Jos tuo tiukka sääntely toteutuu, mitkä olisi sen yhteiskunnalliset seuraukset? Pohditaanpa sitä.

Supistuuko puunkäyttö kuinka paljon? pystytäänkö tuontipuulla korvaamaan se määrä, mitä jää rajoitusten takia hakkaamatta, näyttäisi siltä että ei pystytä, koska Venäjällä on omat vientirajoituksensa, ellei niiden politiikka muutu, no ryssä on aina arvaamaton toimissaan.

Metsäteollisuus siis todennäköisesti supistuisi, se lisäisi työttömyyttä koko ketjussa kannolta tehtaalle,  valtion ja kuntien verotulot pienenisivät merkittävästi, samalla kun työttömyyden hoitomenot kasvaisivat.

Lisäksi pitää luoda byrokratia- ja valvontakoneisto valvomaan sääntelyn toteutumista metsissä, kuka tuon revohkan  maksaa, valtioko vai laitetaanko metsänomistajat se  maksamaan itse, erilaisten valvonta- ja tarkastusmaksujen muodossa?

Pakollinen metsänhoitosuunnitelma ja ilmastohyötyanalyysi, kuka ne tekee, ja maksavathan nuokin varmasti paljon.

Entä mikä tulisi olemaan metsänhoitoyhdistysten rooli tulevaisuudessa? Eroamisia tulisi varmasti paljon, kun moni katsoisi jäsenyyden hyötyjen vähenevän metsien  pakkosuojelun seurauksena. Toisaalta mhy:ille saatettaisiin antaa viranomaisvaltuudet suorittaa noita mainitsemiani valvonta- ja tarkastustehtäviä, sekä tehdä noita suunnitelmia ja analyysejä, se antaisi niille lisää tehtäviä ja ehkä tulojakin.

Tuo hallituksen päätös ei mitään auta, kun on sanottu että äänestyksessä Suomen ja Ruotsin vastustava kanta jää kuitenkin häviölle, niin että kyllä sieltä se kyykytyspäätös tulee kuitenkin. Joten olkaahan valmiit, EU tulee uudeksi isännäksi metsiimme.

Näkisin että EU:ta suurempi uhka metsätaloudelle ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa tulee olemaan ja osittain on jo nyt roudattomat ja lumettomat talvet. Se haittaa suuresti talviaikaista korjuuta, varsinkin kun sateiden on ennustettu lisääntyvän erityisesti talviaikaan.  Kun kaikkia leimikoita ei vaan voi kesäaikana korjata.  Jotkut uskovat tämän ongelman hoituvan teknologialla ja erilaisilla vippaskonsteilla,  ehkä jossain määrin onnistuu, mutta vain jossain määrin, mutta kalliiksi sekin tulee.

Ja roudattomuus lisää myös erilaisten tuhojen riskejä.

Sen sijaan että siilipuolustuksessa vastustetaan esim. pakollista metsänhoitosuunnitelmaa ja ilmastohyötyanalyysiä, niin voisi yrittää katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.

Nimittäin nykyään on aika paljon passiivisia  metsänomistajia, jotka  vähät välittävät metsistään. Jospa pakollinen hoitosuunnitelma saisi heidät aktiivisemmiksi. Ja jos suunnitelman toteutumista vielä seurataan, ei se jää kuolleiksi kirjaimiksi paperilla, vaan saa aikaiseksi käytännön hoitotöitä metsissä.

Ja kun tiedetään että hakkuun jälkeisistä uudistamistöistä moni vielä lintsaa, niin pakollinen suunnitelma seurantoineen saisi nämä laiskurit tekemään sen uudistamisen päätehakkuun jälkeen.

Joten pakollinen hoitosuunnitelma seurantoineen voisi jopa parantaa kokonaisuudessaan suomalaisen metdänhoidon tasoa.

Kuinka paljon meillä on tehty päätehakkuita metsissä, jotka on kasvatettu NYKYISTEN metsänhoito-oppien ja suositusten mukaisesti?

Olisihan se  hyvä  todistaa käytännössä, eikä vain paperilla olevien laskelmien perusteella, että nykyisten metsänkasvatusmenetelmien avulla metsä kasvaa ja TUOTTAA parhaiten.