Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
#”Se on metsästäjäjärjestöjen aikaansaannosta tuottaessaan metsänomistajien huolella hoitamissaan taimikoissa hirvenlihaa.”#
Sanohan suoraan onko esim.lukijoiden kuvissa sivulla 2 kuvassa”riistapuska” hoidettu metsää huolella ? Siellä se liha saa lymytä rauhassa ja metsä …yllätys …yllätys.. KUUSETTUU …tai on jo kuusettunut ilman metsästäjien myötävaikutusta . Kuvan kaltaisia tilanteita tulee vastaan päivittäin .
velä lainaus Aaltoilalta MT 18.11.2015
”Huonon tukeminen tulee kalliiksi ”
”Huonon tukemisen -ongelmaa tulee tutkia aukosta tukkipylväikköön saakka. Ei vähiten siksi, että uusvanhoja hakkuiden harhaoppeja markkinoidaan milloin luonnon-, milloin riistan- tai maisemanhoidon nimissä unohtaen, millaisen työn metsänomistajat ja ammatti-ihmiset ovat tehneet kehnojen hakkuualojen kunnostuksessa nykyiset puunkäytön laajennukset mahdollistaviksi talousmetsiksi.”
——
Riistametsien kohdalla on syytä pitää järki mukana . Kuusettuneita männiköitä (riistatiheiköitä) on jo tälläkin hetkellä liikaa . 1-10% peitteisempi ala riittää .
Mehänpojalle vastaan , että suurin osa taimikkoasioissaan epäonnistuneista eivät edes tiedä , onko alueella hirviä vai ei .
Kehnon tekosyyn taimikonhoidon laiminlyönteihin hirvenjälki taimikossa toki antaa , mutta vain tekosyyn .Suosittelisin ”mehänpoikaa” tutustumaan avauksessa mainitun lehden sivuihin 34 ja 35 . Sieltä voisi löytyä tulevaisuudessa mahdollinen kanava vaikuttaa hirviasioissa . Seuraan liittyminen toki helpottaa kyseisen mahdollisuuden toteutumista . Riistakantojen määräarvio ei perustu huhupuheisiin , vaan kerättyyn tietoon . Anna oma panoksesi oikean tiedon saamiseksi . ”Oma riista”antaa siihen oivan mahdollisuuden .
otteita MT Vieraskynä 24.03 2015 /Juha Aaltoila :
”Kerrala ja ajoissa kuntoon -periaate metsänhoidossa täytyy nostaa kunniaan. Metsätaloutemme lähihistoria on tässä suhteessa sysimusta. Olemme jo myöhästyneet 1,6 miljoonalla hehtaarilla taimikon ja nuoren metsän hoidossa!”
”Luulisi rästien jo riittävän, mutta ei. Esimerkiksi Tapion metsänhoidon suosituksissa männyn taimikon harvennusta suositellaan lykättäväksi 5 – 7 metrin pituuteen, jolloin työ on todella kallista verrattuna 2 – 3 metriseen taimikkoon.”
”Tunnen eteviä puuntuottajia, joilla ei ole rahaa viivästyttää taimikonhoitoa saati varallisuutta tuottaa energiapuuta metsiänsä pusikoittaen.
He hoitavat tai hoidattavat taimikkonsa ajoissa. Raivaaja sahaa jokusen aarin ja käsittelee sitten lehtipuiden kannot vesomisen estävällä torjunta-aineella. Puusto saa sitten rauhassa varttua noin 15 metrin pituudessa tehtävään ensimmäiseen hakkuuseen.
Miksi käytännön osaajien selkeä malli on niin kapeasti käytössä metsissämme?””Metsänhoidolliselta tilaltaan hyvien taimikoiden ja nuorien kasvatusmetsien osuus vuonna 2008 oli 22 prosenttia”.
———-
Riistametsää todellakin piisaa ilman KIRI:äkin . Metsänomistajien passiivisuus pitää siitä huolen . Tähän sopinee Aaltoilan lausahdus toisaalla , että nykyryteiköissä metsonkin on kuljettava jalan . Lentämään ei mahdu .
