Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Mulle tarjottiin 1 kk sitten Etelä-Karjalassa päätehakkuulta sorvikuusesta 59 ja kuusitukista 57, kuidusta 18 eur. Visakuusella on selvästi erityinen laatulisä 😉
En raaskinut myydä, odotellaan tilanteen kehittymistä.
Asiallinen kysymys on, että mikä on metsän parempi kunto kuin missä sen on itse saanut.
Perinteisesti metsää on hoidettu jatkuvan kasvatuksen menetelmällä ja tällöin metsä on ollut entistä parempi, kun metsä on ollut entistä vanhempaa ja järeämpää.
Sittemmin on siirrytty jaksolliseen kasvatukseen, jossa metsään on vedetty sileäksi ja itselle ja muille on perusteltu, että metsä on entistä parempi, koska sen kasvunopeus on entistä suurempi, vaikka puurahat olisi ryypättykin tai niillä olisi ostettu lisää hehtaareita.
Kummassakin on oma vinha peränsä. Tässä tapauksessa rahat menivät perintöveroon, joka ei sinänsä tuota mitään, mutta minkäs sille mahtaa.
Joka tapauksessa kyllä se hakkuuaukko ajan oloon jotain kasvaa, ja sieltä voi sitten 10-15 vuoden päästä katsoa, mitä sinne tuli. Seuraava sukupolvi saa ihan varmasti pienempikokoisemman ja siinä mielessä huonomman metsän (koska metsä ei kasva niin nopeasti), mutta tarmo kannattaa ehkä laittaa muuhun osaan metsäänsä.
Joo, tiessä on aina sekin, että sen tekemisen lisäksi sitä joutuu sitten pitämään kunnossa, kun sen on mennyt tekemään. Jos lähtee perustelemaan tiekuntaa, niin sitten on siihen liittyvät paperi- ja ihmissuhdehommat.
Jos siis tietä tarvitaan lähinnä yhden kerran yhden ison hakkuun tekemiseen, voi olla, ettei kannata.
Jaa-a. Voihan sitä tietysti hakea tukea terveyslannoitukseen, mutta ei kai sitä hakkuuaukolle saa, koska ei ole enää mitään puustoa, minkä terveyttä hoidettaisiin. Sinänsä hivenpuutteen korjaaminen – oli mikä hiven hyvänsä – saattaa kyllä räjäyttää kasvun, laatuahan se ei tietysti enää korjaa.
Mahtaako boorinpuute edes alle metristä tainta haitatakaan, koska eivät sitä niin paljon vielä kuluta? T2-koossahan viat kyllä jo näkyvät.
Runkoluku vaikuttaa oikein harvalta. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä kuvia kohteesta.
Aloittajan tapauksessa todennäköisesti paras vaihtoehto olisi ollut jättää joku vaatimaton siemenpuuryhmä ja mahdollisesti äestys, ja sitten olisi jääty katsomaan mitä tulee vai tuleeko mitään.
Muistutan edelleen siitä, että kaikki metsätalouden kannattavuuslaskelma tällä hetkellä nojaavat siihen, että tukin tuottaminen keinollisella uudistamisella on toistaiseksi kannattavaa, kuidun tuottaminen on käsittääkseni tappiollista. Jos tukin hinta vielä vähänkin laskee, luontainen uudistaminen jää ainoaksi kannattavaksi tavaksi kasvattaa yhtään mitään.
Arjan iästä ei ole tässä tarinassa tietoa, mutta käytännössä Arjat ovat yleensä siellä 50-60v kerhossa, eli Arja ei tuosta istutetusta metsästä tulevaa tukkitiliä tule koskaan näkemään, ellei elä japanilaisiin ikälukemiin. Viisainta tällä hetkellä on, että Arja antaa metsänsä kasvaa rauhassa mitä sinne sattuu siunaantumaan, eikä enää hassaa rahojaan lipevien metsämiesten kotkotuksiin.
