Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset

Nyt alkaa olla ne hetket käsillä, kun lämpötilojen puolesta voisi niillä jk-tiloillakin käydä pyörimässä raivaussahan kanssa ilman juurikääpäriskiä. En ole nimittäin vielä metsissä liikkuessani nähnyt sellaista taimettumisen muotoa, jossa yksi taimi ilmestyy kannon viereen. Taimia joko ei ole ollenkaan tai sitten niitä on ryhmissä, välillä aivan turkkina. Jotta noista kasvaisi niitä tulevaisuuden tukkipuita, joutuu myös jk:ssä tekemään taimikonhoitoa harventamalla noita taimiryppäitä. Taimethan ovat lähes poikkeuksetta kuusia ja turvallinen harventaminen edellyttää pakkasasteita. Tässä onkin yksi hankaluus, jos kasvatustavasta tulisi valtamenetelmä. Tuo otollinen ajankohta taimikon harvennukselle on hyvin lyhyt ja osuu vielä vuoden pimeimpään aikaan. Jos tämän maan taimikonhoidot pitää tehdä 2-6 viikossa, ne jää todennäköisesti suurelta osin tekemättä. Kuten jo tuolla aiemmissa keskusteluissa todettiin, on jatkuva kasvatus aktiivisten ja omatoimisten metsänomistajien laji, jossa kaikki toimenpiteet ajoitetaan otollisimpaan hetkeen.

Suomi on pitkä maa ja tuo 200 m3/ha hyvin suhteellinen käsite. Pohjois-Suomessa se on jo ihan kova luku, mutta etelässä tilanne on hieman toinen. Hoidetussa Etelä-Suomen havupuumetsässä tuo 200 m3/ha saavutetaan välillä jo ennen ensiharvennusta tai viimeistään muutama vuosi sen jälkeen. Sen jälkeen puuston määrä ylittää tuon 200 m3 harvennuksista huolimatta. Päätehakkuuvaiheessa puuston määrä on hyvinkin kaksinkertainen. Tukkiprosentti on tuolloin 90%:n paikkeilla, riippuen tietenkin lahon määrästä. Jaksollisessa siis  ollaan tuon korkeaksi mainitun puustopääoman alapuolella n. 30-40% kiertoajasta ja loppuaika sen yläpuolella, loppuvaiheessa jopa huomattavasti ylempänä.

Jos on todennut jatkuvan kasvatuksen omiin metsiin ja tavoitteisiin sopivaksi menetelmäksi, niin eihän siinä mitään. Sehän on vain hieno asia. Se, mikä tässä nyppii, on se, että jk:ta tarjotaan joka paikkaan soveltuvaksi ylivertaiseksi maailman ja metsänomistajien talouden pelastajaksi. Monelle perinnön kautta metsänomistajaksi tulleelle asiasta ymmärtämättömälle saattaa tulla isoja pettymyksiä, kun uskotaan ylioptimistisia puheita. Tärkeintä olisi selvittää ensin itselle omat tavoitteet ja edetä sitten sen mukaan.

No kerropas Perko, minkä ikäiset puut sinulla menee myyntiin?

Olen ollut puunkorjuutoiminnassa mukana eri tehtävissä reilun 30 vuoden ajan samoilla alueilla Päijät-Hämeessä. Kun aiheen otsikossa on tuo sana ”käytännössä”, niin omana havaintonani voin kertoa, että niillä tiloilla, joilla harjoitetaan jaksollista kuviometsätaloutta, on säännöllisin väliajoin hyviä, puustoisia, helposti myytäviä ja ostettavia leimikoita korjuussa. Niillä tiloilla, joissa on lähdetty sille haromisen, harsimisen ja poiminnan tielle, on sitä samaa luvassa jatkossakin, kun metsä ei missään vaiheessa kehity runsaspuustoiseksi. Jos jossain on tässä onnistuttu hyvin, kävisin mielelläni katsomassa kohteita paikan päällä.