Sopivilla lähtöarvoilla määritetty hiilensidontataso sopii varmasti erittäin hyvin niille maille, jotka ovat viime vuosikymmenellä hakanneet suhteessa enemmän puuta kuin mitä Suomessa on hakattu. Suomalaiset kustantaa sakoilla niiden maiden hiilipäästöjä, joissa puuta on käytetty paljon.

Toinen asia on vielä se summittainen arvio hiilensidonnan epäedullisesta muuttumisesta, jos hakkuita lisätään jonkin verran nykyisestä. Vanhan metsän vuosikasvut on yleensä n. 1/3 -osa 25 -45 vuotiaan metsän kasvusta vastaavalla maalla. Ja kun harvennustarpeessa olevia metsiä on Suomessa satojatuhansia hehtaareita (eh.harvennusrästejä liki 100 000 ha), niin ei mene oikein jakeluun, miten niiden jättäminen keräämään hiilivarastoja toimisi todellisuudessa. Kasvumallinnusten ja käytännön mittausten mukaan harventamaton metsä on tuottanut hiilidioksidiksi hajoavaa puuta n. kolmasosan jo metsän ehtiessä 70 vuoden ikään. Suurin osa pienpuuta joka lahoaa aikaisessa vaiheessa.

Harvennuspuun kerääminen lisää tukkipuun osuutta kokonaiskasvusta huomattavasti, sitä puuta jonka käyttöä pitäisi suosia myös viherpuolueen pääjohtajankin mielestä.

Koivun viljelyhän olisi eräs nopea tapa lisätä hiilen sitoutumista puuhun ja maahan. Kasvaa niin nopeasti, että ei voi väittää vaikutuksen tulevan liian myöhään vaan tapahtuu jo pitkälti sen 5 – 15 vuoden aikana, joka kuulostaa olevan se kriittinen aikaraja tällä kertaa.

Maaperän kasvihuonekaasujen liikettä voi olla vielä hankalampi määritellä. Metaania muodostuu eniten hapettomissa oloissa ja siten esim. kuivatusojien tekeminen saattaa vähentää kokonaispäästöjä, varsinkin kun se lisää samalla  puuston kasvua.

Juuri noin kuin Puuki sanoo, maaperän kasvihuonekaasutase on hankala mitattava! Tutkimuksen tuottama viesti taitaa olla se, että metsäojitus ja maatalous on meillä lisännyt turvemaiden hiilidioksidipäästöjä verrattuna ojitusta edeltäneeseen aikaan, koska ojitus lisäsi turpeen hajoamista. Metsien kasvu on kompensoinut tätä, mutta tavallaan vasta seuraava puusukupolvi nostaa turvemaan hiilitaseen positiiviseksi. Tapauskohtaiset erot ojitetun suon metsänkasvussa ovat suuret, mutta tämä on yleiskuva, eikä metaanipäästöjen väheneminen ojituksessa muuta sitä oleellisesti. Typpioksiduuli pitää myös huomioida näissä laskelmissa. Periaatteessa nyt kun kunnostusojituskelvottomat suot meillä hiljakseen soistuvat eli ennallistuvat, tilanne palaa taas lähemmäs alkutilaa.

Helsingin yliopistolla on tutkimushankkeita menossa liittyen ojitettujen turvemaiden käsittelyvaihtoehtoihin ja päästöihin:

http://blogs.helsinki.fi/peatlanders/projects/

Tuossapa olisi vähän laajempi suomenkielinen esitys turvemaista:

Yhden kommentin laitoin ko. ketjuun.Teilaako Risuparta senkin vai kuhan vain vastarannan kiiskenä??

”Metsä porukan ajatus maailmasta kertoo osuvasti tämän palstan kaikkien aikojen suosituin ketju: ”metsän omistajan uusi auto”.”

Kyllä täällä kaiketi enemmän keskustellaan siitä, miten metsät saisi kasvamaan entistä paremmin. Jos siitä seuraa hyötyä metsänomistajille ja koko kansantaloudelle, niin hyvä niin.  Autokin on mukava uusia kerran 10 vuodessa.