Aivan viimevuosina riistantutkijat ovat yllätyksekseen havainneet , että metsot ovat palanneet nuoriin kasvatusmetsiin. Näin on tapahtunut , kun ryteikkövaihe on ohi , ja marjavarvustot ovat saaneet tilaa metsänkäsittelyn tuloksena . Marjaravintoa riittää ja pakoon voi lähteä lentämälläkin .Minä annoin vastaavat ohjeet porukalleni kerran 90-luvun alussa . Liekö ollut sama esimerkki innoittajana ohjeistukseeni .
Sellaisen tarinan kuitenkin kuulin aivan hiljakkoin , että kaveri aikoi tarkistaa kiikarinsa asetukset kaatumisen jälkeen ampumalla muutama laukaus ladon seinään . Ennenhän oli tapana menetellä niin , että posautettiin selvästi ladon sinässä erottuvaa oksaa kohden muutama laukaus oikean osumapisteen varmistamisesi .
Kaverin sormenpää oli jo valkenemassa puristuksen voimasta liipasimella , kun jokin sai hänet peruuttamaan aikeensa . Jospa varuilta kävisi vielä kurkistamassa latoon…tuumaili ampuja
mielessään .
Tämä reissu todellakin kannatti . Ladossa seisoi uutuuttaan kiiltelevä leikkuupuimuri , jonka kupeeseen olisi voinut pahemmassa tapauksessa tulla useitakin reikiä kohdistusoperaation
seurauksena .
Jos ase vaatii kohdistamista , ladon seinä ei välttämättä ole paras paikka kokeilla aseen käyntiä .Varmasti pellolta metsästäminen herättää ristiriitaisia tunteita .
Vähemmän narinaa kuuluu , jos pellolle ammutaan vain vasoja .
Itse ratkaisin asian aikoinaan näin .
Tosin ensimmäinen kaatamani hirvi sattui olemaan aikuinen . Olin pyytänyt seuran miehiä pelloilleni passiin , kun niillä vieraili hirviä alituiseen . Toinen miehistä tulikin sovitusti paikalle , mutta toinen
ei . Minä nappasin siinä tilanteessa kiireistäni huolimatta kivärin pykälään ja marssin pellon pientareelle odottamaan .
Muutaman minuutin kuluttua oltiinkin sitten hirven kanssa
nokikkain .
Kahdeksas hirvisyksy porukassa tuotti ensimmäisen kaadon ja jo seuraavana päivänä toisen . Samainen naapurin pakettipelto koitui vuoden kuluttua tapahtuneesta kolmen hirven kohtaloksi samalla kertaa . Vasoja kaadoin lähipelloilta vuosien mittaan useita , samoin
valkohäntäpeuroja .
Koskaan näistä ei toruttu , kaikkien mielestä peltohirvet täytyi kaataa pois vahinkoja tekemästä . Ilman tietoa apuvoimista en olisi toki tohtinut tuohon leikkiin ryhtyä . Seuran tuki on tarpeen , jos kaatotilanne ei etenekään käsikirjoituksen mukaan . Onneksi kohdallani kaikki sujui ongelmitta .#”Itse olen seurassa jonka pinta-ala on n.11000ha, tänä vuonna kaatolupia oli 35kpl, kaikki luvat käytettiin ja siltikin hirvikanta jäi 3-4/1000ha. Ensi vuonna on tarkoitus hakea 50-55 kaatolupaa.
Silloin tuolla 500ha pinta-alalla saisi 2,5lupaa, jolla saa kaataa esim. 5kpl vasoja.”#Mitenkäs toimisit tilanteessa , jossa esim. 4 000 ha:lle myönnetään 3 pyyntilupaa vuodessa ?
Ainakin joka toinen vuosi olisi välivuosi 500 hehtaarin metsästysalueilla ja toisena vuotena olisi mahdollisuus ampua vain vasa .Metsästyspinta-alavaatimusta ei tule laskea . 10 000ha olisi sopiva minimialue . Tällöin joka kolkassa olisi mahdollista metsästää hirvikannan ollessa pienempikin .
