Tekikö suorittava tarkoituksella toisessa harvennuksessa ajouran uuteen kohtaan parantaakseen leimikon poistumaa.
Tämä käytäntö monella urakoitsijalla.
Samalla lailla tuo kolhiintunut mänty on järeytynyt ,kuin viereisetkin puut.
Edellinen hakkuu varmaan tehty talvella, kun ei tyvitervas ole
puuhun iskenyt.
Eipä noissa männyn tyvivaurioissa yleensä tyvitervas tule lisäriesaksi.
Tuon tyyppinen vaurio männyssä aiheuttaa kuitenkin sen, että tyvestä pala menee hylkyyn, jos se on aiheuttanut lahoa, värivikaa, tai tyvi on siltä osin jäänyt liian ohueksi latvaan verrattuna. Myös epämuotoisuus pudottaa sen osan pois tukkipuusta.
Ajoura on ollut selvästi alle tavoitteen, eli neljä metriä. Ajokoneen kuljettajan pitäisi, mikäli mahdollista liian kapeassa puuvälissä puskea toinen runko kumoon mieluummin kuin pilata molemmat.
Niinhän se menee…syy ei ole koskaan liian suurissa koneissa, vaan jossain muualla…
Alla niitä Ponssen mittoja epäilijöille…+ ne metristen telojen vaatima tila..
”Omapaino alkaen, 8-pyöräinen
22 000 kg
Tavallisimman kokoonpanon omapaino, 8-pyöräinen
22 800 kg
Pituus
10 150–11 060 mm + liukupankko 700 mm
Leveys
2 990–3 300 mm”
Kannattaakin näköjään kaivaa aina kaikkein isoin malli esiin, kun mennään ensiharvennukselle.
-Ponsse Visent Omapaino 16 300 kg Leveys 2690 – 2840 mm
Kantavuus 12 000 kg
Kahdeksanpyöräinen laite, jolla kyllä kasvatushakkuut saa hyvin hoideltua.
Oma harvennusperiaatteeni on , että poistan vaurioituneet , huonolaatuiset ja selvästi kasvussa jälkeen jääneet puut ensin . Ei ole mitenkään harvinaista , että pelkästään em tavalla joudutaan jo tiheyssuositusten alarajoille toimittaessa hoitamattomalla harvennuksella .
Kuvassa teen ensiharvennusta (80-90 litraa). Joku on käynyt yrittämässä jotakin korjuuoperaatiota jo minua ennen . Uria risteilee palstalla satoja metrejä ja yleisilme on kuvan kaltainen höystettynä selkeillä urapainumilla . Puiden väli kuvassa on tasan 3 metriä , joten Ponssella noita kolhuja ei ole tehty . Värkki on ollut se monien ihanmoima pikkukone .
Minun työkaluni on 3,30 leveä ja molemmille puolille tarvitaan puoli metriä tilaa , jotta ajokonekin onnistuu työssään ilman vaurioita .
– Ja vakioteloilla?
Usein leveillään noilla tosileveillä koneilla, mutta jos totuus kerrottaisiin, niin monelle paljastuisi, että kone onkin lisävarusteltu.
Normaali maataloustraktorikin on 250 senttiä leveä, mutta kun siihen ratustellaan esim turvesuon jyrsintää varten kolmet pyörät rinnakkain, mennäänkin jo yli 6 metriä leveällä maataloustraktorilla.
Vilppulan värkkäämät kaivurimalliset telat metsätraktoriin ovat juuri sellaiset, joista puhutaan, mutta jätetään mainitsematta, että ne ovat jälkiasennettu.
MUUTEN – Suorittava: Mihin tarvitset puoli metriä hakkuukoneen ulkopuolelle molemmin puolin tilaa?
En minä , mutta pojat…
Ei aina ole varmaa tietoa , millä puut ajetaan . Jos perään sattuu kymppipyörä tai ajokone metrin leveillä teloilla , voi tuokin ura käydä ahtaaksi .
Alkuun ajokonemiehet viestittivät ahtaista urista tuomalla leimaamansa puut kokorunkoina varastolle katkottavaksi . Nyt niitä ei ole näkynyt , kun ura on sopiva .
