Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
RR Jos metsäsi olivat Ylä-Lapissa, prosentin tuotto onkin jo ruhtinaallinen. Utsjoen yhteismetsän hakkuusuunnite on 0,33 m3/ha/v. Kai niissäkin metsissä puuta on enemmän kuin 33 m3/ha. Hoitokin on melkein ilmaista Kemera-tukien ansiosta. Esim vuonna 2017 hoitokulut olivat 19100 euroa ja Kemera-tuki 14300, joten maksettavaa jäi 4800 euroa.
”Koroissa on kyllä mielenkiintoinen ominaisuus, se että jos se on kovin korkea, teoreettinen paras ratkaisu olisi jatkuva kasvatus ja jos se on kovin matala, päädyttäisiin pitkiin kiertoaikoihin”
Miten ihmeessä se jatkuva voi koskaan taloudellisempi? Uudistushakkuiden paremmilla hinnoilla katetaan uudistuskulut Metsä-Suomessa. Lappi on tietysti eri asia. Jaksollisen kasvu on niin paljon parempaa, että ero on aina täysin selvä.
Korkealla korolla päädytään teoreettisesti tarkastellen lyhyempiin kiertoaikoihin. Sehän on selvä. Toisaalta silloin hakataan runsaaasti ja ehkä vähän pienempää puuta. Luulisi, että kantoja kerääntyy kuitenkin niin, että ne ainakin osittain kompensoivat pystypuun vähenemistä. Hiilitase on siis aika monimutkainen ilmiö ja valitettavasti siihen näyttää myös tiedemiesten osalla liittyvän politikointia.
Muistin väärin tuon Utsjoen yhteismetsän pinta-alan. Todellisuudessa se on n. 13000 ha, josta metsämaata n. 7300 ha. Hakkuusuunnite vuodessa on 2442 m3. Vuonna 2017 puutavaran keskimääräinen myyntihinta oli 23,40 euroa/m3.
Hoitavat kyllä metsiään. Perkaavat ja vähän istuttavatkin. Rahaa on Metsäliiton osuuksina n 110 000 euroa ja pankissakin 140 000 euroa.
Kyllähän niitä yksityismaita on. Esimerkiksi Utsjoen yhteismetsä omistaa Inarin kunnan pohjoisosassa n. 50000 ha. Kyllä sieltä puutakin on aiemmin hakattu. Hakkuukielto puree tältä osin myös yhteismetsää omistaviin utsjokelaisiin poromiehiin. (jotka tuhoavat Utsjoen tunturiluontoa ylilaiduntamalla)
Ennen kaikkea tämä hiilinielukeskustelu taas kerran todistaa, ettei Yle jaa oikeaa tietoa vasan jostain ihmeen syystä pytkii johtamaan kekustelun täysin väärille urille. Mm vuosi sitten saimme ”ihastella” näissä pääuutisissa sitä kuinka joku kouvolalainen Hannele oli harventanut kuusikkonsa pilalle,
”Voisiko droneen kytketyn lämpökameran avulla laskea ja paikantaa metsästettäväksi sopivat hirvieläimet? Metsästys laki kieltää riistaeläimissä kyseisen konstin….”
Lait muuttuvat näppärästi, jos niin halutaan. Tuolla dronen käytökiellolla ei mielestäni ole enempää biologisia tai eläinsuojelullisia perusteita. Kun paineet hirvikannan valikoivaan metsästykseen ja kannan pienentämiseen kasvavat ja toisaalta metsästäjien kiinnostus kuluttaa aikaansa liki 3 kuukauden joka viikonloppu jahtiin vähenee, niin selvä on, että lakia on muutettava niin, että droneja saa käyttää. Tietysti eihän niitä ole pakko käyttää enmpää kuin muitatakaan metsästystä helpottavia keksintöjä.
Nuolukivien käyttö tosiaan saattaa lisätä tautien tartuntavaaraa. Itse suhtaudun tuollaisiin riskeihin vakavasti. Hirvet ovat selvinneet Suomessa 10000 vuotta ilman nuolukiviä, joten selviävät varmasti nytkin ilman niitä. Todellinen hyöty niistä on nuolukivien ja riistakameroiden valmistajille ja myyjille. Meidän mailla olen kieltänyt nuolukivien käytön. En halua hirvikeskittymiä. Kun hirviä on tasaisesti maastossa niistä ei ole haittaa.
”Minunkin olisi pitänyt Lapissa aikanaan vanhojen säädösten mukaan, suosituksista puhumattakaan, edelleen kasvattaa kymmeniä vuosia sellaista metsää, jonka tuotto oli korkeintaan prosentin.”
Eiköhän vanhojenkin lakien aikana saanut uudistaa vajaatuottoisen metsän?
Ei todellakaan vaikuta intomielisiin metsästäjiin. Olen puhunut ruokinnan haitoista Metsästäjäliiton erään piirin puheenjohtajan kanssa. Kaveri on muuten kaikin puolin fiksu, mutta tämä ruokinta-asia ei kyllä uppoa mitenkään.
Vaikka metsästän, niin en hyväksy, että tietoisesti toimitaan niin, että ulkopuoliset voivat saada riistaruokinnan avulla ylläpidetystä eläinkannasta tauteja.
”Tuo kaavio sisältää sisäänrakennetuna oletuksen, ettei puuston määrä koskaan vähene. Taitaa olla mahdoton tilanne yhtään pidemmällä aikajanalla.”
Ei kyllä vaikeaa ainakaan meidän elinikänämme, sillä hyvällä hoidolla metsien kasvu paranee. Tietenkin tilanne on toinen, jos luovutaan metsien uudistamisista.
”Olisiko hedelmällisintä, että joka vuosi metsäpinta-alasta saa avohakata enintään X prosenttiyksikköä ja että tästä avohakkuuoikeudesta pitäisi maksaa jokin maksu, ja tämän maksun saisi sitten takaisin, kun esim. taimikonhoito on tehty?”
Kaikki tuollaiset ysteemit johtaisivat vain kauheaan byrokratiaan ja metsänomiostajien eriarvoisuuteen. Jonkun metsiin on tarve tehdä paljon aukkoja ja toisen metsään vähän.
Nythän ongelmana on nimenomaan uusien aukkojen vähäisyys. Et paljous. Tämä vähäinen uudistushakkuumäärä tulee jatkossa johtamaan Valtakunnan tasolla metsien kasvun vähenemiseen.
Sinänsä tuo vakuusmaksu olisi paikallaan, mutta saattaa johtaa vielä pienempään uudistushakkuumäärään.