Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Komppaan edellisiä. 8-15 vuoden hakkuusykli vaikuttaa aika lyhyeltä. Yleensä kai suositellaan jk-malliinkin pitempiä.
Vielä kommentti kasvun alenemiseen jk-mallissa. Todellinen ilmiö, mutta sen tilalle saadaan lisää muita hyötyjä kuten ojitetun turvemaan turpeen hajoamisen alenevat hiilipäästöt. Ne parantavat maankäyttösektorin kokonaistasetta, jolloin muualla voidaan tehdä lisää hakkuita. Lisäksi jatkuvapeitteistä alaa tulee paljon lisää vesistöjen suojakaistoista ihan miettimättä ja pakottamatta, metsäsertifioinnin muutttuessa.
Erittäin paljon samaa mieltä Timpan ja mehtäukon kanssa. Ei olla kieltämässä mitään mallia. Päin vastoin: ainakin itse olen esittänyt jo pitkän aikaa, että jatkuvapeitteiset metsät ovat oleellinen osa bd-strategian toteutusta. Niitä olisi hyvä olla vähintään se 20 prosenttia metsämaan alasta.
Hyvää Pääsiäistä Joensuun junasta! 🐇🐥
Jovain näkee nyt salaliittoja mutta onko niitä? Mielestäni on vastuullista varoitella uudehkoon menetelmään liittyvistä omaisuusriskeistä. Ken elää se näkee.
Lisätään jatkuvapeitteiseen malliin hoidettavaa pinta-alaa asteittain, ei niin kuin vihreät haluavat että kerralla pois avohakkuista. On vielä kolmaskin vaihtoehto: kehitetään avohakkuumallia.
Tiedetään meidänkin aiemmista metsistä jotain sen perusteella kun on tutkittu vaikka metsien palohistoriaa tai siitepölysedimenttejä. Lisäksi se tieto mikä on peräisin Venäjän, Kanadan Alaskan luonnonmetsistä. Esimerkkinä vaikkapa se metsäpalojen eroihin ja uudistumiseen perustuva alueiden jaottelu Komissa, jonka esitti Yuriy Pautov. Samaisessa seminaarissa ruotsalainen Lars Östlund metsähistorioitsija arveli tutkimuksiinsa perustuen, että ennen 1800-lukua Ruotsin metsät olivat nykyistä puustoisempia.
Tuhoherkkyyden, uudistumisen ja puuntuotoksen erot näkyvät selkeästi vasta kun jk:ta on yritetty uusin ohjein riittävän laajoilla alueilla. Sen jälkeen ei olla enää nykyisessä määrin uskon varassa.
Metsäpuiden paakkutaimien kasvatusopas (tiedoston koko 400 MB). Lannoitus s. 141-142. (Turhamaisena ihmisenä mainitsen että julkaisun kirjallisuusluettelosta löytyy kaksi julkaisuani liittyen taimien kokovaihteluun ja otantaan taimitarhoilla.)
Sauli Valkonen kirjoittaa Metsälehdessä, että jatkuvapeitteistä kasvatusta voitaisiin lisätä. Perusteena muun muassa se että historiallisesti luonnonmetsät ovat olleet paljon vaihtelevampia kuin nykyiset talousmetsät ja se että ne eivät ole palaneet lainkaan niin usein kuin on uskottu.
Päivän metsämielipide tulee Metsäkeskuksesta.
”Laskennan positiivinen tulos on, että koko maan suurin ylläpidettävissä oleva hakkuutaso on kymmenen prosentin nousussa pian alkavalla seuraavalla laskentakaudella.”
”Metsänomistajien päätökset ratkaisevat lopulta metsien kehityksen ja käytön tulevaisuuden. Onkin tärkeää pitää metsätalouden tulevaisuuden näkymät kirkkaina ja ennustettavina sekä koko metsäsektorin toimintaedellytykset kunnossa.”
Onkohan Luken tulevien hakkuutasojen ennusteissa huomioitu jo biodiversiteettistrategia?