Aikoinaan sorruin itsekin liian kapeiden urien tekoon hankintamiehille tyypilliseen tapaan. Sittemmin olen pohtinut asiaa laajalti ja päätynyt seuraavaan tulkintaan ajourien teossa. Uran avaamisen filosofian voi jakaa kolmeen ajattelumalliin:
1) Nuukan hankintamiehen malli: tähdätään siihen, että uralta joutuu kaatamaan mahdollisimman vähän hyviä tukkipuuaihioita. Ts. etsitään sopivia joka tapauksessa kaadettavien puiden muodostamia juotteja, lopputulos kuvan kaltainen.
2) Konemiesten ymmärrettävistä syistä noudattama malli: Ensimmäinen ura tehdään keskikohdaltaan noin 7 metriä kuvion laidasta ja seuraavat 20 metrin jaolla, juurikaan välittämättä siitä, millaista puustoa linjalle sattuu.
3) ”Valistuneen” hankintamiehen malli: Uralinjat pyritään suunnittelemaan vahvaan ennakkotiedusteluun nojaten niin, että uran kahta puolta jää maastosta ja puustosta pikkuisen riippuen hyvälaatuisten puiden muodostamat puurivit reilun neljän metrin levyisen uran kahta puolta. Tavoitteellinen uraväli noin 18 – 22 metriä.
Vaikka ensiharvennuksen tekisi itse ja ajaisi puut mönkijällä tai kelkalla, pitää yleensä urat avata viimeistään 2. harvennuksessa. Uran avaamisen aiheuttaman kasvutappion minimoinnissa on keskeistä, että uran ns. ulkoleveys ei ole kohtuuttoman suuri, ts. uran kahtapuolta on tasainen rivi puita. Ensiharvennuksessa nämä puut on valittavissa noin 2000 kandidaatin joukosta varttumaan osin päätehakkuuseen asti.
Kun metsäkoneen mentävä ura avataan vasta 2. harvennuksessa, on uran varteen jäävät puut valittava puolta pienemmästä määrästä. Jos ensiharvennuksessa on jätetty tasavälein 900 puuta (kuusikko), puiden keskimääräinen välimatka on 3,3 metriä. Koska tästä välistä ei sovi koneella ajamaan, pitää eteen osuva puu ottaa nurin ja ajouran ulkoleveydeksi muodostuu 6,6 metriä. Tietenkään ”baana” ei todellisuudessa ole kauttaaltaan 6,6 metriä leveä ja kun uraleveys mitataan esim. viranomaisvalvonnassa 10 metrin matkalta, päästään tällöinkin tavoitteelliseen noin neljän metrin uraleveyteen. Mutta monin paikoin ura on puuntuotannollisesti tarkasteltuna leveämpi.
Olenkin päätynyt siihen, että riippumatta käytettävästä kalustosta on viisainta tehdä jo ensiharvennuksessa riittävän suora ja leveä ura, jota myöten myöhemmissä harvennuksissa sopii operoimaan.
”Burl” on päätynyt oikeaan lopputulokseen .
On myös otettava huomioon , että puut järeytyvät . Juurenniskat nousevat kasvun myötä ja 4-metrin eh-ura onkin kakkosharvennuksessa ihan jotain muuta .
Eniten konemiehenä ”sylettää” , kun joutuu poistamaan kokonaisen puurivin uran reunalta , että kone mahtuu
kulkemaan . Lopputuloksena on se edellä jo mainittu 6,5-7 metriä leveä kulkuväylä .
”Suorittava porras”: jep, puut järeytyy ja varsinkin kuusella paitsi itse rungot, niin ennen kaikkea juurenniskat turpoaa. Vaikka neljän metrin uraleveyttä pidetään tavoitteena, niin edellisessä viestissä kirjoitin tavoitteena olevan reilut neljä metriä. Tämä tuo pelivaraa kakkosharvennusta silmällä pitäen, eikä parhaassa arvokasvuvaiheessa olevia puita tuolloin tarvitse lyödä nurin.
Ajourien pitäisi tietysti olla koneiden mukaan tarpeeksi leveitä ja mahdollisimman suoriakin.
Jos puut kasvaa sopivasti riveissä ja maasto vielä sallii tehdä urat niiden rivien ehdoilla, niin tuo Burl:n periaate on oikein hyvä. Aina ei tietysti niin ole ja ajouran ulkoleveys voi kasvaa suuremmaksi kuin olisi muuten tarpeen.
