Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Olen hakannut melkoisen määrän hehtaareita juuri näitä 8-10 metrisiä tiheiköitä energiakäyttöön. Täysin riukuuntuneiden tai muuten elinvoimansa kadottaneiden puiden poistamisen jälkeen ei monesti ole kehdannut työmaata omakseen tunnustaa. Jäljelle jäävä hento puusto ei kestä vähäistäkään lumikuormaa ja jo kohtalainen tuuli saa runkoja pyllähtelemään nurin yleisesti . Vajapuustoisuus on ollut mieluummin sääntö kuin poikkeus ja jäävien puiden laatu on harvoin yltänyt tehokkaasti hoidetun metsän tasolle.
Ostomiesten suitsutukset energialeimikoista jätän omaan arvoonsa. Metsänhoitohenkilöstön sana painaa omassa vaakakupissani melkoisesti enemmän. …..ja se ennakkoraivaus on tehtävä energialeimikoillekin aina , sanoi ostotoimihenkilö mitä tahansa!
Eipä maininnut Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala sanaakaan energiapuuvaihtoehdosta Metsälehdessä n:o 12. Hän totesi kuitenkin nopeuden olevan paras tae turvata metsänhoidon riittävä taso ja alhaiset hoitokustannukset kuusentaimikoissa.
Kaksivaiheista varhaisperkausta saman kesän aikana kokeillaan Groupin omilla mailla jo tulevana kesänä.Mitä siihen pusikoissa tuhtaamiseen tulee , on moni koneenkuljettaja vaihtanut alaa jo pelkästään heikkenevien työolosuhteiden takia. Kannattamaton työ ja metsäalan heikko kilpailukyky työmarkkinolla on johtanut pahenevaan työvoimapulaan. Voikin kysyä , että mistä sinne energiaviidakoihin löytyy tulevaisuudessa osaavaa työvoimaa. Voi käydä niin , että hupeneva työvoima käytetään tuottavampien kohteiden korjaamiseen . Tuherteluun ei ole aikaa . Tulosta pitää syntyä joka tunnille .
Pari sataa koivua riittää hehtaarille aukkoisen havupuutaimikon täydennykseksi . Tällöinkään ei taimien kokonaistaimimäärä saa ylittää 1500 kpl/ha.
Groupin metsänhoitopalvelut suosittaa lehtipuiden lähes täydellistä perkaamista havupuun taimien seasta , mikäli taimikko on muutoin riittävän tiheä. Omissa metsissä tehdään aina näin . (…vai ,että MHY:n töitä…Harjavallassa….)
Mistähän muuten johtuu , että Group-ryhmän omilla mailla ei kasvateta energiapuuta? Satoja hehtaareita on tullut alueita harvenneltua , mutta missä ovat energialeimikot ? Joitakin unohtuneita puskia korjataan yhdistelmäkorjuuna , mutta varsinaista energiapuuta ei kasvateta (=pilata taimikoita) Oikeaa puutavaraa kuitenkin lähtee kiitettävästi jo ensiharvennuksesta alkaen….yleisesti vähintään rekkakuorma hehtaarilta.
Kesähakkuut on välttämätön paha. Teollisuus tarvitsee puuta ja metsien toimijat töitä. Yritysten ei ole varaa seisottaa koneitaan eikä motokuskien palkoilla vietetä pitkiä kesälomia.
Metso pyöräytti tänä keväänä 9 munaa palstan rajalle ajamattoman kuitupuunipun viereen. Pesä merkittiin , ympäristö hajustettiin ja poistuttiin vähin äänin paikalta.
Kanalinnut tekevät mielellään pesänsä havukasojen sekaan ja valmistetun puutavaran läheisyyteen. Pihkan ja mahlan voimakas tuoksu peittää tehokkaasti hautovan emon hajut. Pienpedot vetävät näinollen vesiperän vielä haudontavaiheessa. Koneita linnut eivät pelkää , istua jököttävät vain sitkeästi pesässään , vaikka kone tekee työtään hyvinkin lähellä.
Konemiehillä on mukanaan pesien merkitsemis/suojausvälineet ja pesät merkitään aina , kun ne havaitaan. Lähes poikkeuksetta haudonta onnistuu näissä merkityissä pesissä . Merkitsemättömistä pesistä varsin suuri osa päätyy” metso- tai teerimunakkaana” pienpetojen suihin.
Suurin uhka lintujen pesinnän onnistumiselle on kylmä ja sateinen sää kuoriutumisvaiheessa. Hakkuista saattaa olla joissakin tapauksissa jopa hyötyä , kun haudonta onnistuu suojatussa pesässä.
Luontoa kunnioittaen. Hyvää Juhannusta kaikille!
…pahus , kun meinasi unohtua…
Tuleehan harvennukselta sitä energiaakin! Rapia puolet siitä rekkakuormasta päätyy prosessin päätteeksi energiaksi. Tavara kuitenkin kulkee samassa kuormassa ilman eri kompeita , eikä puukasatkaan kummittele teiden varsilla vuositolkulla.
Vai että kuusikot ”monoa”….? rahaa nissä ainakin kasvaa kiitettävästi. Ja onhan se rekkakuorma tavaraa tehtävissä firman olosuhteissa kuusikon päätehakkuulta jopa tunnissa . Energiasavotoilla (4000 rungon tiheyksistä) saattaa kuormallisen kaateluun mennä kolmekin päivää tiukallakin tempolla.
Se hirven kaataminen onnistuu nykyiselläänkin , kun metsänomistaja liittyy hirviseurueeseen. Jos omalta maalta ei löydykään kaadettavaa , on mahdollista poistaa hirvi päiviltä jossain muualla seurueen alueella. Omalla kohdallani asia on ainakin toiminut mainiosti yli hirvi / metsästysvuosi vauhtia.
