Taimikonhoidossa raivaussahalla ei kannata mennä joka paikkaan. Esimerkiksi kosteaan painanteeseen syntyneen pienen pajupöheikön raivaamatta jättäminen hyödyttää luontoa, ja samalla raivaaja välttyy pajukon hikiseltä perkaustyöltä ja raivauskustannuksilta. Usein on myös niin, ettei pajukon keskellä ole muutenkaan säilynyt hengissä yhtään talouspuuksi kasvatettavaa havupuuta.
Raivaamatta jätettävien taimikonosien tunnistamiseksi raivattavaan alueeseen kannattaa tutustua jo etukäteen maastossa kierrellen. Helpoiten taimikosta erottaa sinne jätetyt säästöpuuryhmät. Niiden alustoja ei ole raivattu hakkuuta edeltäneessä ennakkoraivauksessa, ja säästöpuuryhmät jätetään rauhaan myös taimikonhoidossa.
Säästöpuuryhmän alusta toimii raivaamattomana suoja- eli luontotiheikkönä. Metsäalalla puhutaan suojatiheiköistä usein riistatiheikköinä, mutta ne hyödyttävät monia muitakin eläimiä kuin riistaa.
Säästöpuuryhmää voi olla järkevää laajentaa jättämällä sen viereen myös erillinen raivaamaton suojatiheikkö.
”Jossain vaiheessa säästöpuuryhmän puut kuolevat ja tiheiköstä kasvaa uusi säästöpuuryhmä. Tulevaisuudessa paikalla on kookkaita eläviä säästöpuita ja runsaasti lahopuustoa,” sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta.
Kosteat painanteet ja jyrkänteiden alustat
Kun säästöpuuryhmät ovat selvillä, taimikonraivaajan kannattaa pohtia, mihin muualle taimikkoon on fiksua jättää raivaamattomia suojatiheiköitä. Tiheiköt toimivat eläinlajien kulkuyhteyksinä ja suoja- sekä ravintopaikkoina.
”Keskitä suojatiheiköt luontaisiin paikkoihin: ojien varsille, säästöpuuryhmien yhteyteen tai metsäkuvioiden reunoille”, Raatikainen sanoo.
Suojatiheikön koko voi vaihdella muutamasta puusta noin kymmenen metriä suuntaansa olevaan alueeseen. Oiva paikka tiheikölle on kostea painanne, jossa on tiheästi lehtipuustoa ja lehtipuiden jalkoihin jääneitä luontaisia kuusentaimia.
Tällaisia kohtia löytyy usein esimerkiksi kalliojyrkänteiden alta. Eläinten tarvitseman suojan kannalta pienet kuuset ovat tärkeitä, joten tältä osin tiheiköihin säästetään arvokasta havupuustoa.
Ojanvarresta käytävä
Vesistöjen rannoille jätetään puunkorjuussa useiden metrien levyiset, hakkaamattomat suojavyöhykkeet, eikä niille pidä mennä myöskään raivaamaan. Rannoille jätetyt lehtipuutiheiköt eivät hyödytä vain luontoa, vaan ehkäisevät valumia.
”Nopeakasvuinen, tiheä lehtipuusto sitoo ja pidättää ravinteita”, Raatikainen sanoo.
Erinomainen suojatiheikköpaikka on ojanvarsi, johon jää usein jo hakkuussa pystyyn pienempää lehtipuuta ja alikasvoskuusta.
”Raivaamattomasta ojanvarresta muodostuu hieno, pitkä ekologinen käytävä taimikon halki metsästä toiseen.”
Huomio reunavyöhykkeille
Rantojen ohella raivaajan kannattaa huomioida taimikon reuna-alueet, jossa metsä vaihtuu pelloksi tai suoksi. Peltojen reunavyöhykkeet ovat tärkeitä pölyttäjille, ja soiden reuna-alueiden hyönteislajisto tarjoaa ruokaa linnunpoikueille. Reunavyöhykkeillä suositaan pensaita, marjoja tuottavia puita ja lehtipuita.
Raivaamattomien saarekkeiden lisäksi raivatessa on tärkeää muistaa tarkkailla yksittäisten puulajien välistä kirjoa. Mitään puulajia ei raivata pois kokonaan.
”Tärkeää on, että taimikonhoidon jälkeen paikalle jää pystyyn yhtä monta puulajia kuin taimikossa alun perin oli. Puulajien lisäksi pensaat, kuten yksittäiset pajupuskat, ovat tärkeitä esimerkiksi pölyttäjähyönteisille”, Raatikainen kertoo.
Jos taimikko on tasaista eikä selkeitä suojatiheiköiden paikkoja ole, Raatikainen neuvoo säästämään raivaamattomia alueita taimikon reunoille. Jos viereisen metsäkuvion raivaamattomat tiheiköt keskitetään myös samalle reuna-alueelle, metsään syntyy suurempi luontoa hyödyttävä kokonaisuus.
Jutussa lähteinä Raivaamaan-kirja ja Metsäkeskuksen luonnonhoitotoimien neuvontatyökalut
Vinkit raivaustyön aloittamiseen
- 1. Aloita raivaus palstan perältä. Näin et joudu rämpimään takaisin autolle ja bensakannulle kaadettujen puiden muodostaman sekamelskan läpi.
- 2. Kaada puut kohti sitä taimikon osaa, jonka olet jo raivannut.
- 3. Huomioi tuulen suunta. Työskentele niin, että kaatuvat puut painuvat tuulen mukaisesti kohti raivattua taimikkoaluetta.
- 4. Käsittele kerrallaan 2–4 metriä levää kaistaa, tiheimmissä taimikoissa vielä tätäkin kapeampaa.
- 5. Jos taimikko sijaitsee mäessä, etene poikittain rinteen suuntaisesti, älä pystysuoraan ylä- ja alamäkeen.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ne pienet alueet, jotka eivät liikaa vaikeuta elinkeinotoimintaa, voi pyhittää tällaisiksi tiheiköiksi. Liika on liikaa.
Hirvikin tuholaisena pysähtyy jahdissa mielellään tuohon pöheikköön. Ammu sitä sitten!