Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Niin tuohon väsymyksen tunnistamiseen. Kokemus on opettanut hyvät merkit: Tapahtuu sellaista, mitä et huomannut – luultavasti ole väsynyt. ”Yksi tankki vielä” tarkoittaa ”Nyt on lopetettava”. Ajatukset alkaa harhailemaan saunassa ja oluessa, niin sinne päin sitten.
Toistaiseksi työt on seuraavana päivä odottaneet siinä tilassa kuin ne jätti. Tämä on tietenkin tällaisen harrastelijametsurin etuja, että kiire on kuviteltua.
Pahin paikka oli kun erehdyin tyhmyyksissäni herättelemään nuotion pohjaa bensalla. Vaikka en itse syttynyt, niin vastaavasta tempun jäljiltä kävin kerran naapurin isännän sammuttamassa omalla tonttipalstallaan. Onneksi satuin näkemään ja tiesin heti, mitä tapahtui (omasta kokemuksesta).
”Elä niin kuin opetat” päätin 30-v sitten kun olin lähes sadan metsuri työsuojelupäällikkö. Vuosia vahtasin metsureiden turvavarusteita ja työturvallisuutta, ja päätin ettei saha käynnisty ilman kypärää ja turvasaappaita. Jos hommaa vähänkään enemmän, niin myös viiltohousut.
Alkaa väsyttää, niin kotiin lepäämään. Turhia riskejä sahan kanssa ei oteta, vaan apuvälineet käyttöön. Puuhun en kiipeä moottorisahan kanssa. Pokasaha on edelleen aika kätevä ja toinen käsi jää vapaaksi. jne. Hyviä neuvoja on paljon – ne unohtuu vain väsyneenä. Ja tekevälle sattuu, mutta varovaisella työllä yleensä turvavarusteet näissä auttaa – satakiloinen puun tyvi varpaiden päällä (konkelon kaato tyveä siirtäen) vain pysäyttää hetkeksi, jos on turvasaappaat.
Eikö tuo Planterin pöllökuva kerro, että pöllönpoika on tuotu ruokalautasen ääreen ja siinä se odottaa kun emo liitelee aukon päällä myyriä tähystellen 🙂
Metsätalouden hyväksyttävyydelle on haitaksi se, että hyödyt valuu kauaksi sijainnistaan. Tästä on esimerkkejä. Kun Muoniossa loppui metsurityö, loppui aika tavalla metsätalouskin. Kunta alkoi kaavoittaa alueita muuhun käyttöön ja hattu kourassa piti lupia kunnalta kysyä. Tunnustan, etten nykytilannetta täysin tunne, mutta tämä tapahtui viime vuosituhannen lopussa.
Saman voi olettaa tapahtuvan jossain muodossa, jos metsien taloudellisesta hyödystä ei jää mitään paikallistalouteen – kantorahat cayman-saarille ja työtulot itä-eurooppalaisille työporukoille?
MTK:lla oli aikanaan hyvä kampanja, jonka tunnuslause taisi olla ”Maata ei enää valmisteta”. Korjaan heti faktan, ettei kenenkään tarvitse vaivautua sitä erikseen kirjoittamaan – ei koske Pohjanmaan rannikkoa. Saa sitten nähdä muuttaako ilmastonmuutos rantaviivan kulkusuunnan sielläkin?
Visakallio – Niinhän Pekkarinen sanoi (uuden kaivoslain aikana ei Suomessa ole avattu kuin yksi kaivos), mutta sehän ei pitänyt paikkaansa. Kaivoksia on avattu useampi, mutta valtaosa vanhan lain nojalla siirtymäsäännöksiä hyödyntäen. Taas yksi porsaanreikä, jota ketkut hyödyntää.
Epäilyttävintä on nuo verkostot (lue piilokorruptio). Esim. Pekka Suomela on entinen KTM:n kaivoylitarkastaja eli ylin kaivosvirkamies ja nyt yllättäen kaivosteollisuuden etumies! On nähtävästi hoitanut postinsa ministeriössä ”hyvin”.
Luontoihmiset käyttävät ”luonnontilainen” korttia silloin, kun se sopii omiin tarkoitusperiin. Tämä ”luonnontilainen” problematiikka on sukua tuolle thesiuksen laivalle – milloin metsä on luonnontilainen? Kun metsä hakataan ja jätetään vapaasti kehittymään, niin silloin se on kyllä luonnon kannalta luonnontilainen. Ei sillä ole luonnolle itselleen merkitystä, että sen tila on eri kuin ennen hakkuuta, jos se jätetään luonnonmukaisesti kehittymään. Kyse on siitä, mitä alueelle tehdään hakkuun jälkeen. En väitä, että talousmetsä olisi luonnontilainen – ei ainakaan minun metsissä omia pieniä suojelualueitani lukuun ottamatta.
Luontoihmisten mielestä luonnontilaista lehtoa pitää kyllä suojella luonnolta itseltään, mutta muutoin luontoon ei saa koskea, jotta se säilyttäisi luonnontilansa. Suomessa nimittäin kaikki lehdot muuttuisivat jonkin ajan kuluessa kuusikoiksi, kun meillä ei ole varjoa kestäviä lehtipuita.
Kyse ei suojelussa useinkaan ole lopultakaan luonnollisuuden suojelemisesta, vaan nykytilan konservoinnista silloin, kun se omaa esteettistä näkemystä miellyttää.
Nastarit kuuluu juoksulenkille. Metsurin turvasaappaat turhan painavat raivaukseen. Pitkäkoipisena tulee välillä potkastua jumittunut ranka raivaussahan terästä irti, niin kärkivahvistettu turvasaapas on tarpeen, ettei käy kuin varpaansa menettäneelle Jojensuun kaverille. Sievin Dunlop turvasaapas on osoittautunut varsin päteväksi raivauksella.
Muutoin vaatetukseen pätee se suunnistajan ohje – lähtiessä pitää olla vähän kylmä, muuten tulee liian kuuma. Tauolle lämmintä mukaan.
Perusohjehan on selvä: mahdollisimman nopeasti pois kääreestä (kuori rikki) ja kuivaksi ja sitten pidetään kuivana. Keinoina käyttää, mitä käyttää. Peiton allakin rankakasaan tiivistyy lämpötilan sahatessa kuten viime talvena kosteutta, joka imeytyy kuoren rikkokohdista (oksat, sahanjäljet jne.) puuhun ja edistää lahoamista. Mitä ohuempi ranka, sen varmemmin keväällä laho, kun talvet ovat tällaisia kuin täällä etelässä, ettei kunnon pakkasia lainkaan.
Teen kuten torppari – pilkon heti ajankohdasta riippumatta, kun pilkevaraston äärellä. Pahiten home iskee kerran kuivaneeseen ja sitten kastuneeseen klapiin. Eli kun kuivaksi saa ja kuivana pitää, niin ei ongelmaa.
Eipä ole tuosta vanhasta kapulasta kertaakaan metsässä (vuosien kokemus) virta kesken loppunut, kun satunnaisessa käytössä kestää lataamatta viikon ja ylikin. Kyllä on omaa hölmöyttä, jos lähtee tyhjällä kännykällä metsään. Tekstari lähtee vielä, kun puhelin ei enää toimikaan. Itselle tuo on vain turvavälineenä metsässä mukana.
Joo, en ole rutinoitunut varavirtalähteen käyttäjä. Kun olen sen joskus kaivanut esiin, niin on ollut niin kauan käyttämättä, että tyhjää näyttää tai johtoa ei taas löydy. Ei tahdo muistaa pitää sitä käyttökunnossa, kun harvoin tarttee.