Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole menetelmä hallinnassa enkä ole väittänytkään omaavani jk-kokemusta vaan teoriaa. Teorian mukaan poimintahakkuu on nuorehkossa metsässä luonnonvastainen tapa: ei luonnossa kuole päällä kasvavia nuoria puita vaan vasta hyvin suuria ja vanhoja. Luonnossa puita kuolee pääasiassa alaharvenemisen kautta (harvennushakkuut) ja toisaalta suurten häiriöiden eli metsätuhojen kautta (avohakkuut). Päällä kasvavat kuolevat kyllä lopulta vanhuuteen jos sitä ennen ei satu tuollainen suuri häiriö. Näitä alueita ovat etupäässä rehevät ja kosteat alueet jotka säästyvät pitkään metsäpaloilta.
Kyllä molemmat vaikuttavat hiilidioksiditaseeseen eli varastoihin, nieluihin sekä ilmakehän pitoisuuksiin. Turpeen poltossa kuitenkin vapautamme veden alla luonnonsuossa olevia varastoja, joita voidaan verrata fossiilisiin energiamuotoihin. Taselaskennassa ei huomioida luonnonsoiden metaanipäästöjä, mikä heikentää turpeen asemaa. Turpeen elinkaarianalyysi osoitti kuitenkin että vaikka se on huonompi polttoaine kuin puu, se on kuitenkin huomattavasti parempi kuin fossiiliset.
Kuten Markku Ollikainen sanoo synttärihaastattelussaan: ensiksi eroon fossiilisista!
Perkon oletus ja kokemus on siis ollut, että poimintahakkuilla vapautetut hontelot välikerroksen puut kokevat ihmeparantumisen ja alkavat muuttua tukiksi. Tämä oletettavasti tapahtuu varmasti vain silloin kun ne ovat sekä latvukseltaan että juuristoltaan hyväkuntoiset jo valmiiksi. Elleivät ole, ne voivat joutua kuoriaisen, tuulen tai lumen nitistämiksi ennen kuin ehtivät muuttua tukeiksi.
Hyvin RR:n huumorintaju kestää vielä! Sen verran opponoin, että osa metsänhoidon kuluista kuten taimikonhoitotyö ovat kai pohjoisessa suurempia suhteessa maan tuottokykyyn. Kemera-tuen korkeampaa tasoa on kai perusteltu tällä. Puun kantohinta ja kasvu alempi. Osa kuluista on pienempiä eli heinittyminen ja vesakon kasvu jossain määrin vähäisempiä. Siementä tulee harvemmin, joten luontainen uudistaminen voi välillä tökkiä ja joudutaan viljelemään. Nämä samat tekijät vaikuttavat myös jatkuvapeitteisen vaihtoehdon onnistumistodennäköisyyksiin.
Kyllä nuo ovat käyneet mielessä jo ennen Ukrainan tilannetta. Jos lihaa ei tulevina vuosina saada tarpeeksi maatiloilta, voitaisiin metsästysseuroja tukea ilmaisilla kaatoluvilla ja nuo lihat toimitettaisiin kauppoihin. Lihojen käsittelystä tietysti korvaus seuroille lihojen myyntituloista. Hirvenlihan hinta vain pitäisi saada pysymään kohtuullisella tasolla kaupassa.
Jostain syystä luontaista pidetään monissa kommenteissa ratkaisuna kannattavuusongelmaan.
Kun uudistamiseen sijoitetaan hyvin vähän, esimerkiksi vain muokkaus ja siemenpuut, metsästä tulee melkein väkisin positiivinen tuotto ellei kohde heinity umpeen. Jos niin käy, on joko heitettävä hanskat tiskiin tai mätästettävä ja istutettava taimet.
RR:n ongelma vaikuttaisi olevan se että hän laskee tuottoja korkeammalla korolla (ehkä jopa Pohjois-Suomessa?) kuin me muut, ja kokee eksistentiaalista ahdistusta kun me muut emme ymmärrä tehdä niin.
Facebookista hirvivahinkojen esto-ohjeet. Toimisiko? Ehkä melko rajoitetusti – muutenhan näitä käyttäisi kaikki ja homma olisi hoidossa jo.
”Hirvivahinkoja voidaan ehkäistä vaikka talvilaidunalueilla uudistamalla siemenpuilla tai kylväen, etenkin männyllä istutus on muutoinkin melko typerää. Rauduskoivullakin sama uudistamisketju on toimiva. Taimikonhoidossa ja perkauksessa jättää riittävästi kasvua haittaamatonta lehtipuuta syötäväksi eikä poisteta kaikkea. Viedään nuolukiviä jonnekin sivummalle riskialtteimmista taimikoista ja tehdään taimikonhoito 5 – 7 m suositusten mukaan männyn ja koivun taimikoissa.”
Pääkirjoitustoimittajat niitä kirjoittavat mutta pitänee päätoimittajan ne hyväksyä. En hoksannutkaan tuota kohtaa Metsiä on vuosikymmenet muutettu avohakkuiden kautta yksipuolisiksi talousmetsiksi, koska tuholaisuhka on pysynyt toistaiseksi hallinnassa kylmän ilmaston vuoksi.
Aika erikoisesti muotoiltu. Luonnontilaiset metsät näyttäisivät olevan ainakin mantereisemmissa ilmastoissa Venäjällä ja Kanadassa meidän kasvillisuusvyöhykkeellä alttiimpia tuholaisille kuin avohakatut talousmetsät. Etelämpänä puolestaan yksipuoliset talousmetsäkuusikot näyttäytyvät alttiina tuholaisille. Tuholaisuhka ei siis ole aivan yksiselitteinen asia, se riippuu monesta seikasta.
