Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä oli termeissä tarkkana. Pahoittelen epätäsmällisyyttäni, varhaisperkausta tarkoitin.
Ja Annelille. Tuntuu pärjäävän parin vuoden houkuttelun jälkeen. Ainakin viereisellä kuviolla männynlatvat kurkkivat heinien tasolla. Ei sammalpeitteinen pohja näytä heinittyvän ollenkaan samaan tahtiin järeästi muokatun istutuskuusikon tahtiin.
Olen tässä ilmastonmuutoskeskustelussa vähän sivuraiteella, mutta joskus vuosi-pari sitten kuuntelin ilmatieteenlaitoksenjohtajan ja jonkun toisen asiasta enemmän tietävän esitelmää. He olivat sitä mieltä, että Suomen ilmasto lämpenee 50-100 vuodessa suunnilleen kaksi astetta, jolloin päädytään noin Unkarin keskilämpötiloihin. Toki olosuhteet Unkariin nähden muuten poikkeavat. Itsellä syttyi heti lamppu kuusen istutuksen mielekkyydestä. Onko se hölmöä vai erittäin järkevää? Vastausta en tiedä.
Toisaalla kuuntelin jotakin sosiaalipsykologia ilmastonmuutokseen liittyen. Hän oli sitä mieltä, että kansakunnat eivät koskaan pääse sopimukseen ilmastotavoitteista, koska aina joku voi hyötyä muita enemmän. Eli lämpeneminen jatkuu. Samassa yhteydessä oltiin sitä mieltä, että lämpenee, mutta ihminen sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin.
Eli jos nuo skenaariot toteutuvat, niin nyt istutettu puusukupolvi kaadetaan ihan eri ilmasto-olosuhteissa ja saattaapa kaataja puhua ihan jotakin muuta kieltä kuin suomea. Toivottavasti olen väärässä.
Se varmasti on totta, että suomalaisten tekemisellä ei ole isossa ilmastokuvassa paljon konkreettista tekemistä, mutta ns. sivistysvaltiona voi olla paljonkin esimerkin näyttäjänä. Eli pitäisi katsoa vähän sitä kotimetsää kauemmaksi. Sitä on joku sivistykseksikin kutsunut.
Istutin keväällä 2008 muokkaamattomaan maahan kolmeen pienehköön aukkoon (yht. noin 1,5 ha) kuusta Keski-Suomessa. Pohja oli mt-omt välillä. Alku oli huono: myyrät vetäisivät saman tien latvat melkein jokaisesta taimesta. Seuraavan vuoden istutuksista jäi vähän taimia yli ja täydensin pahimmat paikat niillä. Ennakkoraivauksen tein 2011 ja silloin vähän arvelutti taimikon tulevaisuus.
Viime kesänä kävin tekemässä samoille taimikoille raivaussahahoitoa ja oli aika yllätys. Valtaosa poistettavista oli kuusta, lehtipuuvesakkoa ei nimeksikään. Aivan tolkuttoman hyvä kuusentaimikko ja mäntyä paljon seassa. Ehkä paras taimikko, minkä itse olen saanut aikaiseksi.
Samassa yhteydessä (2008) kylvimme noin 0,5 ha mt-vt pohjan aukon kuokalla männylle. Alku tuossakin näytti huonolta, horsmaa pukkasi. Nyt aivan loistava männikkö noin 5-6 metrinen. Viime kesänä raivattu, lehtipuuvesakkoa ei nimeksikään. Ja tosi helppo kulkea raivaussahan kanssa.
Jatkossa kaikki uudistukset männyn kylvöllä maapohjasta riippumatta. Tuolla tulee mänty-koivu-kuusi-sekametsä aika paljon halvemmalla kuin kuusia istuttamalla.
Jessin tapauksessa firmat ovat varmasti jotenkin sopeuttaneet toimintaansa reaalihinnan laskuun joko tehostamalla toimintaansa tai muuttamalla halvempiin olosuhteisiin. Eivät ne pitemmän päälle pystyssä pysy, jos jotain peliliikkeitä ei tehdä. Metsätaloudessa en ole tätä paljon nähnyt. Tässä yhteydessä täytyy todeta, että haavan lyhytkiertoviljely saattaa olla keino yksittäisen tilan kohdalla tuntematta kasvatuskuluja ja tulevaisuuden tuotto-odotuksia. Ei siitä kuitenkaan koko metsätalouden pelastajaksi ole.
