Tämän kuvion tiheä kuusialuskasvos raivattiin viime keväänä. Nyt kelpaa lähteä harventelemaan.
Tämän kuvion tiheä kuusialuskasvos raivattiin viime keväänä. Nyt kelpaa lähteä harventelemaan.
Puukauppa
Ei ole Jeessin männikköä. Harvennuksen tarpeessa kylläkin.
Siinäpä oikein malliesimerkki puupellosta. Tuomio metsän hävittämisestä olisi enemmän kuin paikallaan.
Ollos huoleton , kyllä lähistöllä pusikkoa piisaa .
Jätkä oikeassa, ei ole tosiaan minun. Minulla tuossa vaiheessa oleva olisi jo lopulliseen asentoonsa harvennettu aikapäiviä sitten. Mutta ei puupeltona vaan alikasvoksella höystettynä.
Olisi mielenkiintoista kuulla pohjapinta-ala useammalta koealalta mitattuna, veikkaan, että se lähentelee 30 neliöö, mutta ei mene yli. Metsätyyppi MT.
Metsämiehen sydäntä riipaisee tuollainen hävitys. Raivaaja on ilmeisesti kovakin kanahaukan ystävä.
Niin, tuollaisten takia siitä monimuotoisuudesta meuhkataan. Kai se moto saisi harvennuksen tehtyä vaikkei jokaista närettä olisikaan ennakkoon nypitty.
Edellisten linjoilla olen. Todella metsä saa olla muutakin kuin puupeltoa ja tuo kuvan siitä pahimmasta päästä. Ei siinä kyllä luonto ole missään vaiheessa käynyt mo:n mielessä. Ei ehkä olisi tuo vastakkainasettelu luontoväenkään kanssa aivan niin jyrkkää jos hiukan käytettäisiin vaikka maalaisjärkeä. Kuka tuollaista haluaisikaan katsella.
Aika harvassa tuollaiset metsät ovat. Eiköhän niitä ryteiköitä ihan tapeeksi löydy. On niitä hoitamattomia kuvioita niin paljon. Minun silmään tuollainen näyttää oikein hyvältä.
Eihän tässä mitään ryteikköjä kaivata vaan juuri sitä pientä alikasvospuustoa sinne tänne pieniä ryhmiä ja joku lehtipuun rääppä siellä täällä, ainakin kesällä juuri kuten esim. nämä metsästäjätkin vaativat aivan riista mielessään. Tosin itelle ei metsän eläinkunta ole riistaa vaan tasavertaista luontaista asujaimistoa luonnossamme. Suojaa ja hiukan puperrettavaa, eikä tarkoita mitään ylibuukattua karjan kasvatusta. Aivan pieneläimistöä ja lintuja. Vaikka kanahaukkojakin kuten yllä mainittiin. Olen niidenkin ystävä.
Tällä kohtaa on ajateltu liikenneturvallisuutta . Riistapuskat saavat mielestäni kernaasti olla ainakin vähintään 200metrin etäisyydellä valtatiestä , kuten tässä parin kilometrin matkalla.
Ajourien linjaus ja puiden valinta onnistuu ihan eri todennäköisyydellä verrattuna tilaan , jossa ko palsta oli vielä viime keväänä . Hirvetkin pääsivät tuolloin vaivatta yllätysetäisyydelle viereisellä valtatiellä kulkeviin autoihin nähden . Kitulias aluskasvoskuusikko ei antaisi mitään lisäarvoa kuvan palstan puustolle eikä luonnolle .
Nyt sitten se valtatien liikenne onkin tärkeä pointti vaikka hirvikantaa vähentämällä sinne valtatielle oikeasti saataisiin turvaa enemmän. Pienemmälle eläjistölle valtatie ei ole mikään tekijä missään muodossa. Jos se eksyy tielle väärään aikaan se ajetaan kuoliaaksi tahi kitumaan tien penkalle aivan yhtälailla oli metsä ympärillä siistiä tahi ei. Vain hirvieläimille saattaa olla ohjausvaikutusta metsän rakenteella mutta jostain kohtaa se tulee yli vaikka metsä olisi mitä laatua. Se vain hakee sen puskaisen notkelman tai muuten suojaisimman ylityspaikan jossa se kuvittelee olevansa eniten turvassa tietä lähestyessään. Se kun tietää että se tie voi olla vaarallinen myös niiden metsästävien takia. Pimeän hämärissä liikkuva hirvi ei näy tielle yhtään enempää oli metsä ympärillä siisti tahi ei. Ojan penkalla se vasta näkyy valtatienopeudessa kiitävälle autolle ja se on silloin jo tuurikauppaa osutaanko vai ei.
