Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Pitää muistaa, että nykyään enää ehkä 30 kuntaa Suomessa kasvaa ja että jos hinta on liian suuri, kunta mieluummin pakkolunastaa kuin ostaa.
Jos pelkää etuostoa, kannattaa myydä samassa paketissa muutama kallis omakotitalo ja vaikka pari tilaa naapurikunnasta, niin todennäköisyys etuosto-oikeuden käyttämiselle vähenee.
Kasvavan kunnan tonttibisnes voi vastata paria kolmea kunnallisveron %-yksikköä kunnan taloudessa. Vaikka kunnan kassa olisi miten tyhjä, maahan on yleensä rahaa.
Kiinteistönmuodostamislain mukaan raja käydään rajankäynnissä siihen paikkaansa, johon se on viimeksi lainvoimaisesti määrätty tms.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että rajapyykkien 1 ja 2 välistä rajaa tutkittaessa ratkaisevia ovat pyykit 1 ja 2 ja niitten välinen suora linja ja sillä välillä mahdollisesti olevat tilan P ja E rajaa näyttävät viittakivet.
Rajan paikkaa tutkittaessa ja mahdollisten kadonneitten tai siirtyneiksi epäiltyjen pyykkien paikan määrittämisessä käytetään mm. sidemittoja, pinta-aloja ym., myös nautinta voidaan ottaa huomioon, jos pystytään osoittamaan, että se on käytännössä yhtä vanha kuin edellinen rajankäynti.
Suositeltavaa luettavaa:
http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk214/mk214_1739_sirkjarvi_laari.pdf
<h1></h1>Jos nyt EU:sta puhutaan yleisemmin, niin perusideahan on se, että EU on periaatteessa demokratiaan perustuva yhteisö. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen sisällä kaikki asiat pyrkivät keskiarvoistumaan ja asiat halutaankin harmonisoida. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koko EU:n alueelle kehittyy vuosien mittaan vaikkapa esimerkiksi ranskalaistyyppinen hallinto ja saksalaistyyppinen työllisyyspolitiikka. Samalla tavalla metsät ja sudet ovat unionissa keskimäärin harvinaisia ne kannattaa suojella Suomessa. Tämän keksimiseen ei sinänsä vaadita viisasten kiveä.
Neuvostoliitto ei ollut ikuinen eikä Kalmarin unionikaan, mutta toisaalta USA on pystynyt pystyssä jo aika pitkään, samoin esimerkiksi pikku ruhtinaskunnista aikoinaan koostuneet Italia ja Saksa. Suomen näkökulmasta näyttää selvältä, ettei EU toimi optimaalisesti tai ainakaan se ei anna Suomelle yhtä paljon hyötyjä kuin haittoja aiheutuu, mutta todennäköisesti Keski-Euroopan näkökulma on kuitenkin keskimäärin toinen – ja sen mukaan mennään. Fixitin onnistumisen kannalta olennainen kysymys ei ole se, haluavatko suomalaiset erota vaan se, miksi EU ja sen keskeisen jäsenmaat haluaisivat Suomesta eroon. Kun edes Kreikasta ei ole päästetty irti, on hankala kysymys, miten Suomesta päästettäisiin irti sovinnolla.
Hiukan mietityttää, että mikä se Erälautasen pinnoite mahtaa olla, josta sivulla puhutaan. Kemikaalit on nykyään aika epäilyttäviä.
Olen tehnyt kanssa puukauppaa ennen lohkomista ihan ongelmitta.
Lainhuudon saa tosiaan nopeammin, kun hakee kunnalta etuosto-oikeuden käyttämättäjättämispäätöksen ja kirjoittaa MML:lle, että toivoo että käsitellään kiireellisenä. Se, miten nopeasti päätöksen kunnalta saa riippuu siitä, että kuka asiasta kunnassa päätökset tekee. Joissain kunnissa päätösvalta on kunnanhallituksella, joka kokoustaa silloin kun kokoustaa ja kesäloma-aikana ei ollenkaan. Toisaalta olen saanut eräässä pikkukunnassa paperin niin, että soitin sihteerikölle aamulla ja iltapäivällä oli virkamiehen päätös sähköpostissa.
Pitkällä aikavälillä metsätalouden kannattavuuden ennustaminen taas on huuhaata. Kukaan meistä ei tosiasiassa tiedä, saako inflaatio huomioon ottaen 70 vuoden kuluttua tukkipuusta edes senkään vertaa rahaa, mitä taimien istutukseen ja maanpinnan rapsutteluun on tänä vuonna mennyt. Emme oikeastaan edes tiedä, onko se raha euro, emmekä tiedä, tuhoaako ilmastonmuutos kuusikon jo ennen päätehakkuuikää emmekä tiedä sitäkään, menettääkö biomassan kasvatus aurinkoenergialla kokonaisuudessaan merkityksensä.
Itse aion laittaa hehtaarin aukkoon ensi keväänä 700 tainta, joista 200 lehtikuusta ja 500 kuusta. Luotan siihen, että reunametsä siementää ihan tarpeeksi mäntyä alueelle ja että taivaanisä hoitaa ihan tarpeeksi koivuja ensiharvennusta varten. Koska kyseisellä kiinteistöllä on ihan tarpeeksi hyvää tukkimetsää, näin voi tehdä. Näkökulmani on se, että jokaisen omistamani tilan pitää olla mieluiten joka hetki myyntikunnossa.
Siis metsätalouden kannattavuushan pitäisi laskea niin, että lasketaan yhteen oman metsäimperiumin vuotuiset hakkuutulot ja tuet, lisätään tähän inflaatiolla korjattu puupääoman vuotuinen arvonmuutos (joka voi olla hakkuumääristä ja puun hinnasta riippuen + tai -) ja summasta vähennetään vuoden aikana syntyneet kulut (mukaan lukien metsätalouden lainojen korot), poistot (esim. tiestön kuluminen) ja maksettavaksi tulevat verot. Tätä saatua vuotuista nettotuottoa voidaan sitten verrata metsäimperiumin tämänhetkiseen todennäköiseen kauppa-arvoon ja näin saadaan sijoituksen (netto)tuottoprosentti kyseiselle vuodelle. Sitä voi sitten verrata muihin sijoitusmuotoihin.
Kaiken maailman laskennalliset korkokannat voi mun puolesta unohtaa saman tien.
Sitten jos katsotaan asiaa kiinteistösijoittamisen näkökulmasta, niin sitten pitää tietysti ottaa huomioon esimerkiksi kaavamuutokset ja niitten tuomat mahdollisuudet tilan arvon kannalta – voi tulla kesämökkitontteja tai voi olla, että tulee maisematyölupavelvoite tai että kallionmurskaus ei enää jatkossa onnistukaan.
No tuota pojat, otetaanko nyt sitten vertailuun kolme eri vaihtoehtoa:
– manuaalinen katkonta (moottorisaha ja ukko tai akka)
– metsänomistajan omistama, häneen päin kallellaan oleva Ponsse (voit vaihtaa tähän oman lempihärvelisi nimen)
– puunostajan kautta tuleva, ostajaan päin kallellaan oleva Ponsse