Toinen asia on se, että 2. harvennuksen jälkeen jäävä puusto on
isompaa ja juuristoltaan laajempaa, kuin 1. harvennuksen aikaan eikä ajouravaikutus enää vähennä kokonaiskasvua kuten 1. harvennuksen aikaan.
Jos on mahdollista korjata eh.puut pienkonekalustolla, sillä on
metsänomistajalle omat selvät etunsa olemassa.
Puuki: kiitos viestistä, mutta tätä ajatustasi en täysin ymmärrä: ”Jos on mahdollista korjata eh.puut pienkonekalustolla, sillä on
metsänomistajalle omat selvät etunsa olemassa.”
Mielestäni kun ei ole, mihin perusteet esitin aiemmin. Ensiharvennuksessa on ajouran varteen jäävät rungot valittavissa kahdesta tuhannesta, kakkosharvennuksessa enää tuhannesta. Pitää ollla korkokanta kova, että kakkosharvennuksessa nurin lyötävien yhden tukin puiden diskontatulla hinnalla tämä matematiikka paksumman siivun viivan alle jättää.
Kun ensiharvennus myydään pystykaupalla, on hakkuussa kertyvä mottimäärä / ha ratkaiseva hinnanmuodostustekijä. Parhaiten tähän tietysti auttaa se, että metsä on uudistamisesta lähtien hoidettu kunnolla, eli poistettavat rungot ovat riittävän järeitä. Kunnollisten urien aukaisu lisää osaltaan mottikertymää. Nämä seikat mahdollistavat sen, että ensiharvennukset ylipäänsä menevät järjellisellä hinnalla kaupaksi. Osassa Suomea tuntuu olevan tilanne, että hankintakauppa jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Silloinkaan ei kannata puiden kanssa tehdä yhtään ylimääräistä liikettä. Onhan näitä nähty, että isäntä ajourien pelossa kantaa karvahattu höyryten puut metsästä!
1-harvennukselle tehtävien ajourien vaikutusta metsän kasvuun voidaan arvioida parhaiten vähentämällä uran ulkoleveydestä jäävien puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan.
Jos esim. mitattu keskimääräinen ulkoleveys on 5,3 m, niin 900 kpl/ha tiheydellä ja norm. 20 m uraväleillä vaikutus metsän kok.kasvuun vastaa n. 0,1 ha vähennystä kasvupinta-alasta.
Jos lisäksi puiden käsittelytilan takia hakataan ajouran reunapuusto keskialuiden puustoa harvemmaksi, mitä usein tapahtuu, kasvutappio lisääntyy entisestään.
Kun hakkuutähteet kerätään pelkästään ajourille, kuten motohakkuussa usein varsinkin sulanmaan aikaan joudutaan tekemään, ajourien välialueet jää ilman niiden lannoitus vaikutusta ja reuna-alueiden puiden kasvun lisääntyessä
välialuiden puut jäävät kasvussa jälkeen.
Jos ensiharvennus tehdään jättämällä hakkuutähteet tasaisemmin koko alueelle ja puut ajetaan norm. kapeammilla
ajourilla, niin tukkisaanto 2. harvennuksessa on parempi.
Laskentakorosta ja puustosta riippuen joskus kannattaa jättää
harvennuksessa pystyyn lisävaltapuitakin eikä pelkästään valtapuita. Lisäksi valinta tukkipuiksi kasvatettavista on tehty
jo ensiharvennuksessa eikä 2. harvennuksessa valinnalla olekaan yleensä enää yhtä suurta vaikutuista loppupuustoon.
Puuki ei taida itse työskennellä metsäkoneella kun tuollaista kirjoittaa. Kapeat urat ja havutus koko harvennusalueelle. Tuo tarkoittaa sitä että maasto oltava tasaista ettei ajokoneen pankot revi laita puita. Pahinta kolhuissa on se että kolhu tulee parin kolmen metrin korkeuteen eli se osuus keskelle tyvi tukkia. Jos motolla puidaan siten että havutus tulee koko harvennusalueelle tarkoittaa se että puinti tapahtuu nosturin alle tyvet kohti ajouraa. Silloin ei tule kunnollisia kasoja vaan puut ovat levällään koko harvennusalueella. Voit kuvitella mnkälaista tällä tavalla tehdyt puut on ajaa kun jokainen puu on yksitelen nostettettava kuormatilaan.
