Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Muitakin painavia autoja on kuin sähköautot ja renkaita on erilaisia. Itseltäni ei ole rengas ikinä sähköautosta puhjennut. Sähköautoja saa nelivetoisina. Itselläni on takavetoinen ja muutaman kerran olisi nelivetoa kaivannut metsätiellä talvella.
Useimmiten sähköautojen mollaajat eivät ole ikinä ajaneet sellaisella tai ainakaan omistaneet sähköautoa. Huono tie voi kolhia sähköauton akkua ja polttomoottoriautossa hajottaa öljypohjan tai jotain muuta. Huonolla tiellä tarvitaan maavaraa käyttövoimasta riippumatta. Sähköauton lataaminen onnistuu nykyään joka nurkalla ja toimintamatka ylittää jo parhaimmillaan 1000km, joten se puoli ei ole ongelma.
Itselläni on melko matalamaavarainen sähköauto, jolla ajan kaikille metsäpalstoilleni. Huonoimmilla teillä pohja kolisee vaikka kuinka yrittää ajaa varovasti ja tien reunassa. Toistaiseksi ei ole löytynyt kolhuja akkupaketista katsastuksissa. Tarkoitus on vaihtaa kakkosauto sähkö-pickupiin joskus tulevaisuudessa kun järkeviä vaihtoehtoja on saatavilla.
Eli silloin siihen syntyy ylitiheä kuusikko, jota ehkä pystyy joskus harventamaan tai sitten kuusten paksuus ei ikinä kehity riittäväksi. Ja ehkä se moton kourakaan ei oikein pysty käsittelemään kun puuta on 10cm etäisyydellä toisistaan. Säästöpuiksi ne riu’ut eivät kelpaa kun pitää olla 15-20cm rk-läpimitaltaan. Tosin kun aikaa kuluu niin alle jäävät kuolevat ja ehkä joskus tulevaisuudessa osa myös järeytyy. Ne haittaavat tai tekevät mahdottomaksi myös ojan kunnostuksen.
Jos tuntuu, että omistaa riittävästi maapohjaa niin varmaan noin voisi menetellä. Itselleni ei tulisi mieleenkään.
Nykyään kirjoitan raivausohjeisiin, että tienvarret ja ojanpenkat raivataan niin ei tule raivaajalle kiusausta jättää ylenmäärin suojatiheiköitä. Niiden osalta ohjeistan erikseen ja ohjeet riippuvat siitä onko tila sertifioitu vai ei, minulla on molempia. Lähtökohtaisesti suojatiheiköt sijatsevat säästöpuuryhmissä.
Ohjeet pitää tietysti olla jo tarjouspyynnössä, jotta yrittäjä tietää mistä tarjoaa.
Yllämainitussa artikkelissa muuten todetaan näin:
”raivaaja välttyy pajukon hikiseltä perkaustyöltä ja raivauskustannuksilta”
Ehkä tässä unohtuu, että laskun maksaja ei niiltä kustannuksilta kuitenkaan välty.
PEFC muotoilee asian näin eli aika ympäripyöreäasti:
”Tiheiköt ja muu alikasvoksen sekä puuston kerroksellisuuden säästäminen raivauksissa ja hakkuissa ovat menetelmiä, joilla voidaan turvata riittävän suojan säilyminen maanpinnan läheisyydessä.”
”Monipuolisen lajiston ja riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä”
”Tiheiköt ovat pienialaisia lajistolle suojaa tuovia puuryhmiä.”
Hesarissa yllättävän neutraali artikkeli kirjanpainajista. Kommentit toki sitä ihteään.
Kävin raivailemassa suojatiheiköitä ja jätin niihin parhaita koivuja pystyyn. Muualle ei huolellinen raivaaja juuri koivuja ollut jättänyt tähän männyntaimikkoon. Ojanpenkat ja tien varret oli raivattu esimerkillisesti.
Ampiaiset ovat kyllä tulleet tutuiksi tämän kesän raivauksilla. Yksi pesä oli koivun oksallakin, hetkisen luulin sitä linnunpesäksi mutta pistoja alkoi tulemaan samantien.