En käsitä mitä lisäarvoa olisi nähdä hirvet satojen metrien päähän tiestä. Hirvet liikkuvat hämärissä ja pimeässä ja silloin on aivan sama on metsiä raivattu tai ei. Ajovalot näyttävät vain kapean kiilan ajotielle ja hirvi näkyy vasta kun se astuu valokeilaan. Päivänvalossakaan ei maantienopeuksissa näkökenttä eteen ole kovinkaan leveä.
Fakta nyt vain sattuu olemaan, että ne metsätaloudellisesti merkityksettömät muutamat alikasvoskuuset ja muu suoja siellä täällä ovat korvaamattomassa roolissa esimerkiksi juuri metsäkanalintujen kannalta. Luonnontilaista risukkoa ja läpipääsemätöntä ryteikköä en minäkään kaipaa talousmetsiin, mutta toivon raivaussahan käyttöön vähän malttia.
Sijainti aivan tien vieressä tosin lieventää tuollaisen raiskauksen paheksuttavuutta.
Kevät auringossa kullankimallus heijastuu kuvasta !
Kyllä vastaavia kankaita löytyy ympäri Suomea ja lisää on järeytymässä hoidettuina talousmetsinä.
Tienvarsi metsinä nämä luo turvallisuutta ja ovat mainioita maamerkkejä ja maisema kokonaisuuksia. Metsän hoitaminen tälläkin kuviolla vielä jatkuu, motokuljettajille se on vuoden kohokohta käydä välillä selkeimmissä kohteissa tekemässä näytetyö osaamisestaan.
Täällä on kokemusta valtatie-8:n reunametsien siivouksesta. Työ tehtiin pienemmät kaatamalla ja isommat karsimalla pystyyn aika korkealle. Myös kuuset, kesällä. Sieltä on tulossa mojova juurikääpäpommi maanomistajille hirvitalouden tukilisänä. Mutta eihän näillä merkitystä kun joku hoitaa ”liikenneturvallisuutta”!
Kuten aiemmin sanoin. Raivatussakin metsässä hirvi huomataan pimeässä vasta sitten kun se astuu täysin avoimelle tieaukolle auton valokeilaan pois metsän varjosta. Paljon kilometrejä ja vaaratilanteita hirvien kanssa takana. Kaikki pimeässä.
Onkos sellainen asia tuttu , että hirvi käyttää pimeässä heijastinta ? Silmä kiiluu selvästi valon osuessa siihen . Kun tien varsi on raivattu tämän voi havaita . Aikoinaan kokenut rekkakuski sanoi , että hirvi harvoin yllättää pimeällä , kun asian tietää .
Omakohtaista kokemustakin on . Opetin nuorimmalle pojalleni , että pitää seurata pimeässä ja hämärässä tiealueen ulkopuolella kiiluvia pisteitä erityisesti silloin , kun havaitsee hirven ylittävän tien kauempana . Perässä voi tulla toinen . Hän kertoi varsin pian tämän jälkeen neuvon pelastaneen pahemmalta . Vauhtia oli alettu pudottaa ajoissa ja törmäys vältetty .
Sama toistui ollesani itse raitssa ja poikani istui sillä kertaa vänkärin paikalla . Hirvi ylitti edestämme tien ja samaan aikaan , kun huomasin silmän kiiluvan vielä metsän puolella , poikani kiirehti kysymään , että entäs se toinen . Siinä vaiheessa jarruttelin jo tanakasti ja oma autokuntani sekä hirvi jatkoimme vahingoittumattomina matkaa .
Ei se kyllä minusta kiilunut yhtään kun turpa kävi apumiehen penkillä kurkkaamassa. Koira kummasteli että mikäs se siinä kävi. Saahan sitä sepitellä, vaan tosi on taruja ihmeellisempää.