Puuki: ”1-harvennukselle tehtävien ajourien vaikutusta metsän kasvuun voidaan arvioida parhaiten vähentämällä uran ulkoleveydestä jäävien puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan.
Jos esim. mitattu keskimääräinen ulkoleveys on 5,3 m, niin 900 kpl/ha tiheydellä ja norm. 20 m uraväleillä vaikutus metsän kok.kasvuun vastaa n. 0,1 ha vähennystä kasvupinta-alasta.”
Voitko vääntää rautalangasta, mitä alussa tarkoitat?
Sen sijaan jos loppuosan ymärsin oikein, 5,3 m ajoura + 20 m puusto tekee 21% pinta-alasta. Jos kasvutappio vastaa 0,1 ha eli 10% alasta, kertoo se varsin selvästi, ettei ajouran leveydestä nuukailu hyödytä läheskään sitä, mitä avaraa metsää katsomalla se näyttää. Olen lukenut Metlan tutkimuksesta, jossa tultiin samankaltaiseen tulokseen eli ajouran reunan väljyydessä puut kasvaa paremmin kuin muualla ja se vähentää pinta-alasta johtuvaa kasvutappiota. Tarkkoja lukuja en muista, eikä sellaisia olekaan, mutta varmaan sinulla on oikea suuruusluokka.
Mm :
En työskentele metsäkoneella. Mutta aika monen koneen jälkiä olen nähnyt ja metsäperäkärryllä ajanutkin muutaman leimikon puut. Yhtä monta erilaista loppujälkeä on olemassa kuin on kuskejakin. Ei se kasojen laatu ole ollut erityisen huono vaikka
hakkkuutähteet onkin jääneet suht. tasaisesti muuallekin kuin ajouralle.
Gle:
Ajouran ulkoleveys saadaan kun mitataan urien reunapuiden keskimääräinen etäisyys toisistaan. Jos ajouran leveys on vaikkapa 4,5 m, niin sen ulkoleveys voi hyvin olla vaikka tuo 5,3 m, koska reunapuut kasvavat eri etäisyydellä toisistaan .
Myös puomin alle pystyy mainiosti tekemään isojakin kasoja . Itse käytän tätä taktiikkaa . Katson sivulta ja etuviistosta väljimmät reijät , joihin pyrin kaataman useita runkoja siirtelykaadon avulla . Näin minimoin rungon vetämisestä aiheutuvat vauriot jääville puille . Myös rungot kaatuvat takertelematta . Samalla pystyy tarkkailemaan rungon suoruutta ja mahdollista lahoa . Runko ja sen kulkema reitti on näin menetellen koko ajan näkyvissä . Lisäksi työ nopeutuu kymmeniä prosentteja uran yli kiskomiseen verrattuna . Hakkuutähdenipun nostan uralle , jos on tarvetta parantaa kantavuutta . Muuten hakkuutähteet jäävät parantamaan puuston ravintotilannetta palstalla.
Vaikka ei ole puomin jatkeena ”vitosta” kummempaa , onnistuu tilavuudeltaan lähes motin puunkin siirto ja valmistaminen puomin alle helposti …. kun osaa .
Alkuperäinen tarina koskee kuitenkin ensiharvennuksen yhteydessä turhan kapeiksi tehtyjä ajouria . Kuvan palstan poistettavien runkojen keskijäreys huitelee 90 litran tietämissä .
Suurimmat rungot (joita kaadettu siirrellen )ovat tilavuudeltaan 350 litraa , pienimmät riuut 20-30 litraa . Poistuma on 80m3 hehtaarilta . Puut on karsiutuvat vaivattomasti puomin alle ja hakkuutähde jää palstalle .
Se nyt on niin, että taloudellisessatuloksessa metsänomistajalle konehakkuu ei mitenkään pärjää metsänomistajan itse tekemälle ensi-ja toiselle harvennukselle. Korjaan senverran, että kun runkoja jää 1000hetaarille puiden tasaväli on 3,5m ja niistä mahtuu helposti tarktorilla ajamaan eli mitään ajouria ei edes tarvita ensimäisessäkään harvennuksessa, kun korjuu tehdään talvella juuristovaurioita ei synny, sitä koneellisessakorjuussa on vaikea välttää edes talvella.
