Tien osakkaiden kannattaa järjestäytyä

Tieosakkaiden järjestäytymättömyys alkaa yleensä näkyä pusikoitumisena.

Tavanomaiset enemmistöpäätökset aiheuttavat monessa elämäntilanteessa kohtuutonta haittaa vähemmistöön jääneille.

Klassinen esimerkki koskee Paavoa, Kallea ja Pekkaa, jotka lähtevät retkelle niin, että jokaisella on mukanaan hyvät eväät. Aluksi päätetään Paavon ja Kallen äänin Pekan jäädessä vähemmistöön, että ensiksi nautitaan yhdessä Pekan eväät. Niiden loputtua Paavo ja Kalle päättävät edelleen äänin 2–1, että jatkossa jokainen käyttää omia eväitään.

Tarina on tuskin syy siihen, että vakiintuneen käytännön mukaan muutaman hengen tai isommatkin epäviralliset kokoonpanot voivat tehdä vain yksimielisiä päätöksiä. Monesti ajatellaan, että esimerkiksi jos metsätiellä on osakkaita vain muutama, virallisen tiekunnan perustaminen on turhaa. Jos osakkaat pääsevät helposti yksimielisyyteen tieasioista, hyvää käytäntöä voi toki jatkaa.

Kokemus kuitenkin osoittaa, että osakkaiden vanhentuessa, perustajaosakkaiden perillisten tultua mukaan ja erityisesti tilojen vaihtaessa omistajaa asioiden hoito alkaa kärsiä, jos osakkaat eivät ole järjestäytyneet. Yksikin erimielinen osakas saattaa aiheuttaa, ettei tietä pystytä pitämään kunnossa, vaan sen annetaan rappeutua. Jos enemmistö haluaa hoitaa kunnossapitoa osittain talkoilla, se ei voi pakottaa erimielisiä mukaan tai esimerkiksi vaatia heiltä korvausta osallistumattomuudesta.

Tiekunnaksi järjestäytyneet osakkaat voivat sitä vastoin tehdä enemmistöpäätöksiä. Jos vähemmistöön jäänyt kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, hänellä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta oikaisuvaatimuksella ja viime kädessä jopa tehdä moitekanne käräjäoikeuteen. Uusi yksityistielaki (2019) antaa selkeät ohjeet eri mahdollisuuksista muutoksenhakuun. Tiekunnan toiminta ei halvaannu, vaikka täydellistä yksimielisyyttä ei tieosakkailla olisi.

Yksi syy perustaa järjestäytynyt tiekunta on, että Maanmittauslaitoksen yksityistietoimituksessa kiinteistörekisteriin tulee yksiselitteinen merkintä, mitkä kiinteistöt antavat tieoikeuden (rasitetut kiinteistöt) ja mitkä kiinteistöt ovat edunsaajia (oikeutetut kiinteistöt). Perustajaosakkaat ehkä vielä muistivat, mitä tuli sovituksi aikoinaan suullisesti tai kirjallisesti siinä paperissa, joka on hävinnyt vuosien mittaan. Muille vain kiinteistörekisteriote on oikea paikka katsoa, miten leveäksi tie on sovittu, missä se sijaitsee ja mitä kiinteistöjä asia koskee.

Mikä on syy siihen, että kaikista hankaluuksista huolimatta järjestäytymättömiä metsäteitä on Suomessa ilmeisesti paljon?

Valistunut arvaus on, että pelätään tietoimituksen kustannuksia. Nykyisin käytetään kiinteää hintaa, jonka suuruus määräytyy rasitettujen rekisteriyksiköiden lukumäärästä, tien pituudesta ja tieosakkaiden lukumäärästä tieyksikkölaskelmaa tehtäessä. Parilla tonnilla selviää keskikokoisesta manööveristä. Hintaa vielä alentaa, jos osakkaat ovat tehneet kirjallisen sopimuksen kaikista tietoimituksessa päätettävistä asioista.

Siihen verrattuna, mitä tulevien sukupolvien riitely asianajajien avulla maksaisi, tietoimitus on siis pikkujuttu.

Kommentit (3)

  1. Kannattaa toki muistaa se, että tiekunta on loppukäyttäjä, jonka maksamaa ALV:a eivät osakkaat pysty vähentämään omassa verotuksessaan. Toisin on, jos Paavo, Kalle ja Pekka tilaavat vaikkapa mursketta tielle ja sopivat toimittajan kanssa, että tämä lähettää laskun kullekin kaverille erikseen heidän ilmoittaman jaottelun perusteella kokonaissummasta.

    Tietysti systeemi vaatii yksimielisyyttä ja on voimassa niin kauan kuin sopu säilyy. Virallinen tiekunta on aina varma ja toimiva.

  2. Tavallisen, ei niin kovin pitkän metsä-/mökkitien, saa jo aika hyvin esim. sorastettua parilla tonnilla, jos sopua löytyy. Yksikköjaon pystyy tekemään aisaan perehtynyt ”kevyemmällä menettelylläkin” kuin tietoimituksen yhteydessä. Sen hyväksyttyään muutaman osakkaan tiellä voidaan jatkaa toimintaa niin, että Pekkakaan ei jää liian ison osan maksajaksi Paavon ja Kallen huijatessa. Ja menojen alv:t saa sitten vähentää.

  3. Teiden peruskorjauksessa rahastetaan metsänomistajia armotta, niiden kanssa pitää olla tarkkana. Talvihakkuukelpoisiin metsiin ei tarvita, kuin pelkkatie tai vastaava, ja korjauksiinkin kannattaa käyttää rahaa mahdollisimman vähän. Mitään kaikensäänkestävää 15000€/km tietä sinne ei kannata rakentaa. Metsänomistus/-kasvatus on niin huonosti kannattavaa toimintaa, että murskekuormat ja tienvarsien raivaukset pahimpiin paikkoihin riittävät aivan hyvin.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat