Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Eivät ne sudet taida liikkua aivan noin isoina tokkina. Keskimääräinen lauma taitaa olla 10-20 yksilöä. Urospennuthan joutuvat jättämään lauman (perheen) aina aikuistuttuaan?
Kuusmottiselle: ajattelin siis luonnollisia oloja joissa ne saavat vapaasti muodostaa laumoja ilman että ihminen häiritsee ampumalla. Esimerkiksi Yellowstonen havainnot.
Petovahinkoja oli tilaston mukaan havaittu vime vuonna 3378 kpl poronhoitoalueella. Havaitut ovat arviolta viidennes todellisista. Korvaukset luokkaa 4 miljoonaa euroa. Nämä luvut ovat aika hyvin verrannollisia hirvivahinkokorvauksiin metsissä. Niissäkin korvaukset ovat jonkin tutkimuksen mukaan noin viidennes todellisista vahingoista.
Jos lasketaan hirvivahinkoihin ja porovahinkoihin lisäksi liikennevahingot, tulee molemmista aika paljon kuluja. Poro on sikäli hankalampi tapaus että korvaus tulee valtion budjetista eikä lupamaksuvaroista.
Lisäys: taloudellisesti ajatellen tulisi siis vähentää susia poronhoitoalueella ja antaa kannan kasvaa muualla. Kun vasahävikki pienenisi, voitaisiin aikuisten porojen kantaa myös pienentää metsävahinkojen välttämiseksi. Niitä ei korvata mistään varoista.
Hemputtajan kanssa samoilla linjoilla. Mutta tässä oli kyse lähinnä tuhoalttiudesta ja geneettisestä rappeutumisesta.
Ken elää se näkee. Aika suuri osa eteläisen Suomen kuusikoista jää jk menetelmän ulkopuolelle jo pelkästään tyvilahoisuutensa takia. Pohjoisempana olisi nyt varottava parantamasta lahon leviämisedellytyksiä. Yksi varteenotettava leviämistie ovat korjuuvauriot hakkuissa.
Sen sijaan esimerkiksi turvemaat – erityisesti korvet – rannat, karuimmat mäntymaat, virkistysmetsät, rannat ja muut vastaavat ovat hyviä jk-, poiminta- ja pienaukkohakkuiden kokeilukohteita. 1940-lukuun verrattuna yksi iso ero on laadukkaan metsänviljelymateriaalin helppo saanti: ellei uudistu, niin sitten kylvetään ja istutetaan.
Jatketaan tässä juurikäävästä.
Hyviä huomioita Petellä. Kyllä tietoa oman metsän lahopesäkkeistä voi ja kannattaa käyttää hyväksi uudistamisessa. Näkeehän tiedon kannoistakin kun muistaa käydä alueella hakkuun jälkeen. (Kuvia männynjuurikäävän saastuttamista kannoista on netissä.) Tosin kannattaa muistaa että juuristot leviävät laajalle, eli jonkinlainen (10 m?) turvaväli saastuneisiin kantoihin on syytä jättää. Jos sienitutkijoilta saisi arvion turvavälin pituudesta, lahoastetta ei tarvitsisi huomioida periaatteessa lainkaan.
Tarkempia neuvoja näihin saisi Metlan tutkijoilta, minun tietämykseni ei riitä. Toivon että ne tulevat uudistettaviin metsänhoitosuosituksiin ja metsänhoitokortistoon. Voin vinkata asiasta Tapioon.
Tuo alikasvoksen saastuneisuus on ollut tiedossa, mutta erittäin hyvä havainto ja vertailu kuitenkin. Koko metsikkökuviota ei siis tarvitse uudistaa lehtipuulle vaikka osa siitä olisi saastunut.
Tuo havupuun istuttaminen normaalia harvempaan tiheyteen oli ruotsalaisten ohjeissa myös. Luontaiset kuusentaimet ja männikössä vastaavasti männyntaimet kannattaisi varmaan poistaa taimikonhoidoissa lahopesäkkeen alueelta.
Metsäsuunnitelmassa tai metsaan.fi palvelussa olisi säilytettävä tieto lahosta kuviolla. Tällöin se voidaan huomioida myös taimikonhoidoissa: ainakin niissä olisi vielä poistettava kuviolle ilmestyneet havupuun taimet. Lehtipuun alle ensiharvennuksen jälkeen ilmestyneet kuusen taimet voitaisiin käsittääkseni jo jättää.
