Minä ymmärsin niin että Perko hakee malleja varttuneen kasvatusmetsän yläharvennusta varten, mutta jos soveltaa niin, että ottaa ylhäältä mutta jättää alaharvennuksen mallien mukaiset pohjapinta-alat, meneekö suunnilleen oikein? Vai pitäisikö metsikön tiheyttää jotenkin tarkemmin säätää? Jos sitten taimia ei synny, voi jatkaa jaksollista mallia uudistushakkuuseen.

Pukkalan esityksessä on ”edistyksellistä” se, että kaistalehakkuuta ja luontaista uudistamista eikä kylvöäkään  tyrmätä .   Istutus ei sen sijaan ole valikoimissa. Mutta istutuskin voi olla se paras menetelmä myös taloudellisesti koska siinä pitää laskea vertailussa parempi alkuunlähtö ja parempi kiertoajan kasvu mukaan.  Jalostetut taimet hyvin muokatulla ravinteikkaalla maalla kasvaa huomattavasti nopeammin kuin luontainen taimiaines muokkaamattomalla maalla ; varsinkin paremmin kuin alikasvos taimet,  jos on kyseessä jk:n metsä jota pyritään kasvattamaan ”oikea oppisesti” ilman mh-kuluja tuohta vuollen.

Yläharvennusta voi harrastaa tasaikäisissäkin metsissä. Silloin käy helposti niin, että jk-malli ei pärjääkään tuottovertailussa kovin hyvin.     Korkeilla koroilla (>5 %) laskettaessa kannattaa esityksen mukaan siis pitää puustopääoma pienenä ja samoin PPA .  Mutta miten lienee siinä otetettu huomioon , että PPA:n lasku liian alas heikentää metsäpohjan tuottopotentiaalin käyttömahdollisuutta (?)    Jossain kohtaa tulee raja vastaan, jos tuijotettaan vain %:aaliseen tuottoon ilman yhteyttä  kasvupaikan luonnonolosuhteisiin.   Esim. kuusikon kasvu heikkenee pitkäksi aikaa keskimääräisestä norm. kasvusta, jos PPA:aa  lasketaan >~ 60 % .   Yksittäisten harvassa kasvavien puiden tuotto% voi olla hyvä mutta ei niinkään kokonaistuotto /ha .

Puustopääoma kannattaisi muuten pitää pienenä aloitusvaiheessa NNA;ja laskettaessa , kun verrataan tasaikäiskasvatusta ja jk:sta päätehakkuun aikaan   ;  Jäävä puuston arvo vähentää jk:n kannattavuutta vähintään samalla tavalla kuin uudistuskulut tasaikäisen kasvatuksen kohdalla.  – Mutta miten silloin toteutuu seur. jk hakkuukerran tuotot ?

Piti muuten käyttää raivaussahaa ja myös istuttaa täydennystaimia jk:n hakkuussa jonka tein viimeksi.  Miten se laskettaneen jk:n kuluihin mukaan , kun ei sopine ainakaan jk:n apostolien esittämiin tuottoarviolaskelmiin semmonen kerettiläisyys . Pitääkö vain unohtaa kokonaan semmoset jotta ei tule ”rikkaa rokkaan”, vai tunnustaa suosiolla osaamattomuutensa jk:n harrastamiseen ilman kuluja ja oikeata ”lähestymiskulmaa” ??

Puuki,  jotain positiivista on siinäkin  jotta asia selvisi sinulle noin äkkiä. 

Niin minkä  asian selviämistä  tarkotat  ?    JK on ollut sallittua nyt 6 vuotta ja sitä vähän kritisoin, että sen innokkaimmat kannattajat koettaa saada sen puoliväkisin näyttämään taloudellisesti paremmalta menetelmältä kuin se useimmiten käytännössä onkaan.

Itse olin istutushommissa ja taimikoita raivaamassa  ensi kerran 70-luvulla.   Sen jälkeen olen istunut eri koulujen penkeillä liki parikymmentä vuotta yhteensä ja  osan siitä ajasta metsäpuolella.   Mm. muutaman matikan kurssinkin olen joskus suorittanut yo:n penkeillä keikkuen, joten ei ole laskentahommatkaan  ihan tuntemattomia.    Olet varmaan ”vanhempi tieteen harjoittaja” enkä epäile metsäpuolen kokemustasi . Erilaisia  näkemyksiä saa ja pitääkin olla olemassa kunhan löytyy myös perusteluja väitteille eikä puhuta ihan mutua tai puutaheinää  ajankuluksi.

Mehtäukko: ”Näpertelyyn jää sitten johu osa”. On aika paljon sanottu, jos siltä näyttää ja tehdään parasta JK hakkuuta ja logistiikkaa. Näyttää tuo kannattavuus puoli myös menevän sen mukaan, kummanko oppisuunnan tutkijat ovat laskelmia tekemässä.

Näyttää uhkaavasti metsänhoidon metodit suuntautuvan takaisin 50-60 luvulle. Otetaan sieltä opiksi ja nimen omaan luontaiseen metsänhoitoon. Jalostushyöty logistiikan ohella on tietenkin muuttunut, mutta niinhän sitä toimittiin ennenkin. Siihen aikaan kelpasi vain parasta ja nimenomaan kasvamaan jätettäväksi puustoksi. Eli jalostettiin sitä ennenkin sen ajan mittakaavassa ja onhan sen ajan tuotokset olleet meidän nähtävillä vanhoissa metsissä.

Mieleen tuolta ajalta ei ole jäänyt, että olisi ollut hoitamattomia läpipääsemättömiä viitoja, ainakaan siinä mitassa mitä tällä hetkellä on. Ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että on tehtävä ennakkoraivaus ennen hakkuuta nuorissa metsissä.

Luontainen uudistaminen siemenpuilla, tai kylvöllä yms. on ollut metsänhoidossa mukana yleisesti kuten ennenkin. Ei tässä olla mihinkään palattu. Kenenkään on turha mitätöidä aikoinaan vallinnutta harsintataloutta, metsien pilaamista ja sieltä lähtenyttä uutta nousua.

Virheittä se ei ole kehittynyt ja moni asia korjaantuikin mutta taas liian monet häntäHeikit sestovat sekoittamassa.