjaksi yhtiölle. Jäljelle olis jäänyt allergiaa tekevä istutus ja raivauket eikä vähäisempänä tulevat tukkipuun tulot 5000/ ha. Jos ei pahempaa satu niin parin talven jälkeen poistetaan abaut puolet suurista tukkipuista. Ennakoin jotta siihen olisi kulunut 10 v mutta shokki vaikutus oli vähäinen. Ei tässä ole mitään kehumista tai paremmuuden tavoittelu, kerron sen siksi jotta, no worry! tuo tuli tutuksi ystäviltäni Australiassa.
Jos taimia on 4000 kpl / ha niin jonkinlaisen karsinnan sekin vaatii. Uskon että kovassa on kunnon metsän tuleminen jos raivaussahaa ei metsässä käytetä. Kuten kirjoitin niin jatkuva soveltuu joihinkin maapohjiin mutta huomattavan suppea on se uudistamistapa johonka se käy ja tulosta saadaan aikaan.
Juu, kuvankin näette, kun kerrotte kuinka se tällä systeemillä lähetetään? Niin ei se mitään ihmeellistä metsää ole, salot ovat samanlaista koko eteläisessä Suomessa.
Mitäs se Jovainin harmonisointi ratkaisee? Ei sellaisesta ole ollut kyse koko asiassa. Viitttasin juuri viime postauksessa tietoon hyvästä metsänhoidosta ja sen soveltamisesta käytäntöön.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.