En sitten tiedä pitäisikö peurojen silmien kiilua vaiko ei mutta ainakin tämän illan osalta auton valojen teho ei siihen antanut viitteitä. Kaksi meni turvallisesti yli noin kahdenkymmenen metrin päästä autosta. Kun sattui olemaan täysin alikasvospuhdas kuusikko kohdalla aloin oikein pysähdyttyäni kurkkia kuinka ne siellä ison kuusikon metsässä näkyvät. Ne jotka olivat ylittäneet niin niiden vaaleat perä”peilit” kyllä vilkkui metsässä kun ne liikkuivat poispäin. Sitten aloin katsella niiden tulosuuntaan ja kas kummaa yksi vielä kuikuili siellä omaa vuoroaan. Se näkyi edestäpäin todella huonosti vaikka yritin saada autoa hiukan käännettyä sinne päin näyttämään. Saattaa silti olla että autoihinkin yleistyvät ledit saavat niiden silmät kiilumaan koska olen otsalampulla kyllä näin huomioinut. Aiemmin olen liikkunut kädessä pidettävän ladattavan halogeenivalaisimen kaas ja silloin tätä ei tapahtunut. Ja tässä ledissä on hiukan sellainen hauska ominaisuus etten sitä halua edes metsästysväelle liiemmin mainostaa koska se antaa hiukan liian helppoja lahtausmahdollisuuksia ainakin peurojen suhteen.
Kuvan puut on laitettu kasvuun aikana , jolloin ei harrastettu varhaisperkauskia eikä raivauksia . Teemana oli , että metsä kasvaa , kunhan istuttaa . Nyt on sitten raivattu koko aluskasvosrytö yhdellä kertaa hakkuuta varten .
Jos kuvan metsä olisi käsitelty alusta alkaen nykyisten ohjeiden mukaan , olisivat puut jo huomattavasti järeämpiä ja marjat- puolukka ja mustikka -olisivat palautuneet alueelle jo vuosikymmen sitten . Tiheään kuusentureikkoon ei synny marikoita koskaan .
Olen sisäänpäin naureskellut joidenkin valitusta huonoista marjamaista ja hirvikärpäsistä . Kumma kyllä eivät hirvikärpäset ole haitanneet marjastustani vuosiin ja marjojakin on löytynyt tarpeisiin nähden runsaasti . Parhaita marjapaikkoja ovat nykyään hyvin hoidetut metsät toisen harvennuksen jälkeen . Jos aluskasvos on raivattu näiltä alueilta tarkkaan pois , ei ole hirvikärpäsiäkään . Viime syksyn oma saldo oli 100 litraa puolukoita alle 5 tuntiin eikä yhtään hirvikärpästä . En usko , että riistalinnutkaan pistävät pahakseen , että on ruokaa ja että vihollista pääsee pakoon siipiä käyttäen .Tiheikössä juosten olisi edessä saaliin osa .
Nyt kyllä vähän vaikuttaa siltä, ettei suorittava tiedä riistalintujen elämästä yhtikäs mitään, kunhan lämpimikseen soittaa suutaan omien luulojensa pohjalta.
Hitaasti on männyt kasvaneet, jos kerran on laitettu alkuun jo ennen taimikonhoidon keksimistä.
Tuo on aivan tavisesimerkki suorittavan jatkuvasta tarpeenmukaisesta selitysten kääntelystä aivan silloisen tarpeen mukaiseen muotoon. Vaikka tietää varsin hyvin että jopa hakkuuohjeistus on muuttunut nk. riistasuotuisaan suuntaan. Kumiaatami aivan oikeassa, suorittava suorittaa tarpeen mukaista lässyä kohdekohtaisesti. Eläkeikää lähenevä konehemmo ei taivu enää kuin jotenkuten moton penkille suorittamaan opitun kaavan mukaista ja mahdollisimman helppoa kohteita myöden. Jos tulee pienikin muutos luontoa ja eläimistöä suosivaan suuntaan sepitetään oitis ettei tuolla kohteella voi sellaista suosia. Eli muut suosikoon ja hän vain takoo helppoa koska muuhun ei riitä avut. Tuttua myös oman LVI-alan työstäjistä. Kun sanot nuoremmalle putkimiehelle että käy tekemässä tuo kohde sieltä tulee kuittaus OK ja mennään ja tehdään. Kun sanot saman näille ehtoopuolen ahertajille alkaa kysely ja vatvominen ja spekulointi jota seuraa yleensä hyvin epäilevä mutina ja suoritus takertuu moniin ”ylitsepääsemättömiin” ongelmiin ja aikaa tuhraantuu ja kuitenkin lopulta työ tehdään kuitenkin suht ongelmitta pois. On kyse kait nk. luonnollisesta vaikeusasteesta joka kumpuaa monesta asiasta ja vain heijastuu pahiten ehkä juuri siellä työelämän suorittamisessa. Kun voi jo olla vaikea kun tietää ettei helposti perästä kuulu vakavampaa. Varrotaan luontaista poistumaa. Luonnollistahan tuo sinällään.
