Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
aegeolius: Timppa lukee jo ajatukseni! Kyllä mielipiteeni uhanalaisuudesta on tuossa rivienikin välissä tullut monesti esiin. Uhanalaiseksi pääsee nykyään kai jo sillä että yksilömäärä alenee nopeasti, kuten hömötiaisen kohdalla. Arvaus että tuntemattomissa lajeissa on yhtä suuri osuus uhanalaisia on vain arvaus mutta varmaan yhtä pätevä kuin vastakkainenkin arvaus.
Perustan siihen että on tarvinnut kirjoittaa esimerkiksi metsälakiin suojeltaviksi metsälakikohteet ja metsäsertifiointiin säästöpuut. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä: metsätalous on kiistatta poistanut metsästä lahopuuta joka on monen eliölajin kotiympäristö. Tässä on oleellista että verrataan talousmetsää luonnontilaiseen eikä nykyisiä metsiä aiempiin metsiin.
Onhan niitä ”uhis”lajeja jonkin verran, jos oletetaan tuntemattomassa puoliskossa lajeista sama uhanalaisuuden aste kuin on tunnetuissa lajeissa. Se on vielä hieman epäselvää miten uhanalaistuminen pysäytetään ilmastonmuutoksen oloissa. Meidän on vain ”demottava” eli kokeiltava tunnettuja konsteja niin kauan että tulosta alkaa syntyä, ja jos syntyisi, se olisi kyllä kilpailuvaltti meidän metsäsektorillemme.
Kiitos. Edellä mainitun raportin Taulukko L 4.1. Org. metsämaat 3 (turve, juurikarike ja kuollut puu) CO2. Lisäksi selitys s. 52: ”Lisääntyneen puuston seurauksena maahan kertyy enenevässä määrin kariketta ja orgaanista ainesta näillä alueilla.” Eli on laskettu turpeen hajotuksen päästö, sitten lisätty siihen maanpäällinen ja maanalainen karike, ja tuon laskelman tulos eli erotus on koko ajan pienentynyt. Tekstistä ei ilmene mitä on oletettu tapahtuvan turpeen hajotukselle. Voin koettaa kysyä sitä Lukesta.
Onhan ne eri koroilla tehdyt metsälaskelmat edelleen niin eksakteja kuin voivat yleensä olla. Se on sitten vain huonoa tutkimusta, jos koroilla tai muilla oletuksilla kikkaillaan jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Jos esimerkiksi oletetaan että jiikoo-metsä kasvaa enemmän kuin jaksollinen metsä, kannattaa suhtautua tuloksiin varauksin. Ei menisi minun esitarkastuksesta jatkoon…
En rohkenisi olettaa että khk-päästöt loppuvat paksuturpeisella suolla jos ojituksesta on pitkä aika, edellyttäen että ojien kuivatusvaikutus on olemassa. Timo P. oikoo välillä mutkia suoriksi esitelmissään; webinaarissa hän sanoi että ojitettu suo on ikuisesti päästäjä, mutta itse ajattelisin että ikuisuuden rajana on juuri turvekerroksen paksuus. Toiseksi hän sanoi että jos metsää ei hakata, se pysyy hiilinieluna ainakin 200 vuotta. Näin voi olla mutta voi olla olemattakin jos jokin tuho tulee.
Runsasravinteisessa ojitetussa turvemaassa ovat maatalouskäytössä kasvihuonekaasujen päästöt kertaluokkaa suuremmat kuin metsämaana tai luonnontilaisena. Tämä näkyy hyvin raportin graafissa (turveketjussa linkitetty Ilmastopaneelin raportti), kun huomioidaan että metsämaata on moninkertainen määrä maatalousmaihin. Ennallistamishommissa pitää huomioida ravinteiden lisäksi turvekerroksen paksuus: jos sitä on paljon jäljellä, sitten vettäminen voi olla järkevää, jos vähän, sitten metsittäminen.
Tiede on lähtökohtaisesti yleensä puolueetonta, mutta sen käyttö puolestaan poliittista.