Kuitupuun hinta on kolminkertainen itse tehtynä, joten aikaakinnvoi mennä se viikko hehtaarilla ja palkan saa.
Kylmä tosiasia on kuitenkin, että Tolopaisen tapaan puista korjataan Suomessa vain reilun promillen verran, eli eipä voida ratkaisusta puhua. Minun omakohtainen kokemukseni on, ettei nykyisten matsäkoneiden vaatimat ajourat ole lainkaan ongelma.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Tekikö suorittava tarkoituksella toisessa harvennuksessa ajouran uuteen kohtaan parantaakseen leimikon poistumaa.
Tämä käytäntö monella urakoitsijalla.
Samalla lailla tuo kolhiintunut mänty on järeytynyt ,kuin viereisetkin puut.
Edellinen hakkuu varmaan tehty talvella, kun ei tyvitervas ole
puuhun iskenyt.
Eipä noissa männyn tyvivaurioissa yleensä tyvitervas tule lisäriesaksi.
Tuon tyyppinen vaurio männyssä aiheuttaa kuitenkin sen, että tyvestä pala menee hylkyyn, jos se on aiheuttanut lahoa, värivikaa, tai tyvi on siltä osin jäänyt liian ohueksi latvaan verrattuna. Myös epämuotoisuus pudottaa sen osan pois tukkipuusta.
Ajoura on ollut selvästi alle tavoitteen, eli neljä metriä. Ajokoneen kuljettajan pitäisi, mikäli mahdollista liian kapeassa puuvälissä puskea toinen runko kumoon mieluummin kuin pilata molemmat.
Ehkä siinä on vain ollut liian leveä kone ensiharvennuksella käytössä.
Niinhän se menee…syy ei ole koskaan liian suurissa koneissa, vaan jossain muualla…
Alla niitä Ponssen mittoja epäilijöille…+ ne metristen telojen vaatima tila..
”Omapaino alkaen, 8-pyöräinen
22 000 kg
Tavallisimman kokoonpanon omapaino, 8-pyöräinen
22 800 kg
Pituus
10 150–11 060 mm + liukupankko 700 mm
Leveys
2 990–3 300 mm”
Kannattaakin näköjään kaivaa aina kaikkein isoin malli esiin, kun mennään ensiharvennukselle.
-Ponsse Visent Omapaino 16 300 kg Leveys 2690 – 2840 mm
Kantavuus 12 000 kg
Kahdeksanpyöräinen laite, jolla kyllä kasvatushakkuut saa hyvin hoideltua.
Onhan ne koneiden leveydet kasvamaan päin. Ei tarvittaisi 5-5,5 m ajouria, jos ei niin olisi.
Logsetin uudet hybridimototkin on yli 3 m leveitä ja painavat
n. 23-24 t. Päätehakkuille ihan omiaan, mutta ei ne ole sopivia ensiharvennuksille.
Oma harvennusperiaatteeni on , että poistan vaurioituneet , huonolaatuiset ja selvästi kasvussa jälkeen jääneet puut ensin . Ei ole mitenkään harvinaista , että pelkästään em tavalla joudutaan jo tiheyssuositusten alarajoille toimittaessa hoitamattomalla harvennuksella .
Kuvassa teen ensiharvennusta (80-90 litraa). Joku on käynyt yrittämässä jotakin korjuuoperaatiota jo minua ennen . Uria risteilee palstalla satoja metrejä ja yleisilme on kuvan kaltainen höystettynä selkeillä urapainumilla . Puiden väli kuvassa on tasan 3 metriä , joten Ponssella noita kolhuja ei ole tehty . Värkki on ollut se monien ihanmoima pikkukone .
Minun työkaluni on 3,30 leveä ja molemmille puolille tarvitaan puoli metriä tilaa , jotta ajokonekin onnistuu työssään ilman vaurioita .
– Ja vakioteloilla?
Usein leveillään noilla tosileveillä koneilla, mutta jos totuus kerrottaisiin, niin monelle paljastuisi, että kone onkin lisävarusteltu.