Ollos jees huoleton ei metsästäjät niitä peurojakaan taskulampun valossa sihtaile. Kuvan aiheeseen, kaunista katseltavaa ja kyllä ne elukat vaan näkyy paljon paremmin kuin jos puskat jatkuu ojapenkkaan saakka. Jos vaikka vähä kerkeis vielä kattomaan.
20-30km/h:ssa voit vielä keritä hiukan kurkkia sinne metsän puolelle edes hiukan valoisaan aikaan. Mutta kun se hirvi on paikallaan metsän puolella ja säntää sieltä liikkeelle auton lähestyessä, ehkä juuri sen valoja pelästyen on aivan mahdoton keritä edes huomioida sitä ennen tielle kerkiämistä. Näissä puhutaan sekunnin kymmenyksistä kun ihmisen reaktioaika on yleensä vähintään yli sekunnin. Sitten pitäisi vielä keritä jarruttaakkin. Aika moni varmasti jarruttaa hirvi sylissään ja lähinnä lähempänä vaistomaista kuolinkouristusta.
Maassahan ne jalkasin linnut liikkuu ja maahan pöheikköön kätkeytyvät. Monia kanahaukan saalistustilanteita nähnyt.
Jesse on aivan oikeassa, että ei maantienopeuksissa katsota kuin suoraan eteen johon tarkka näkökenttä on hyvin kapea. Hirvi näkyy vasta kun tulee tielle auton valoihin vaikka oltaisiin avoimella pellolla. Ja se tulee nopeeta. Kerran auto tuli vastaan ja ajoin siksi lyhyillä valoilla. Auton tultua sitten räps pitkät päälle ja hirviä tie täynnänsä. Jarruttamatta mentiin hirvien välistä, hyvällä tuurilla.
”Hitaasti on männyt kasvaneet, jos kerran on laitettu alkuun jo ennen taimikonhoidon keksimistä.”
Ihan normaali on ollut kehitys kuvan olosuhteissa .
1900-luvun loppupuolella eläteltiin oikeasti ajatusta , että raivaus on tarpeeton toimenpide . Tämä ajatus koki huippuhetkensä , kun esitettiin raivauksesta luopumista ja tarjottiin energiapuun korjuuta taimikoissa vaihtoehdoksi . Nyt on nähty , kuinka kauas se ajatus kantoi .
Kuvan metsäsalueiden omistajataho huomasi varsin pian taimikoiden hoidon tarpeellisuuden ja raivaukset palasivat uudestaan työohjelmiin . Energiapuuta ei ole korjattu aikoihin eikä taimikoista ollenkaan . Varhaisperkaus on nykyisin tärkein operaato taimikossa . Työssä huomioidaan myös riista ja riistalle sopivimmat paikat jätetään peitteiseksi . Riistatiheiköitä ei kuitenkaan sijoitella teiden läheisyyteen .