Rahaa tuskin monikaan on valmis maksamaan erikseen sadakseen raitista ilmaa . Hirvitiheyden on oltava 10 / 1000ha:n paremmalla puolella niillä alueilla , missä halutaan kaupallistaa metsästys .
Alhaisemmilla tiheyksillä riittävää saalisvarmuutta ei saavutetta .Pienempiä metsästyspinta-aloja tavoiteltaessa unohtuu usein toiminnan jatkuvuus . Porukka tulee olemaan niin pieni , että yhdenkin keskeisen henkilön luopuessa leikista , koko homma kaatuu.
Isommat pinta-alat ja sen myötä suurempi jäsenmäärä takaavat
sen , että hirveä metsästetään joka vuosi , vaikka joku tilapäisesti tai lopullisesti luopuu leikistä . Hirvitihentymät tietyillä alueilla ovat usein seurausta nimenomaan pikkuseurojen kyvyttömyydestä metsästää
tehokkaasti .Lintukantojen lasku johtuu monesta eri tekijästä . Aluksi synä olivat metsäojitukset 60-70-luvuilla . Niiden seurauksena kanalinnun poikasia hukkui runsaasti kesäisin vettä täynnä oleviin ojiin .
Kylmät ja sateiset keväät pienentävät myös tehokkaasti onnistuneiden pesintöjen ja poikasten määrää .Vähemmälle huomiolle linnunsurmina ovat jääneet metsiä halkoneet sähkö -ja puhelinlinjat . Melkoisia pyydyksiä nekin lentäville kanalinnuille . Onneksi edellä mainittu on jäämässä historiaan .
Tiekilometrejä ja sen mukana liikennettäkin on tullut merkittävästi lisää sitten 60-luvun . Liikenteen uhreiksi joutuu lukematon määrä kanalintuja ja pienriistaa päivittäin .
Eipä ollut 60-luvulla metsissämme kovin montaa supikoiraakaan .
Nyt on mahdotonta ottaa montaakaan askelta metsän puolella kompastumatta kyseiseen karvaturriin , pesärosvoon vailla vertaa .Tämä kirottu karvaturri paitsi , että tuhoaa lintujen muina ja lentokyvyttömiä poikasia , haittaa myös nykytiheyksillä hirvenmetsästystä koirien avulla . Tänäkin syksynä supikoira on”vietellyt” hirvikoiran useampaan otteeseen kesken hirvenhakua .
Muutaman hetken jälkeen supikoira on kuitenkin päässyt tuonpuoleiseen , mutta hirvenhaukkujan paras vire on kadonnut supia nitistettäessä .Minun ei ole tarvinnut moneen vuoteen metsästää kanalintuja . Kaikki edellä mainitsemani on tehnyt sen puolestani . Viimeisen ”saamani” ukkometsonkin tavoitin tieltä piehtaroimasta lentokyvyttömänä törmättyään sitä ennen autoon .
Kuvakin aiheesta löytyy malliksi lukijoiden kuvat sivu 135. ”Mutkaa mutkan perään ” Lähetetty 24.04.2013.
Kuvan metsän istutustaimet on ilmeisesti aikoinaan maan tavan mukaisesti tintattu vauhdilla ”nykäs-asentoon” . Tämän jälkeen heinä sekä hienojakoinen maa-aines on huolehtinut ”jatkojalostuksesta” .
Muistan minäkin vielä ajan , jolloin minua opetettiin istuttamaan männyntaimet vinoon kuokkalaikkuun . Ei edes juuria kehotettu levittämään . Kuusentaimet sitävastoin istutettiin huolella ja juuret leviteltiin aina visusti joka suuntaan ennen peittämistä .
No ..onneksi on keksitty potit . Istutusten laatu on kehittynyt monta pykälää . Kun vain vielä raivaukset opittaisiin tekemään aiemmin .
