Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tällaisiahan syntyy, kun tunari koneyrittäjä tekee liian leveitä ajouria liian tiheään. Itsellä yksi tällainen yhden tunarin jäljiltä. Mielenkiinnolla odotan, miten se siitä kehittyy. Siis GPS:stä ja kartoista huolimatta osa ajourista 13-15 metrin välein ja ylileveitä. Ajourien välit sitten jäivätkin harventamatta, kun takana paistoi toinen ajoura Keskimääräinen ajouratiheys varmaan 15 m. Kyseessä MT-kuusikko. Vähän piti kuitenkin käydä pahimmat tiheiköt sitten itse korjaamassa. Tästä Group maksoi kyllä korvauksiakin, vaikka korvauksia pienentääkseen otti samaan tarkastusmittaukseen UPMn hyvin tekemän viereisen kuvion harvennuksen – heh heh. Ei osannut tarkastajakaan karttoja lukea.
Taisi joku muukin laittaa kännissä äpillä auton lämpiämään etänä ”
Pysäköitynä ollut auto paloi Skinnarilassa”Ei pohjapinta-alan ja runkoluvun mittaaminen kovin vaikeaa ole. Kysehän tuloksissa on siitä, että nämä lakirajat eivät täyty lähes 60% tutkituista kohteista. Yleensä ollaan jo aika pahasti pielessä, kun lakia rikotaan, olkoon syyt mitkä tahansa.
Tässäkin mentänee normaali kaavalla: ensin kiistetään, sitten kyseenalaistetaan tulokset ja lopulta yritetään vierittää syy muualle (huono lähtötilanne, väärät ohjeet, ”pakko” jne.)
”Kyllä aukkoon puustoa tulee kuitenkin. Mikään alue ei jää täysin puuttomaksi, vaikka ei tehdä mitään.” Lapissa se vaan saattaa pahimmillaan viedä sen 30-40 vuotta, kun 30 vuotta hakkuusta aukko kasvoi vain siniheinää eräälläkin siemenpuukohteella Muoniossa. No olihan sielläkin vielä ne siemenpuut…
Toivotaan hyvää itikkakesää – kyllä sinne mahtuu retkeilemään ilman suurempaa haittaa.
Ei hieskoivussa ole mitään vikaa puuna. Hiukan hidaskasvuisempi siemensyntyisenä ja lyhytikäisempi kuin raudus. Raaka-aineena yhtä hyvä ja Saastamoisen vaneritehtaan mielestä pohjoisen hies parempikin kuin raudus. Kävivät hakemassa Kolarista asti. Ongelmat liittyy enemmän syntytapaan vesasyntyisenä kuin puuhun muuten. Täydennyspuuna kannattaa ilman uuta jättää viimeiseen harvennukseen asti.
Niin, eiköhän saman tien mennä vaikka Brasiliaan tutustumaan, kun siellä kasvut ja hehtaarikuutiot ovat vielä isommat?
Scientistille noista ennallistamisista. Ymmärtääkseni Euroopassa on koko tämän vuosituhannen ollutkin vallalla pyrkimys alkuperäisiin puulajeihin, mutta sekään ei tapahdu hetkessä. Paljoltihan tämä tarkoittaa lehtipuumetsiin palaamista.
Jos on käynyt Keski-Eurooppalaisessa pyökkimetsässä, on helppo nähdä, mistä erot johtuvat kuutiotilavuuksissa.
Suorittava porras – kyllä joo välillä tulee kuva, että maaston muodot vaikuttaa kuin armeijassa. Jos laittaa joukkueen kävelemään rintamassa mäen yli, niin kaikki päätyvät mäen laelle 🙂 Olisiko niin, ettei käytetä jalkatyötä maastoon tutustumiseksi? Kiire hakkuulle ja maasto-olosuhteet tulevat yllätyksenä.
Myös sitä on parissa leimikossa käynyt, että osa kohteesta on jäänyt kokonaan hakkaamatta. Ikävää hakkaajan kannalta, kun kertymä jää pienemmäksi ja ikävää mo:n kannalta, kun harvennusta tarvitseva metsä jää ränsistymään. Jalkatyö tuossakin olisi auttanut.
Mikä on suhtautuminen jalkatyöhön? Keskimäärisen leimikon katsastukseen jalan ei mene kauaa aikaa – voisi tulla ajan säästönä turhan pääkäilyn välttämisessä myöhemmin.
Olen samaa mieltä – ajoura heti ensimmäisellä harvennuksella riittävän leveäksi. Jos ajourista nipistämällä saisi säästettyä vaikka 40 puuta niin, paljonko nuo 40 puuta ehtivät tuottamaan n. 15 vuodessa ennen seuraavaa harvennusta? 2-3 m3?
Suurempi ongelma oman kokemuksen näyttää olevan holtiton uritus, joka johtaa isoihin risteysalueisiin ja liian pieniin ajouraväleihin. Voiko joku enemmän töissä kiinni oleva kertoa, miksi tuo uraväli huojuu ja tulee ”huonoja” mutkia ja risteyksiä ennakkoraivattuun palstaan?