Onpas suorittava ottanut tarkkaa selkoa alan historiasta. Eipä aivan tavanomaista taaskaan ihan tavis-motokuskin toimea. En tuosta kyllä millään saa 1900-alun metsää mutta ei takerruta siihen. Mutta jos tuo määrä on ollut alikasvosta mitä sieltä nyt sitten on raivailtu ei se kyllä ole hidastanut männikön kasvua kymmeniä vuosia kuten suorittava olettaa ilmeiseen. Ja taas kumma e-puun korjauksen VALHE. Kyllä e-puuta on alle viisi vuotta takaperin korjattu minultakin ja aivan kelpo hinnallakin vielä. Alle kaksikymppisestä taimikosta. Varhaisperkauksen tärkeyttä en kiistä mutta siitä huolimatta esim. minulle tehtiin juuri e-puuhakkuu. Varhaisperkauksessa on lähes mahdoton vielä ajatella mitään ”riistapöheiköitä” kun koko ala muistuttaa sitä laatua enemmän tahi vähemmän. Kyllä tarkoitus nimenomaan siinä on varttuneiden metsien alikasvoksen säästö sopivissa määrin. Joka ei tarkoita nollaa edes teiden läheisyydessä. Riista kulkee aika samoin oli teitä tahi ei. Ja ne alikasvokset ovat juuri suojaa pieneläimille ilmasta tulevaan uhkaan kuten sitolkkakin mainitsee. On se kumma ilmiö kun joudun täällä alvariinsa olemaan metsästäjien puolella vaikka suorittava on kovasti painottanut metsästysstatustaan. Mikähän todella lie se oikea status ollakkaan. Itse tiedän näistä pienriista-asioista kyllä koska olen sekä linnustanut että pienriistaakin metsästellyt nuorna miehenä.
”Ihan normaali on ollut kehitys kuvan olosuhteissa .
1900-luvun loppupuolella eläteltiin oikeasti ajatusta , että raivaus on tarpeeton toimenpide . Tämä ajatus koki huippuhetkensä , kun esitettiin raivauksesta luopumista ja tarjottiin energiapuun korjuuta taimikoissa vaihtoehdoksi . Nyt on nähty , kuinka kauas se ajatus kantoi .”
Raivaamattomuus ei ollut se tapa , jolla tuohon aikaan pyrittiin
energiapuun kasvatuksen yleistymiseen (sen ajan näkymien mukaan) vaan taimikkojen jättäminen tavallista tiheämmiksi taimikonhoidossa. Yksi taimikon kasvatusvaihtoehto se oli mm. Tapion ohjeissa siihen aikaan.
Luehan Jesse vähän tarkemmin . Kyse oli 1900-luvun lopusta , ei alusta eli ajasta vuosituhannenvaihteen kahden puolen .
Olen kiroillut vuosia tiheiköitä valtatien varressa lähitienoollani. Hirviä pitäisi eräiden mielestä pyydystellä , mutta vissit porukat piiloutuvat toistuvasti em tiheiköihin ja kimpoavat , kun nappi pompasta tien suuntaan , kun niitä vähänkin painostetaan . Jahtihommat on pidettävä jäissä näillä alueilla ainakin lumettomaan aikaan . Pienikin arviointivirhe hirven sijainnissa , niin pelti paukkuu varmasti . Näyttää jopa siltä , että nämä tietyt otukset pysyvät lähes paikoillaan teiden tuntumassa ja lisääntyvät alueella kenenkään häiritsemättä . Ongelmat syntyvätkin siinä vaiheessa , kun emä karkottaa edellisen vuoden vasat uusien tieltä . Mulliparat askeltavat tuossa tilanteessa valitettavan usein kartuttamaan liikennevahinkotilastoja .
Jos teiden varret pidetään avoimempina , olisi mahdollista yrittää poimia näitä ongelmayksilöitä metsästyksen yhteydessä. Hirvi olisi pysäytettävisssä ennen tietä …ampumalla.
Jesse ei aina ymmärrä muuta, kuin ne sanat, jotka hän haluaa ymmärtää. Joskus nekin asiat ihan väärin, mutta kuten Savolaisukko puolustautui : ”Ymmärtänyk´ kuitennii`”.
On ihme ja kumma, että joidenkin umpiluiseen päähän ei mitenkään mahdu, että jos tuollaisen tukkimetsän alla kasvaa vesakkoa muutaman kuution vuosivauhtia, se kasvu on pois valtapuuston, eli tukkimetsän kasvusta.
