Puusta voidaan saada joitakin kemikaaleja (esim Benecolin stanoleja), joiden kilohinta on hyvä.
Havupuissa on n. 300 eri kemikaalia. Osa odottaa ”löytämistä” ja jalostusta käyttöön, osa on ollut käytössä jo pitkään , osa vasta vain vähän aikaa., osa on vasta tutkimuskäytössä . Mm. antibioottien valmistuaineita, lääkevoiteen raaka-ainetta, liuottimia fossiilista alkuperää olevien tilalle, ”luomu”liima-aineita, lisäksi puuperäisiä aineita vaatekuitujen tekoon korvaamaan puuvillaa ja keinokuituja, ym. Taloudellisesti (luultavasti) kannattavia ja käyttökelpoisia jakeita on ainakin muutamia kymmeniä.
Uskon että työvoima ei ole kainuussa ongelma. Työvoimatoimisto järjestää kursseja ja aina paluumuuttajia ja syrjäseuduille haluavia paperierämiehiä löytyy tehtaalle.
AJ ”Minusta on alkanut tuntua, että tässä on strategiana toistaa kahta mantraa lehdistössä niin monta kertaa, että ne lopulta muuttuvat vaihtoehtoisista faktoista normaaleiksi faktoiksi. Tarkoitan väitteitä: 1. avohakkuu on metsän tuho, ja 2. jatkuva kasvatus tuottaa enemmän puuta kuin jaksollinen kasvatus.”
Tästähän tässä on nimen omaan kysymys. Kun tarpeeksi monta kertaa toistetaan asia ostetaan totena.
Osa markkinointi-ihmisistäkin puhuu seitsemän kohtaamisen säännöstä. Asiakas vaatii seitsemän ”kohtaamista” ennen asian ostamista. Samasta asiasta on kyse, asian myymisestä.
Tähän ei voi olla puuttumatta, siitähän on kysymys, uskotaan siihen mitä on kirjoitettu.
Mistä syystä sitten puunhinta on niin alhainen ja mistä syystä korjuun ja metsänhoidon kustannukset ovat korkeat. Ja mistä syystä metsiä hoidetaan teollisuuden ohjeen mukaisesti.
Sieltä ne vastaukset löytyvät, kysymys on teollisuuden toimialasta. Teollisuus määrittelee puunhinnan ja määrittelee korjuun ja hoidon hinnan ja määrittelee vielä miten metsiä hoidetaan.
Kilpailua ei ole. Teollisuuden toimialana metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. Tilanne olisi aivan toinen, jos metsänomistajat voisivat kilpailla puuntoimittajina edes fihfti fihfi tilanteessa, eli voisivat tarjota puuta teollisuudelle tien varteen tai suoraan tehtaalle.
Aito kilpailutilanne sen sitten ratkaisee, mikä on hintataso ja määrittelee myös metsänhoidon tason. Metsänomistajat ovat olleet harkitsemattomia, kun ovat luovuttaneet edun teollisuudelle. Sitä täällä puolustetaan ja väitetään, että näin on hyvä.
Asioilla on kääntöpuolensa. Teollisuuden toimialana toiminta on niin tuottamatonta, että tarvitaan tuottamattoman työn tukemiseen avustusta Kemeraa. Joka tarkoittaa polittisena ulottuvuutena sitä, että tuottaa edunsaajalle ja yhteiskunnalle (puujalka), mutta ei tuota metsänomistajalle.
Kysymys on aivan muusta kuin kahden kohdan ohjelmasta. Monopoliasemassa teollisuus hallitsee metsätaloutta ja nimen omaan kilpailun puutteessa. Määrittelee puunhinnan, määrittelee logistiikan hinnan ja tavan miten metsiä hoidetaan. Metsänomistajat eivät ole haastamassa, markkinaosuus ei siihen riitä.
Nyt tuli Hesarin mielipidepalstalle väriä lisää. Professori Tuompo ja pari muuta oikaisivat Lähdettä. Toinen kirjoitus monimuotoisuudesta on myös asiaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.