Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
20ha alkaa olla jo ihan passelin kokoinen käsittelykuvio. Kerralla aukoksi niin siihen saa sitten koko alalle samalla kertaa joskus ensiharvennuksen jne. Täälläpäin hakattiin yhteen aikaan kokonaisia isoja metsäsarkoja kerralla aukoksi. Nyt niihin saa hyvänkokoisia harvennusalueita kun pystyy koko sarat käymään kerralla läpi. 100ha ensiharvennus menee jo ihan hyvin kaupaksikin.
Miksi siitä hameen alle peittyvästä läntistä pitäisi edes pystyä jatkuvasti puuta myymään. Tuottaahan se raha muuallakin. Alle 1000 kuution leimikkoa ei viitsi yhtiöille edes tarjoilla ja sellainen taitaa olla jo kovasti harsimalla keruusessa.
Melkein koko Pohjois-Pohjanmaa on liian karua kuuselle. Vallitseva kasvupaikkatyyppi on kuivahko kangas ja sitä vastaava suo.
Jalostushyötyhän alkaa metsissämme näkyä vasta pikkuhiljaa. Koivu on jalostajalle unelmapuu. Jalostettu koivu kasvaa pohjoisessakin hyvää laatua ja nopeasti. Pitkiä suoria koivikoita tulee jalostetuista taimista Pohjois-Pohjanmaallakin. Eräs aikanaan peltoon istutettu vielä hyvässä kasvussa oleva koivikko alkaa olla kylän pisin metsä.
Ei kaikki harsitut kuivahkot kankaat olleet täysin kuusettuneita. Osassa oli hyvinkin paljon pientä mäntyä. Niitä on kokeiltu harvennuksella vapauttaa poistamalla kuuset vähiin, mutta ne männyt ovat yleensä jo niin juroutuneita etteivät kunnon kasvuun lähde vaikka latvusta on hyvinkin. Satojen vuosien harsinnan jäljiltä kun on pystyssä vain se kaikkein heikkoi aines. Yläharvennus onnistuu kerran, ehkä kaksi. Sitten pitää antaa metsälle uusi alku.
Pohjois-Pohjanmaalla uudistettiin 2000-luvulle asti paljon harsimalla vajaatuottoisiksi hakattuja metsiä. Puumäärä hehtaarilla yleensä 40-100 kuutiota. Vaikka metsissä ei oltu tehty yhtään mitään kymmeniin vuosiin. Pienikin tukkipuu saattoi olla 200-vuotias. Kuusi ei siinä iässä aina edes tukkipuun kokoinen.
Pitkään aukolla/taimikossa lihonut siemenpuu on puusepäntöihin piloilla. Hyvässä puussa on tasaiset lustonpaksuudet ilman suuria hyppäyksiä. Hirreksikin mielestäni piloilla, koska parhaassa hirressä pitää olla paksusti hitaasti kasvanutta kierteistä pintapuuta. Tämä joopas eipäs väittely kasvatustavoista ei ole minun mielestäni mistään kotoisin. Aina tilanteen ja metsikön mukaan.
Tilanne ei ole vesien kannalta ihan niin kaunis mitä A tuossa satunnaiseen tutkimukseen viitaten kertoo. Pohjoisen suuret joet ovat olleet päivittäisen tarkkailuni alla ja kyllä niiden veden laatu on vielä 2000-luvulla koko ajan vain huonontunut. Oulun ja Lapin läänien alueella käytetään yleisesti maanmuokkauksessa ojitusmätästystä mistä tulee suuret vesistöpäästöt. Se on erikoista että suuretkin hakatut alueet ojitetaan ja muokataan ilman minkäänlaista vesiensuojelun suunnittelua. Ojitussuunnitelmissa on sentään jotain vesiensuojelurakenteita, mutta muokkausalueille ei ole mitään suunnitelmia ja urakoitsijat tekevät ne mielensä mukaan ja mahdollisimman nopeasti. Taksat kun ovat mitä ovat.
Jakuva kasvatus ja yläharvennus toimii kyllä sopivilla paikoilla jonkun aikaa mainiosti. Maanmuokkausta tulisi pyrkiä vähentämään koska maamme vesistöt on jo sotkettu todella huonoon tilaan. Ero on selkeä verrattuna vaikkapa Ruotsiin missä on puhtaat vedet Suomeen verrattuna. Ruotsissa on ylevämmät maat mutta ei siellä juuri alavien maiden soitakaan ole ojitettu. Ei läheskään siinä mitassa kuin Suomessa. Ero näkyy jo selkeästi riippuen kummalla puolen Torniojokea liikkuu. Jos on paljon ojaa metsässä niin tietää että Suomen puolella ollaan mikäli olisi sokkona metsään viety.
Mielestäni kunnat voisivat lahjoittaa metsätulot suoraan Italiaan, Kreikkaan ja Espanjaan, koska meillä on varaa ja meitä pidettäisiin sitten kivoina ihmisinä Italiassakin jos reissaamme sielläpäin.