Tuon metsän alku on varmasti 1950 luvun tienoilta ja tuo alikasvos olemattoman pientä eli lähinnä juuri sitä ihan oikeata täysin harmitonta pientä räippää jota tulee kun viimeisistä hakkuista on aikaa ja pientä närettä on kerinnyt syntyä kun hiukan valoa on pohjaan saatu. Juuri riittävästi kituliaan kuusen näreen elämiseen. Ei mitään poikkeavaa historiaa vaan lähes joka männikön normaalia ”kauraa” jonka listimiseen on aivan turhaa energiaa kulutettu. Jopa saattaa olla että rahaakin vielä tuhottu turhaan ”hoitamiseen”. Hirvi ei noista räipistä ampujalta piiloon jää. Sellaista ei parane metsään tussarin kaas päästää joka ei tuosta kituvitelikosta hirveä näe.
Muutaman vuoden olen tuota ”Jätkän” toteamusta koettanut sanoin ja kuvin esittää . Eihän se puu kylmässä maapohjassa(tureikko estää valon pääsyn maahan) kunnolla kasva ja ravintoakin aluskasvos kuluttaa ja ainakin osa siitä on poissa pääpuulajin käytöstä .
Kun et kerran siitä tunnustanut männikön olevan 1900-luvun alun metsiä vaan aivan normien mukaan kasvanutta männikköä niin kertoisitko suorittava missä kohtaa kasvua ja kuinka monta vuotta tuo metsä on alikasvoksen vuoksi sitten ”fiiraantunut”. Kun tuossakin alikasvos osaksi ainakin pientä lehtipuun vesakkoa niin miten se lehtensä esim. tipautettuaan on kuluttanut ravinteita? Kun lähes sama määrä ravinteita minun käsittääkseni palaa lehdistä takaisin maahan joka syksy. Ei tuo muutaman millin runko paljoa ravinteita sido. Ja jos tosiaan puhut alikasvoksen vaikutuksesta niin eikö ole aika kornia väittää ison tukkimännyn kärsivän kylmästä muutaman millin vesojen takia?
Eiköhän tuo alikasvos ole paremminkin parantanut lehtiä varisuttamalla kohteen maaperää niinkui jesse jo turisee. Pienet alikasvoskuusetkaan eivät usein juurikaan kasva ja eivät siten kuluta ravinteitakaan. Jos valonpääsyn takia maa on niin kylmää, että siksi puu ei muka kasvaisi niin silloinhan normaalin tiheän kuusikon ei pitäisi kasvaa ollenkaan. Tuollainen raivaustoiminta on juuri sitä minkä takia suojelualueita vaaditaan lisää. Riistan huomioiminen ja muutaman haavan/koivun jättäminen tintille lahomaan pesäpuuksi ja kaikki näyttää hyvältä. Eikä vaadi taloudellisesti mitään. Jos meillä on vain puhtaaksi raivattuja puupeltoja, niin varmasti metsiä vaaditaan lisää suojeluun.
Lue kuvateksti . Kyseessä oli erittäin tiheä kuusialuskasvos .
Täydellistä raivaamattomuutta täällä ei kukaan ole vissiin ehdottanutkaan. Rohkenen olla sitä mieltä, että lumi sulaa nopeammin männiköstä, jossa on siellä täällä pientä alikasvosta auringon lämpöä keräämässä ja pälviä tekemässä.
Kuva on sitten jostain muualta kuin siltä ”erittäin tiheän kuusialikasvoksen” alalta. Se näkyisi kyllä raivauksen jäänteistäkin jos se sellainen olisi ollut.
Kuva kertoo vain sen , että näky on tämä , kun raivaus tehdään riittävän ajoissa . Tiheäkään aluskasvos ei haittaa hakkuuta , kun se raivataan maahan vähintään vuosi ennen hakkuuta . Jos työ olisi tehty vasta eilen , olisi edessä tasainen toista metriä korkea rytö pieniä kuusia lappeellaan .
Jeessi:
”Kuva on sitten jostain muualta kuin siltä ”erittäin tiheän kuusialikasvoksen” alalta. Se näkyisi kyllä raivauksen jäänteistäkin jos se sellainen olisi ollut.”
-Kun sinne päähän on jotain vahingossa lirahtanut, niin sehän ei sieltä pois lähde.