No ammatillisista syistä katson näitä kertomuksia tietynlaisten lasien läpi, mutta:
– miksi ihmeessä metsäalan henkilö alkaa söpöttää jollekin naisihmiselle jostain metsästysseurasta? Onko se ammattimainen tapa toimia vai yritetäänkö sillä vaan päästä eroon kyseisestä ihmisestä ja hänen sinänsä asiallisesta ongelmastaan? Jokainen skeneä vähänkään tunteva tietää, että hirvenmetsästys on ihan sattumanvaraista puuhastelua, jossa hirviä ammutaan omaksi huvikseen sieltä, mistä niitä helpoimmalla saadaan. Ei se mikään metsänhoitajan ystäväkerho ole.
– taimikon istuttajaa on turha syyttää, koska taimet on istutettu ja vauriot eivät johdu istuttajasta. Ihan sinänsä selvää, mutta eri asia on sitten, miten paljon Suomessa ylipäätään on paikkoja, mihin mäntyä kuuluu nimenomaan istuttaa. Käsittääkseni niitä on aika pieni %, koska pääasiassa mänty kylvetään tai tulee itsestään.
– tässä tarinassa pääosassa on Metsäkeskukselta tai Otsolta tilattu metsäsuunnitelma, johon perijätär on paremman puutteessa luottanut kuin vuoreen. (Allekirjoittaneella ei ole tiloillaan metsäsuunnitelmia paria Arvometsältä tilattua lukuun ottamatta, koska pitää niitä tyhjänaikaisena rahanhuijaamiseena.) Se, mistä voidaan ja kannattaisi keskustella tässä viestiketjussa, on se, että pitäisikö metsäsuunnitelman laatijan olla tietoinen hirvikannan tyyppisistä paikallisista olosuhteista, vai voidaanko suunnitelma alan perinteiden tapaan laatia esimerkiksi ylimalkaisten maasto- ja puustotietojen perusteella? Mikä on riittävä laatutaso ja mistä asiakas maksaa? Milloin metsäsuunnitelman laatu on virheellinen ja milloin siitä pitäisi saada korvausta? Ei koskaan?
Yleensähän suunnitelma laaditaan sen mukaan, että sama toimija pääsisi myöhemmin myymään mahdollisimman paljon erilaisia palveluita tilaajalle, ts. mahdollisimman kallista metsänhoitoa. Ihan jo esimerkiksi Metsäverkossa muutamalle omistamalleni aika kuivallekin paikalle suositellaan automaattisesti kuusen istutusta – paikalle, jossa nykyisen männikön alla ei edes ole alikasvoskuusia.
Toistan edelleen aiemman epäilykseni siitä, että suorittava ei oikeasti suorita mitään vaan on töissä sellufirman markkinointiosastolla. Lisäksi hänen raivaussahatyönsä ja bensansa ovat aina ilmaisia, niinkuin muutamalla muullakin.
Toivokaamme oikein kireitä pakkastalvia tästä eteenpäin, niin energiapuun hinta ylittää tällä menolla kuitupuun hinnan.
Ilmoitan itseni haastateltavaksi, kun kerkiän.
Sitä odotellessa voidaan ehkä keskustella tässä viestiketjussa vaikka siitä, miten itse kustakin tuli metsänomistaja ja miksi siihen hommaan rupesi.
https://www.metsakeskus.fi/kemera-tuet
<h3>Muita Kemera-tuen myöntämistä rajoittavia tekijöitä</h3>
samalle kohteelle on aiemmin myönnetty Kemera- tai metsänparannusrahoitus- taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon tapauksessa on oltava kulunut 10 vuotta samalla kohteella rahoitetusta, kumotun Kemera-lain mukaisesta metsänuudistamisesta
- taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon kohdalla on oltava kulunut 10 vuotta samalla kohteella rahoitetusta, kumotun Kemera-lain mukaisesta nuoren metsän hoitotyöstä
- taimikon varhaishoidon jälkeen tulee olla kulunut 7 vuotta ennen kuin alueella voidaan rahoittaa nuoren metsän hoitotyötä
Suomennettuna kai käytännössä: tuetusta uudistamisesta tuettuun varhaishoitoon 10 v, tuetusta taimikon varhaishoidosta taimikonhoitoon 7 v ja tuetusta taimikonhoidosta nuoren metsän kunnostukseen 10 vuotta.
Oksapuun kommentti muuten herätti ajattelemaan. Sekä typpilannoitus että raivaus molemmat maksavat käytännössä 350 euroa / ha. Kummallakahan olisi parempi lannoitusvaikutus?