Puulajeista ja alikasvoksista:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff02/ff021042.pdfMöykkynen ja Pukkala ovat optimointitutkimuksissaan havainneet että lahoisen kuusikon harvennuksissa kannattaisi jättää mäntyä sekapuuksi. Se hidastaa lahon siirtymistä puuyksilöstä toiseen. Uusi metsälaki tulee helpottamaan näiden alueiden hoitoa, kun uudistamisen lakirajoista luovutaan ja pienaukkohakkuut tulevat sallituiksi.
Möykkynen ja Pukkala:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff01/ff013458.pdf
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff07/ff071005.pdfKorhonen ja Piri, lajit, levinneisyys ja torjunta:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff01/ff013453.pdfJos JK pidetään poissa juurikääpämetsistä, minne se ei lainkaan sovi, ovat muut riskit hallittavissa. Puustopääoma on JK metsässä alhainen ja koostuu nuorista elinvoimaisista puista, mikä vähentää tuuli ja hyönteisriskejä. Prof.emer. Veikko Koski on kirjoittanut että puiden perimän heikkeneminen ei ole vakava riski sekään, koska puut tuulipölytteisinä vaihtavat geeniainesta tehokkaasti metsiköiden välillä.
Mitä Halko tarkoitat ilmaisulla ”luonto kääntää ihmisen mieluiseksi”? Minä ymmärrän tuon niin, että halutaan poistaa pedot ravintoketjusta koska ne koetaan tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi. Minä olen sillä kannalla, että mitä luonnonmukaisempi ekosysteemi sitä toimivampi. Siksi pitäisi ennallistaa, paitsi elinympäristöjä, myös ravintoketjuja. Tarkemmin sanoen, palauttaa petoja, koska ihminen ei osaa hoitaa luonnonvalintaa oikein.
Siksi pitäisi kehittää keinoja joiden avulla voisimme elää rauhanomaisesti nykyistä isomman susikannan kanssa. niiden aiheuttamia pelkoja vähentäisi ja torjuntaa helpottaisi tarkempi tieto niiden liikkeistä. Tietoa voitaisiin saada pannoittamalla.
Luin juuri Kaarlo Nygrenin juttua jossa oli tutkittu susien vaikutusta hirvikantaan Itä-Suomessa. Johtopäätös oli, että susi tasapainottaa metsästyksen vaikutusta, koska susi saalistaa pääasiassa vasoja sekä nuoria tai heikkoja yksilöitä, kun taas metsästäjä poistaa paljon parhaassa lisääntymisiässä olevia yksilöitä. (Tämä sama kohdistumisongelma koskee myös muuta metsästystä, kuten metsäkanoja.)
Hyviä huomioita Petellä. Kyllä tietoa oman metsän lahopesäkkeistä voi ja kannattaa käyttää hyväksi uudistamisessa. Näkeehän tiedon kannoistakin kun muistaa käydä alueella hakkuun jälkeen. (Kuvia männynjuurikäävän saastuttamista kannoista on netissä.) Tosin kannattaa muistaa että juuristot leviävät laajalle, eli jonkinlainen (10 m?) turvaväli saastuneisiin kantoihin on syytä jättää.
Tarkempia neuvoja näihin saisi Metlan tutkijoilta, minun tietämykseni ei riitä. Toivon että ne tulevat uudistettaviin metsänhoitosuosituksiin ja metsänhoitokortistoon. Voin vinkata asiasta Tapioon.
Tuo alikasvoksen saastuneisuus on ollut tiedossa, mutta erittäin hyvä havainto ja vertailu kuitenkin. Koko metsikkökuviota ei siis tarvitse uudistaa lehtipuulle vaikka osa siitä olisi saastunut.
Pantasusien lisääminen mahdollistaisi, ei ihmiseen tottumisen, vaan susien karkotuksen pois kotieläinten läheltä ja koulukyytien ja metsästyksen turvaamisen. Ei myöskään olisi tarvetta salametsästykseen kun sudet opetettaisiin pehmein keinoin karttamaan ihmistä.
Tuo sähköpanta ja lamautin yhdistelmä oli hyvä idea. Kyllä suomalainen insinööri keksii tarvittavat vipstaakit.