Metsätaloudessa kuusen istutus laskeviin reaalihintoihin ei ehkä ole taloudellisessa mielessä se fiksuin peliliike. Jos reaalituotto laskee nollaan tai sen alle korko huomioon ottaen, niin kuka rationaalisesti ajatteleva investoi metsätalouteen? Tämä näkyy aikanaan mm. metsätilojen haluttavuutena sijoituskohteena.
Täällä on aiheesta kiinnitetty huomiota katkontaan. Joku tekee samasta leimikosta paljon tukkia ja pienemmästä tavarasta parrua, mutta se ei poista puun hinnan perusongelmaa: reaalihinta putoaa kuin kivi pitkällä aikavälillä. Joku on aikanaan tähän todennut, että jos hinta on huono, niin hakataan enemmän, mutta ei se ole kannattavuusmielessä ratkaisu.
Kuitupuun hinta on koko vuosituhannen vaihteen jälkeen pyörinyt 15 euron hujakoilla (ok, tällä hetkellä päätehakkuulla saa 20 eurolla alkavia lukuja, mutta harvennuksella ei). Eikä tukillakaan hurrata vuoden hintapiikillä. Jos pohditaan mitä vuoden 2002 (euron alusta) 15 eurolla sai verrattuna tämän päivän 15 euroon, niin ero on iso. Verratkaa vaikka työpaikkaruokailun lounaaseen: vuonna 2002 noin 5-6 euroa, nyt 8-10 euroa. Vuonna 2002 kolmannesmotti lounaasta, tänä päivänä kaksi kolmannesta. Verotus on tuona aikana vielä kiristynyt.
Tämä on se pointti, minkä pitäisi pysäyttää hetkeksi ajattelemaan. Vaikka sitten metsän uudistusinvestointeja ja metsän reaaliarvoa. Ei hirveästi kuule huolta firmojen tai mhyn suunnalta. Voisiko olla niin, että he katsovat asiaan joltakin muulta näkökulmalta?
Visakallolle: Muista mainituista en tiedä, mutta voi kommentoida FSCtä tai mitään muutakaan sertfikaattia, koska en ole niiden sääntöjä koskaan kokonaisuudessaan lukenut (käsi ylös joka on ja vielä muistaa ne!!). En koe niistä mitään hyötyväni, mutta toivottavasti sellun ja sahatavaran myyjä hyötyy. Ihan muualla työssä käyvä kaupunkilaismetsänomistaja olen, joka kyllä varmasti tekee metsätöitä keskimääräistä maalaisomistajaa enemmän. Ei löydy taustaa myöskään biologiaan tai vihreisiin. Vähän ekonomistitaustaa löytyy, joten sen takia nuo kannattavuuskysymykset itseäni kiinnostavat.
Mutta huomaatteko itse, miten palstalla joku vähänkään erilailla ajatteleva teloitetaan justiinsa. Oman ajattelun laajentaminen ja pyrkimys ymmärtää muiden ajattelua ei aina ole huono juttu. Joku on saattanut sitä joskus pitää sivistävänäkin.
En muuten ollut kommentissani itse kieltämässä avohakkuuta. Olen pienen sellaisen teettänyt viimeksi keväällä. Mutta jos yksi aloite saa tällaista pelkoa ja huolto aikaan, niin asia lähentelee lähinnä nettipalstoilla esiintyvää samanmielisten joukkohysteriaa. Tuskinpa tuollaista avohakkuukieltoa koskaan tulee, mutta keskusteluavauksena ihan hyvä. Asioita kannattaa miettiä joskus laajemminkin eikä keskustelusta haittaakaan ole. Aika takajaloillaan asiasta täällä väki tuntuu olevan.
Ja tosiaan, metsätalous ja avohakkuut vähentävät vanhasta lahopuustosta riippuvaisten lajien monimuotoisuutta, ei siitä mihinkään pääse. Mm. vanhat sekametsät meiltä alkavat olla loppu, leviämisreitit vanhojen metsien kuvioilta on usein poikki ja vanhan metsän pinta-ala vähenee. Vanhalla metsällä käsitän tässä muutakin kuin pelkkää puuston ikää, Kyllä vanhasta metsästä pitäisi löytyä järeää lahopuuta mutta se on harvennuksilla putsattu pois.