Normaali maataloustraktorikin on 250 senttiä leveä, mutta kun siihen ratustellaan esim turvesuon jyrsintää varten kolmet pyörät rinnakkain, mennäänkin jo yli 6 metriä leveällä maataloustraktorilla.
Vilppulan värkkäämät kaivurimalliset telat metsätraktoriin ovat juuri sellaiset, joista puhutaan, mutta jätetään mainitsematta, että ne ovat jälkiasennettu.
MUUTEN – Suorittava: Mihin tarvitset puoli metriä hakkuukoneen ulkopuolelle molemmin puolin tilaa?
En minä , mutta pojat…
Ei aina ole varmaa tietoa , millä puut ajetaan . Jos perään sattuu kymppipyörä tai ajokone metrin leveillä teloilla , voi tuokin ura käydä ahtaaksi .
Alkuun ajokonemiehet viestittivät ahtaista urista tuomalla leimaamansa puut kokorunkoina varastolle katkottavaksi . Nyt niitä ei ole näkynyt , kun ura on sopiva .
Aikoinaan sorruin itsekin liian kapeiden urien tekoon hankintamiehille tyypilliseen tapaan. Sittemmin olen pohtinut asiaa laajalti ja päätynyt seuraavaan tulkintaan ajourien teossa. Uran avaamisen filosofian voi jakaa kolmeen ajattelumalliin:
1) Nuukan hankintamiehen malli: tähdätään siihen, että uralta joutuu kaatamaan mahdollisimman vähän hyviä tukkipuuaihioita. Ts. etsitään sopivia joka tapauksessa kaadettavien puiden muodostamia juotteja, lopputulos kuvan kaltainen.
2) Konemiesten ymmärrettävistä syistä noudattama malli: Ensimmäinen ura tehdään keskikohdaltaan noin 7 metriä kuvion laidasta ja seuraavat 20 metrin jaolla, juurikaan välittämättä siitä, millaista puustoa linjalle sattuu.
3) ”Valistuneen” hankintamiehen malli: Uralinjat pyritään suunnittelemaan vahvaan ennakkotiedusteluun nojaten niin, että uran kahta puolta jää maastosta ja puustosta pikkuisen riippuen hyvälaatuisten puiden muodostamat puurivit reilun neljän metrin levyisen uran kahta puolta. Tavoitteellinen uraväli noin 18 – 22 metriä.
Vaikka ensiharvennuksen tekisi itse ja ajaisi puut mönkijällä tai kelkalla, pitää yleensä urat avata viimeistään 2. harvennuksessa. Uran avaamisen aiheuttaman kasvutappion minimoinnissa on keskeistä, että uran ns. ulkoleveys ei ole kohtuuttoman suuri, ts. uran kahtapuolta on tasainen rivi puita. Ensiharvennuksessa nämä puut on valittavissa noin 2000 kandidaatin joukosta varttumaan osin päätehakkuuseen asti.
Kun metsäkoneen mentävä ura avataan vasta 2. harvennuksessa, on uran varteen jäävät puut valittava puolta pienemmästä määrästä. Jos ensiharvennuksessa on jätetty tasavälein 900 puuta (kuusikko), puiden keskimääräinen välimatka on 3,3 metriä. Koska tästä välistä ei sovi koneella ajamaan, pitää eteen osuva puu ottaa nurin ja ajouran ulkoleveydeksi muodostuu 6,6 metriä. Tietenkään ”baana” ei todellisuudessa ole kauttaaltaan 6,6 metriä leveä ja kun uraleveys mitataan esim. viranomaisvalvonnassa 10 metrin matkalta, päästään tällöinkin tavoitteelliseen noin neljän metrin uraleveyteen. Mutta monin paikoin ura on puuntuotannollisesti tarkasteltuna leveämpi.
Olenkin päätynyt siihen, että riippumatta käytettävästä kalustosta on viisainta tehdä jo ensiharvennuksessa riittävän suora ja leveä ura, jota myöten myöhemmissä harvennuksissa sopii operoimaan.
”Burl” on päätynyt oikeaan lopputulokseen .
On myös otettava huomioon , että puut järeytyvät . Juurenniskat nousevat kasvun myötä ja 4-metrin eh-ura onkin kakkosharvennuksessa ihan jotain muuta .