Vähän tuntuu oikea koivun kasvattaminen metsänomistajia kiinnostavan , vaikka olisi ”ilmaiset ”taimet tarjolla. Puuttuu vain tarmoa raivata ne vitelikot kasvukuntoon . Suurin osa lupaavastakin koivuaineksesta riukuuntuu tai lahoaa pystyyn . Koivikko tarvitsee hoitoa ja sitäkin ankaralla kädellä.
Koivu kaatuu myrskyssä ainakin yhtä helposti , kun havupuu . Ja jokainen puukauppoja tehnyt tietää (tai ainakin pitäisi) , että tuulen kaatamista puista ei saa tehdä vaneria . Tämä ohjeistus on ainakin harjavaltalaisen yhteistyökumppanin hakkuukoneenkuljettajille annettu aivan yksiselitteisesti. Eli kuituun mene paksukin tuulen kaatama runko. Ai miksikö ? Siksi , että taipuneet ja vahingoittuneet pölkyt eivät kestä sorvaamista . Pahimmassa tapauksessa haljenneen pöllin kappaleet sinkoilevat pitkin tehtaan seiniä ja aiheuttavat vaaratilanteita työntekijöille.
Koivua olisi todellakin mahtunut markkinoille , mutta suurella todennäköisyydellä se olisi /on mennyt kuitupinoon tai energiapuuksi. Niin tapahtuu myös tulevaisuudessa luonnontuhojen kohdatessa koivikkoa.
Hirvenkaatolupia haetaan hyvin vaihtelevasti. Toiset seurueet haluaisivat ampua naapureidenkin hirvet , toiset taas hakevat lupia varovaisesti todellisen kannan edellyttämän määrän. Metsästyksen muututtua jossakin päin Suomea kaupalliseksi hirvet ammutaan vaikka viimeistä kantturaa myöten. Saaliiksi kelpaa elukka kun elukka , kun luvasta on kerran maksettu.
Tämä valitettavasti vaikeuttaa todellisen kannan määrittämistä ja lupien kohdentamista sinne , missä olisi kenties tarvetta vähentää hirvien määrää.
Sudet eivät ratkaise hirviongelmaa . Ne saattavat ainoastaan lisääntyessään aiheuttaa ihmisten lopullisen kyllästymisen niihin. Jo nykyinenkin petomäärä aiheutta voimakasta vastustusta , kun sudet ravinnon puutteessa siirtyvät taajamien tuntumaan.Metsästyksen täydellinen vapauttaminen johtaisi myöskin ojasta allikkoon. Hirvien määrän arviointi vaikeutuisi entisestään ja yksittäisten metsästäjien ahneus saattaisi asiat entistä enemmän sekaisin.
Varteenotettava todellinen hirvikannan hallintakeino olisi yhteislupamenettelyn laajentaminen hirvitalousalueiden laajuisiksi. Tällöin olisi huomattavasti helpompi puuttua mahdollisiin ongelmakeskittymiin. Yksittäisten seurueen ja vielä pitäjän kokoinenkin alue on liian pieni alue liikkuvan ja vaihtelevan hirvikannan hallitsemiseksi. Laajalla metsänomistajien tarpeet huomioivalla yhteistyöllä on mahdollista hoitaa hirvitilanne kuntoon nopeastikin . Petojen lisäämien ja metsästyksen vapauttaminen saattaisi johtaa vain isompiin ongelmiin .
Viljelymetsissä on syytä pyrkiä kasvatuksellisesti optimaaliseen tiheyteen kasvatettavien puiden osalta. Ylimääräinen puuaines lisää pääasiassa lahoavan puun määrää ja supistaa kasvatettavaksi aiotun puuston osuutta . Lehtipuusekoitus metsissä alentaa tarvittavaa kasvatustiheyttä , ei lisää . Tilanne näyttää kuitenkin olevan nykyään se , että tiheys onkin moninkertainen suosituksiin verrattuna juuri ylimääräisen lehtipuuaineksen vuoksi . Lisäksi männiköiden tautituihoriski kasvaa alueella kasvavien haapojen takia . Näihin perustotuuksiin hirvi ei vaikuta millään muotoa , mutta kylläkin hyötyy merkittävästi siitä , että metsien hoito on puutteellisesti toteutettu.
Riista-aidat ovat kaksiteräinen miekka . Ne vähentävät kolareita (aivan oikein ) vaikutusalueillaan , mutta estävät hirvien luontaisen liikkumisen , mikäli riistakäytävät puuttuvat . Vahingot siirtyvätkin monissa tapauksissa aitojen molempiin päihin.
Aidat vaikuttavat jopa hirvikannan rakenteeseen , jos aita on useita kilometrejä pitkä ja kulkumahdollisuus tien toiselle puolelle puuttuu. Kannan rakenteen korjaaminen puolestaan edellyttää metsästysrajoituksia alueella.Metsästyksen onnistumiselle tarjoaa ylimääräisiä haasteita tilanne , jossa aidatun tien toisella puolella on niukasti hirviä ja kaatolupia jää tämän vuoiksi merkittävästi käyttämättä. Tien toisella puolella taas voi olla paikallinen hirvitihentymä , jolle ei voida tehdä mitään , kun luvat on käytetty ja alueen metsästäjillä ei ole voimassa olevaa keskinäistä yhteislupakäytäntöä. Juuri viimeksi mainittu tilanne on saattanut olla kyseessä ”Pinsiön vaarin ” suunnistusmaastossa.