Ja edelleen keskusteltu kääntyy pois kannattavuuskysymyksistä. Kannattaako kuusta istuttaa, jos jokainen harvennuksella hakattava istutustaimi tuottaa laskennallista tappiota edes kiertoajan normaalilla korkovaatimuksella. Tässä se metsätalouden pointti on. Jos taloutta ei huomioida, niin onko kyse sitten metsänkasvattamisesta vai metsäharrastamisesta? Vai puuntuottamisesta vailla taloudellista tavoitetta?
No huh huh, mitä juttua tässä ketjussa. Tuskinpa yksi aloite avohakkuukiellosta on metsätalouden suurin uhka. Vai onko pelko siitä, että aloitteessa oltaisiin jotenkin asian ytimessä? Monimuotoisuuden kannalta valitettava tosiasia on, että nykyisenkaltainen metsätalous tuhoaa joka päivä enemmän monimuotoisuutta kuin luo uutta.
Jos todellista huolta metsätalouden tulevaisuudesta haluttaisiin kantaa, niin pitäisi keskittyä kannattavuuskysymyksiin. Nyt touhu ei ole mitenkään metsänomistajan näkökulmasta taloudellisesti järkevää, kun otetaan kustannukset ja aikaperspektiivi koron kautta sekä puun reaalihinnan kehitys huomioon. Mutta se on paljon tylsempi aihe kuin pelotella vihreiden metsäpolitiikalla tai perinteisesti MTKlaisuudesta poikkeavilla toimintatavoilla. Huono kannattavuus ja metsänomistajien ylisukupolvisen kaupungistumisen kautta tapahtuva henkinen irtaantuminen maaseudusta tulee muuttamaan metsätaloutta enemmän kuin moni ymmärtää. Jonakin päivänä metsää saattaa Suomessa saada vielä aika halvalla, tuotto menee muualle kuin metsänomistajille kiihtyvään tahtiin.
Tämä hirvipolitiikka on mielenkiintoinen kysymys. Sen verran taustaksi, että omat maani sijaitsevat alueilla, joissa hirvet ovat kesäisin ja lähtevät talveksi talvilaitumille. Viime talvi oli ensimmäinen, kun hirvet talvehtivat alueella. Omille maille ei tuhoja tullut yksittäisiä puita enempää, mutta naapurustossa syötiin kyllä männyn ja koivun taimikoita. Hirvikanta tuntuu kasvavan joka vuosi, vaikka lupa- ja saalismäärät ovat kasvaneet vuosittain. Ja aika helposti lupakiintiö ammutaan täyteen joka syksy.
Herää tietysti kysymys, onko lupakiintiön taustalla oleva arvio hirvikannasta ja todellinen hirvimäärä alueilla ollenkaan samalla tasolla. Mielestäni ei, vaan todellisuudessa hirviä on paljon virallista lukua enemmän. Viime syksynäkin metsästysseurassa todettiin hirviä olevan joka puskassa.
Jos mennään tähän hirvikannan säätelyyn, niin aika vaikeaa se on, jos metsästysseurat haluavat pitää hirvikannan korkealla. Metsästysoikeus ei ole jokamiehen oikeus, joten kanta pysyy, jos seurat niin pienessä piirissä päättävät. Suomen tilarakenteella ei oikein kilpailevaa metsästystoimintaa aikaiseksi saa. Ymmärrän toisaalta hirvimiehiä, koska mukavampaa se metsästys on, kun saalista tulee, mutta toisaalta maanomistajat tässä laskun maksavat. Homma on yhä suurempi tulevaisuudessa, kun metsänomistajakunta kaupunkilaistuu ja metsästysseurat ukkoutuvat vielä tästäkin. Asennemuutos on se avainsana.
Lannoittaessa pitää muistaa kannattavuus. Muutenhan kyse on vain ja ainoastaan kuutiokasvuun tuijottavasta toiminnasta. Kun tuohon sitoutuu euroja, niin pitää muistaa, että ne tuloutuvat vasta hakattaessa. Tässä asettuu jälleen korko oleelliseen osaan.
Lannoitus voi olla kannattava investointi, mutta ei aina ja automaattisesti. Jos lannoituksen vaikutusaika on noin 7-10 vuotta, niin mielestäni lannoitus kannattaa vain ja ainoastaan juuri tuon verran (7-10 v) ennen päätehakkuuta sopivilla kohteilla. Nuorien metsien lannoittaminen on taloudellisessa mielessä silkkaa tyhmyyttä, paitsi terveyslannoitusten (boorin puutos yms.) osalta.