Eniten konemiehenä ”sylettää” , kun joutuu poistamaan kokonaisen puurivin uran reunalta , että kone mahtuu
kulkemaan . Lopputuloksena on se edellä jo mainittu 6,5-7 metriä leveä kulkuväylä .
”Suorittava porras”: jep, puut järeytyy ja varsinkin kuusella paitsi itse rungot, niin ennen kaikkea juurenniskat turpoaa. Vaikka neljän metrin uraleveyttä pidetään tavoitteena, niin edellisessä viestissä kirjoitin tavoitteena olevan reilut neljä metriä. Tämä tuo pelivaraa kakkosharvennusta silmällä pitäen, eikä parhaassa arvokasvuvaiheessa olevia puita tuolloin tarvitse lyödä nurin.
Ajourien pitäisi tietysti olla koneiden mukaan tarpeeksi leveitä ja mahdollisimman suoriakin.
Jos puut kasvaa sopivasti riveissä ja maasto vielä sallii tehdä urat niiden rivien ehdoilla, niin tuo Burl:n periaate on oikein hyvä. Aina ei tietysti niin ole ja ajouran ulkoleveys voi kasvaa suuremmaksi kuin olisi muuten tarpeen.
Toinen asia on se, että 2. harvennuksen jälkeen jäävä puusto on
isompaa ja juuristoltaan laajempaa, kuin 1. harvennuksen aikaan eikä ajouravaikutus enää vähennä kokonaiskasvua kuten 1. harvennuksen aikaan.
Jos on mahdollista korjata eh.puut pienkonekalustolla, sillä on
metsänomistajalle omat selvät etunsa olemassa.
Puuki: kiitos viestistä, mutta tätä ajatustasi en täysin ymmärrä: ”Jos on mahdollista korjata eh.puut pienkonekalustolla, sillä on
metsänomistajalle omat selvät etunsa olemassa.”
Mielestäni kun ei ole, mihin perusteet esitin aiemmin. Ensiharvennuksessa on ajouran varteen jäävät rungot valittavissa kahdesta tuhannesta, kakkosharvennuksessa enää tuhannesta. Pitää ollla korkokanta kova, että kakkosharvennuksessa nurin lyötävien yhden tukin puiden diskontatulla hinnalla tämä matematiikka paksumman siivun viivan alle jättää.
Kun ensiharvennus myydään pystykaupalla, on hakkuussa kertyvä mottimäärä / ha ratkaiseva hinnanmuodostustekijä. Parhaiten tähän tietysti auttaa se, että metsä on uudistamisesta lähtien hoidettu kunnolla, eli poistettavat rungot ovat riittävän järeitä. Kunnollisten urien aukaisu lisää osaltaan mottikertymää. Nämä seikat mahdollistavat sen, että ensiharvennukset ylipäänsä menevät järjellisellä hinnalla kaupaksi. Osassa Suomea tuntuu olevan tilanne, että hankintakauppa jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Silloinkaan ei kannata puiden kanssa tehdä yhtään ylimääräistä liikettä. Onhan näitä nähty, että isäntä ajourien pelossa kantaa karvahattu höyryten puut metsästä!
1-harvennukselle tehtävien ajourien vaikutusta metsän kasvuun voidaan arvioida parhaiten vähentämällä uran ulkoleveydestä jäävien puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan.
Jos esim. mitattu keskimääräinen ulkoleveys on 5,3 m, niin 900 kpl/ha tiheydellä ja norm. 20 m uraväleillä vaikutus metsän kok.kasvuun vastaa n. 0,1 ha vähennystä kasvupinta-alasta.
Jos lisäksi puiden käsittelytilan takia hakataan ajouran reunapuusto keskialuiden puustoa harvemmaksi, mitä usein tapahtuu, kasvutappio lisääntyy entisestään.
Kun hakkuutähteet kerätään pelkästään ajourille, kuten motohakkuussa usein varsinkin sulanmaan aikaan joudutaan tekemään, ajourien välialueet jää ilman niiden lannoitus vaikutusta ja reuna-alueiden puiden kasvun lisääntyessä
välialuiden puut jäävät kasvussa jälkeen.
