Puutuhkaa suometsiin

Huippuunsa kehitetty helikopteritekniikka on yllättävän kilpailukykyinen tuhkan maalevitykseen verrattuna. (Kuvaaja: Matti Kärkkäinen)

Muhoksen tutkimusaseman tuhkalannoituskoetta ovat vuosien mittaan käyneet katsomassa sadat, jos ei tuhannet retkeilijät. Rämemännikön lannoituksessa käytettiin hehtaaria kohti kahdeksan tonnia koivun tuhkaa. Tulos oli huikea. Lannoittamattomaan koealaan verrattuna kasvu lisääntyi 55 vuoden aikana 367 kuutiometriä hehtaaria kohti. Retkeilijät ovat olleet vaikuttuneita.

Pelkästään puuta käyttäviltä lämpölaitoksilta saatavassa tuhkassa on kaliumin ja fosforin yhteinen osuus yli viisi prosenttia. Kun maatuneessa turpeessa on runsaasti typpeä, puutuhkan tuominen ojitetulle suolle on kokeissa lisännyt kasvun aivan toiselle tasolle lannoittamattomaan alueeseen verrattuna.

Turvetuotannosta vapautuneet suopohjat kasvavat puuta heikosti. Tuhkalannoitus on kokeissa ollut toimiva ratkaisu ongelmaan.

Valtaosa Suomessa syntyvästä lämpölaitostuhkasta tulee laitoksilta, joissa poltetaan sekaisin turvetta ja puuta. Metsätehon tilaamien analyysien mukaan puun tuhka on aivan muuta kuin turpeen tuhka, jonka osuus kaikesta biopohjaisesta tuhkasta on 70 prosenttia. Puun tuhkassa on esimerkiksi kaliumia 3,8 prosenttia, mutta turpeen tuhkassa vain 0,3 prosenttia. Fosforin osalta turpeen tuhka on hieman lähempänä puun tuhkaa. Puun tuhkassa on fosforia 1,5 prosenttia, turpeen tuhkassa 1,1 prosenttia.

Kaupalliset tuhkalannoitteet vaikuttavat käyttökelpoisilta runsaasta turvetuhkan osuudesta huolimatta – ei vähiten siksi, että niitä on terästetty tavanomaisilla lannoitteilla. Fosforia on lisätty tuhkaan apatiitin avulla, ja turvetuhkan alhaista kaliumin määrää on korvattu kalisuolalla. Myös booria on lisätty tuhkan joukkoon. Tuhkalannoitteiden markkinajohtaja Silva Horus sisältää terästysten jälkeen kaliumia likimain saman verran kuin puutuhka, valmistajan tiedon mukaan 3,5 prosenttia.

Onkohan metsäalan yritteliäisyydessä jotakin vikaa?

Luulisi, että vakuuttavat koetulokset olisivat saaneet turvemaiden tuhkalannoituksen vauhtiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Suometsiä lannoitetaan tuhkalla vuosittain 10 000 hehtaaria. Kun suositeltu tuhkamäärä on hehtaaria kohti kolme tonnia, tuhkaa palautetaan metsiin 30 000 tonnia.

Palautusmäärää voi luonnehtia vähäiseksi. Lannoituskäyttöön soveltuvaa tuhkaa syntyy vuosittain vähintään kymmenkertainen määrä.

Erityisen hämmentävää on, että vain puuta polttavilla pikkulaitoksilla on vaikeuksia löytää tuhkalle hyötykäyttöä, vaikka tällainen tuhka ei kaipaa edes terästämistä. Syyksi on kerrottu alkeellinen tuhkanpoiston tekniikka laitoksissa, mutta myös levityskaluston ja yrittäjien puute. Niinpä valtaosa paikallisesta tuhkasta menee kaatopaikoille maksua vastaan, mutta muutamille innokkaille tuhkalannoittajille tuodaan Suomen toiselta puolelta kaupallisia tuhkalannoitteita.

Onkohan metsäalan yritteliäisyydessä jotakin vikaa? Paikallisesta hyvin toimivasta järjestelmästä hyötyisi koko ketju eli puutuhkan tuottajat, jalostajat kuten rakeistajat ja säkittäjät, paikalliset metsäammattilaiset, kuorma-autoilijat, maalevittäjät ja viimeisenä turvemaiden omistajat.

Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut