Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ongelmahan on siinä, että vain pieni osa metsänomistajista tekee varhaisperkauksen . Nyt tulee mahdolliseksi saada tukea nimenomaan varhaisperkaukseen. Tärkein hoitotoimenpide tulee näinollen tehtyä. Toinen käsittely samana tai heti seuraavana kesänä saa versomisen vähenemään alle 10 %:iin .
Nykyiset taimikot ovat valitettavasti sellaisia , että 7-8 metrinen ”täystiheä” vesakko taltuttaa taimikon . Jos alue raivataan , saa työn toistaa useita kertoja , kun kannot puskevat mahdottomasti uutta vesaa ja heiveröinen taimikko ei pärjää niille kasvussa toistuvista raivausyrityksistä huolimatta. Kierre on valmis. Työtä riittää ja kustannuksia kertyy.Pekka K:lle
En ole ollut haikailemassa muureja maamme rajoille. Totesin vain , että syntyy merkittäviä säästöjä työkustannuksissa , kun työt ajoitetaan oikein .
Vallalla näyttää olevan myös odottelemisen ilmapiiri , jossa odotetaan tekemättä mitään ja haukutaan työn toteuttajia , kun odotukset eivät täyty. Totta kai työ on kallista , jos sitä on puolta enemmän ja lopputulos heikko , jos työkohde on jo pilalla ennen työn aloittamista.
Näihin vaivoihin eivät koneet eivätkä vierastyöläiset auta.
Jos suhdanteet jatkavat laskuaan ja nousukausi alkaa muualla aiemmin , kuin Suomessa , suuntaavat vierastyöläiset (vapaa liikkuvuus) työn perässä paremmille mestoille. Suomalaiset puolestaan jäävät ihmettelemään , että kuinkas tässä näin kävi ja mistä tekijät metsätöihin . Tähän mennessä oma työvoima on vieraannutettu alalta kokonaan.
Metsänhoitotöiden koneistaminen on puolestaan haastavaa vaihtellevien olosuhteiden takia. Kuviot ja hankket ovat pieniä ja laitteiden hinta halvimmillaankin on liian korkea . Konetyö on kilpaailukykyinen miestyöhön verrattuna vasta jo pilalle menneissä hoitokohteissa . Onko järkevää odotella tätä tilaa koneistamisen nimissä?Tähän asti ei ole haluttu maksaa riittävästi miestyöstä. Mistä löytyy innostusta maksaa kymmeniä prosentteja enemmän kalliimmasta konetyöstä , jonka lopputulos harvoin täyttää kenekään odotuksia?Pelkästän ajoittamalla metsienhoitotoimet oikein , voidaan säästää ainakin puolet kustannuksista nykyiseen verrattuna . Tämän ohella metsien tuotto paranee merkittävästi , kun toimitaan ajoissa.
Omatoimisuuden lisääminen metsienhoidossa olisi pitkällä tähtäimellä kaikkein kestävin vaihtoehto . Metsänomistajan tuntuma metsään säilyisi ja työt tulisi tehtyä ajallaan .
Hyvää tarkoittavalla tukipolitiikalla on tähän asti todennäköisesti aiheutettu myös vahinkoa metsätaloudelle. Vasta kemeraehdon täyttymien on kannustanut suuntaamaan taimikonhoitotöihin. Neuvontakin on reagoinut vasta tällöin , kun tukea on saatu myös neuvonnan kustannuksiin . Ilman tukea moni työtilaus olisi jäänyt tulematta.Uuden metsälain myötä tämä ongelma toivottavasti poistuu . Taimikon vakiintumisrajan muuttamisnen 0,5 metriin on tervetullut päätös. Puolimetrisen taimikon hoitamien onnistuu hennommalakin ruumiinrakenteella kohtuullisessa ajassa pienin kustannuksin. Potentiaalia 700 000 metsänomistajan joukosta luulisi löytyvän.
Viimeaikoihin asti on vallinnut käytäntö odotella ryteikön kasvua talonkorkuiseksi ennen tarttumista toimeen . Ei ihme , että kustannukset ovat karanneet . Orjatyövoima on ongelmaan kuitenkin erttäin huono ratkaisu. Omatoimisuus ja oikea ajoitus ovat avainsanat kestävälle tielle.
”Edellisessä elämässä” kokeilin kerran syysistutusta. Se kokeilu oli totaalinen foppi. Kevyesti äsetettyyn moreenimaahan istutetut taimet kuolivat jostakin syystä lähen 100%:sti.
Mutta ei niin pahaa , ettei jotain hyvääkin. Tilasin kaivurin ja teetin alueelle mätästyksen (ei vielä kovinkaan yleistä paikymmentä vuotta sitten). Mättäisiin istutetut taimet (keväällä) lähtivät uskomattomaan kasvuun ja peittosivat kasvussa mennen tullen vuosia aikaisemmin äestysvakoihin istutetut taimet viereisellä kuviolla.
Syysitutuksista mätästettyyn maahan ei ole kokemusta . Takaisiko mätästys paremman onnistumisen?Ei olisi yllätys , vaikka konemies olisi joutunut käyttämään tonttitietä ”pakottavista syistä” . Korvaukseksi tästä hän on ajatellut siivota tontin edustavampaan kuntoon. Kävi kuitenkin niin , että kun mentiin sutta pakoon , tulikin karhu vastaan.
