Eiköhän Jeessin metsät ole tässä suhteessa puuhapalstoja. Ei kaadettu parasta ennen, vaan ne parhaat säästettiin aina viimeiseksi ja näin toimittiin nimenomaan jaksottaisessa metsänkasvatuksessa, joka oli jo siihen aikaan 60-luvulla valtaosa metsänhoitoa. Ei siihen aikaan tehty pienaukkoja, vaan vapautettiin taimistoja ja nuoria metsiä metsänkasvulle.
Jeessin käsitykset tässä suhteessa ovat menneet päälaelleen, niinhän ne ovat myös metsälaissa. Ennen pelattiin runkoläpimitoilla ja nykyään noudatetaan pohjapinta-aloja. En väitä, että jaksottaisen metsänhoidon kannattajat toimivat näin, mutta on syytä katsoa myös ympärilleen, mitä siellä tapahtuu.
Pidetäänkö hölmönä sitä motokuskia joka tekee tilin säipäleillä? Otetaan mieluummin parasta, tehdään tili ja täytetään pohjapinta-ala vaatimus säipäleillä. Tämä on sellaista jossittelua, mutta näinhän toimitaan, hakataan metsä pilalle. Tehdään jopa JK metsä lakirajoille tai Kemera vaatimus täytetään säipäleillä. Metsälaki antaa tähän mahdollisuuden. Ennen toimittiin toisin, metsän hävittäminen estettiin runkoläpimitoilla.
On olemassa hyvän metsänhoidon suositukset. Kaikialla muuallakin asioita voidaan tehdä nurin kurin, ja siinähän voidaan ihmetellä toteuttajan järjenjuoksua!
Vertaus motokuskin tilintekoon säipäleillä on nurinkurinen.
Pidetäänkö hölmönä sitä motokuskia joka tekee tilin säipäleillä? Otetaan mieluummin parasta, tehdään tili ja täytetään pohjapinta-ala vaatimus säipäleillä.
Ei ainakaan meidän metsissä sellainen kuski kauan toimisi. On niin helppoa seurata mitä hakataan, kun tulee motolistat, josta selviää puiden lukumäärä ja keskikoko. On niin monen firman ja motokuskin harvennusjälkeä tullut katseltua, ettei voi voi muuta kuin ihmetellä kuinka ne kuskit osaavat hommansa noin hyvin. Oikeastaan muuta kommentoitavaa ei ole ollut kuin, että joskus olisi voinut ottaa vielä jonkun puun pois.
Pohjapinta-alat on olleet mukana esim. harvennusmalleissa niin kauan kuin niitä on ollut ja siitä on kauan aikaa kun ne on otettu mukaan mh:n ohjeisiin. Min. läpimittarajat uudistamisessa on vain jääneet pois (eikä olleet ennenkään ainoa kriteeri, jos puusto oli esim. yli-ikäistä kitukasvuista) . Puiden läpimitat muuten on mukana kuten ennenkin mm. harvennusvoimakkuuksien suosituksissa. Pienikokoisemmissa puustoissa sopiva tiheysmittari on runkoluku eikä PPA .
Juuri noin se menee. Viljavilla metsäpohjilla, missä kaikki puulajit kasvavat kovalla kisalla, varsinaiset tekijät erottuvat. Harjaantunut konemies näkee heti mosaiikin parhaan toteutuksen jossa kasvukohtiinsa parhaimmat puut lajiltaan ja laadultaan pääsevät jatkamaan.
Edellyttää tietysti ennakointia taimikon perustamisesta alkaen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.