Jeessi raukka kuvittelee, että kuusenturilaitten neulaset muuttuvat lehtipuun lehdiksi varistessaan maahan. Näinhän ei todellakaan tapahdu, vaan neulaset säilyvät neulasina vuosikymmenten ajan ja tuo lahoamaton neulasmatto omalta osaltaan tuhoaa pintakerroksen koostumuksen niin, ettei siinä sen happamuuden takia toimi edes mikrobit, joiden elämäntehtävä on rikastuttaa maan ravinnetaloutta.
Jonkinverran keskemmällä näkyy olemattoman pientä ruskeaneulsista kuusen räippää mutta todella vähän. Kyllä raivaustyö tuohon jos on ollut maksullista toimintaa on sulaa turhuudesta maksua.
Mutta tuossa kohtaa kyllä aivan ok sinällään kun mänty on oikeassa pohjassa kasvussaan. Todella laatu huikeasti parempaa kuin tuossa suorittavan toisessa kuvassa.
Täytyy kompata suorittavaa tuosta hirvien kiilusilmistä…vuodessa on tullut 86 lähtien keskimäärin 40 000 km ja hirvialueilla hämärän ja pimeän aikaan suurin osa. Ei ole onneksi kopsahtanut kertaakaan, muutaman kerran on havainnut silmien heijastuksen ja osannut siksi himmata ajoissa. Sumareita on metsätaipaleilla tullut pidettyä silloin, kun muuta liikennettä ei ole ollut paljon…
Mitä tulee kuusialikasvoksen poistamiselle ja ”puupeltojen” syntymiselle, kyllä suomessa piisaa taatusti ihan riittävästi vesakoituneita alueita. Itse olen joka kuviolle jättänyt kuusipuskia eläinten ”hyvinvointikeskuksiksi”, jos on ollut mahdollista, mutten sentään koko kuviota. Näiden kuusipuskien kasvatus alkaa ensiharvennuksen jälkeen, silloin alkavat aukkoisemmat kohdat helposti kuusettua, niissä kohdissa saa lihvikko olla tulevaisuudessa rauhassa. Tää keskustelu on kuin pikkulintujen pesinnän häirinnän vuoksi hakkuukieltoajan haluaminen, eihän vuosittain sentään kaikkia suomen metsiä käydä läpi? Tuntuu välillä, että suhteellisuudentaju on kateissa.
Kuvassa ”outo pakkotila” on vaivannut raivausryhmää (ei puhu suomea) . Jälkeä ovat saaneet aikaan huomattavia määriä niin yhtiön , kun palvelusoimusasiakkaiden metsissäkin . Lähes 100 ha:n alalla olen heidän jälkiään katsellut kuluneen talven aikana harvennustyömailla , jotka olen hakannut . Taimikoitakin on pistetty kuntoon ennätysvauhdilla .
Sen verran raivauskeskusteluista vuosien varrella on ollut apua, että homma alkaa toimia , kuten pitääkin . Ennakkoraivausta ei tarvitse erikseen pyytää . Se tehdään edellä mainituilla tiloilla pyytämättä ja viime vuosina ajoituskin on ollut kohdallaan .
Yksityisellä puolella on vielä kehitettävää . Markkinatalous on onneksi tullut apuun . Pusikoille ei ole tätä nykyä kysyntää . Raivatut leimikot käyvät helpommin kaupaksi eikä korjuutakaan tarvitse kauaa odotella .
Eipä ole tosiaan mitenkään enemmissä määrin tarvinnut odotella vaikka tuota nuolemista ei ole tullutkaan harrastettua. Kyllä joka vuosi on parikin kertaa motoa ulkoilutettu minun palstoillani.
Mäskäystähän se harvennus aina koneella on, oli raivattu tai ei. Oli kuin hyvä kuski tahansa. Huolellisella moottorisahamiehelläkin jää joskus huonoja puita pystyyn, vaikka kiertää puuta joka kantilta. Jälkeenpäin voi huomata rosomännyn tai poikaoksaisen puun, tai huonolatvaisen, joka on jäänyt pystyyn. Koneella puuta katsotaan usein vain yhdeltä suunnalta ja huonoja jää paljon pystyyn, kun vierestä kaadetaan parempia pois. Plus korjuuvauriot päälle.