Kiinnostaisi muuten tietää , onko yhtiö maksanut kaadetut ja korjatut puut tontin omistajalle?
..ja Harjavaltaan…Arvostan aktiivisia metsänomistajia , kuten ”jees h-valta”. Näkemykset joskus poikkeavat , mutta ilman eri näkökantoja ei synny keskustelua. Leppoisaa illan jatkoa!
Vielä vähän tuosta suhteellisuudentajusta….
Miesmurhastakaan ei tuomita avaajan esittämän mittaluokan korvauksiin . Vuosia sitten syytön työtään tekevä kansalainen joutui henkirikoksen kohteeksi (työssään). Tekoon syyllistynyt joutui korvaamaan vainajan omaisille työikäisen perheenpään menetyksen rahallisesti. Tuossa tapauksessa korvaus oli tuskin kolmasosaa avaajan mökkimaiseman pilaamisesta esittämästä summasta.
Tuo metsäammattilaisten leimaaminen roistoiksi voi oikeutta käytäessä kääntyä jutun nostanutta vastaan . Kukaan ei ole syyllinen ennen oikeuden päätöstä . Ennen sitä on vain epäiltyjä .
En usko , että monikaan on tapahtuneita vahinkoja vähätellyt. Korvausvaatimukset ovat ainakin esillä olleessa tapauksessa turhan korkeat , joten kommenttien sävy on ollut sen mukainen.
Maksaako muuten vakuutuskaan esim. autosta käypää arvoa korkeampaa hintaa vahingon tapahduttua? Korvauksiin ei vaikuta yhtään , kuinka ”rakas” se ajoneuvo on sattunut olemaan. Korvattava summa on vain käypä arvo , ei yhtään enempää . Kivusta ja henkisistä kärsimyksistä harvoin korvataan kovin suuria summia.
Mielsetäni rantatontin hintaa vastaava korvausvaade (70 000 €) korkeintaan 10m 3:n puumäärästä on aika ”suolainen”. En ihmettele lainkaan vastapuolen passiivisuutta juuri tämän takia.
Vahinko on luonnollisesti korvattava , mutta korvausvaateissakin pitää olla kohtuus mukana. Toivottavasti oikeus voittaa tässä asiassa.Tämä ”energiatiheys” hidastaa metsän kasvua . Kun energiatuet poistuvat , ei muodostukaan enää kantorahaa ja puun korjuusta tuleekin lasku tilin sijasta. Tiheässä kasvavan pieniläpimittaisen puun korjuukustannus on helposti yli kaksinkertainen normaaliin ensiharvennukseen verrattuna.
Korkeintaan pari sataa koivua hehtaarille riittää monimuotoisuutta ja kasvuolosuhteita parantamaan . Suurempi määrä alentaa ensiharvennusleimikon poistettavien puiden keskitilavuuttta ,korottaa korjuukustannuksia ja alentaa kantorahatuloja kohonneiden kustannusten verran. Jos niitä tuhansia lehtipuita yrittää lihottaa sadan litran keskitilavuuteen on havupuuiden tulevaisuus jo pilattu.
Reikäperkauskin on menetelmänä syytä unohtaa . Liian usein se täydentävä perkaus on unohtunut kokonaan . Toisaalta risujen poistaminen alle miehen mittaisena on huomattavasti edullisempaa , kuin samojen yksilöiden kaataminen talonkorkuisena.
Alkuperäiseen aiheeseen…
Kyllä se metsästäjäjoukko hupenee lähitulevaisuudessa reippaasti aivan luonnollisista syistä . Uusien harrastajien tulo toimintaan ollaan puolestaan estämässä varsin tehokkaasti kielteistä ilmapiiriä lietsomalla ja aselakeja kiristämällä. Mikäli aseet on varastoitava kodin ulkopuolelle , harrastajien määrä puolittuu hetkessä. Miten sitten säädellään hirvien määrää , kun nytkään ei kaikista seurueista saa aikaiseksi edes kunnollista passiketjua .
Kannattaisi verrata metsästyksen vaarallisuutta muihin harrastuksiin. Nämä muutamat ikävät tapahtumat eivät saa hämärtää sitä tosiasiaa , että vahinkoja sattuu metsästyksen yhteydessä hyvin vähän (jokainen tietysti liikaa) suhteutettuna harrastajamääriin ja harrastukseen käytettyyn aikaan. On monta urheilulajia , jossa terveys ja henki on enemmän vaarassa , kuin metsästyksessä. Kontaktilajit , pallopelit ja moottoriurheilu vaativat useita uhreja vuosittain. Nuorison parveilu viritetyillä kulkuvälineillä johtaa liian monen ennenaikaiseen kuolemaan tai vammautumiseen. Kaksi hentoa neitiä skootterin selässä on tänä päivänä tilastojen mukaan hyvin vaarallinen yhdistelmä.
Kaikissa harrastuksissa on omat vaaransa ja riskinsä , metsästys ja ampumaurheilu eivät ole poikkeuksia .