Jos ensiharvennus tehdään jättämällä hakkuutähteet tasaisemmin koko alueelle ja puut ajetaan norm. kapeammilla
ajourilla, niin tukkisaanto 2. harvennuksessa on parempi.
Laskentakorosta ja puustosta riippuen joskus kannattaa jättää
harvennuksessa pystyyn lisävaltapuitakin eikä pelkästään valtapuita. Lisäksi valinta tukkipuiksi kasvatettavista on tehty
jo ensiharvennuksessa eikä 2. harvennuksessa valinnalla olekaan yleensä enää yhtä suurta vaikutuista loppupuustoon.
Puuki ei taida itse työskennellä metsäkoneella kun tuollaista kirjoittaa. Kapeat urat ja havutus koko harvennusalueelle. Tuo tarkoittaa sitä että maasto oltava tasaista ettei ajokoneen pankot revi laita puita. Pahinta kolhuissa on se että kolhu tulee parin kolmen metrin korkeuteen eli se osuus keskelle tyvi tukkia. Jos motolla puidaan siten että havutus tulee koko harvennusalueelle tarkoittaa se että puinti tapahtuu nosturin alle tyvet kohti ajouraa. Silloin ei tule kunnollisia kasoja vaan puut ovat levällään koko harvennusalueella. Voit kuvitella mnkälaista tällä tavalla tehdyt puut on ajaa kun jokainen puu on yksitelen nostettettava kuormatilaan.
Puuki: ”1-harvennukselle tehtävien ajourien vaikutusta metsän kasvuun voidaan arvioida parhaiten vähentämällä uran ulkoleveydestä jäävien puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan.
Jos esim. mitattu keskimääräinen ulkoleveys on 5,3 m, niin 900 kpl/ha tiheydellä ja norm. 20 m uraväleillä vaikutus metsän kok.kasvuun vastaa n. 0,1 ha vähennystä kasvupinta-alasta.”
Voitko vääntää rautalangasta, mitä alussa tarkoitat?
Sen sijaan jos loppuosan ymärsin oikein, 5,3 m ajoura + 20 m puusto tekee 21% pinta-alasta. Jos kasvutappio vastaa 0,1 ha eli 10% alasta, kertoo se varsin selvästi, ettei ajouran leveydestä nuukailu hyödytä läheskään sitä, mitä avaraa metsää katsomalla se näyttää. Olen lukenut Metlan tutkimuksesta, jossa tultiin samankaltaiseen tulokseen eli ajouran reunan väljyydessä puut kasvaa paremmin kuin muualla ja se vähentää pinta-alasta johtuvaa kasvutappiota. Tarkkoja lukuja en muista, eikä sellaisia olekaan, mutta varmaan sinulla on oikea suuruusluokka.
Mm :
En työskentele metsäkoneella. Mutta aika monen koneen jälkiä olen nähnyt ja metsäperäkärryllä ajanutkin muutaman leimikon puut. Yhtä monta erilaista loppujälkeä on olemassa kuin on kuskejakin. Ei se kasojen laatu ole ollut erityisen huono vaikka
hakkkuutähteet onkin jääneet suht. tasaisesti muuallekin kuin ajouralle.
Gle:
Ajouran ulkoleveys saadaan kun mitataan urien reunapuiden keskimääräinen etäisyys toisistaan. Jos ajouran leveys on vaikkapa 4,5 m, niin sen ulkoleveys voi hyvin olla vaikka tuo 5,3 m, koska reunapuut kasvavat eri etäisyydellä toisistaan .
Myös puomin alle pystyy mainiosti tekemään isojakin kasoja . Itse käytän tätä taktiikkaa . Katson sivulta ja etuviistosta väljimmät reijät , joihin pyrin kaataman useita runkoja siirtelykaadon avulla . Näin minimoin rungon vetämisestä aiheutuvat vauriot jääville puille . Myös rungot kaatuvat takertelematta . Samalla pystyy tarkkailemaan rungon suoruutta ja mahdollista lahoa . Runko ja sen kulkema reitti on näin menetellen koko ajan näkyvissä . Lisäksi työ nopeutuu kymmeniä prosentteja uran yli kiskomiseen verrattuna . Hakkuutähdenipun nostan uralle , jos on tarvetta parantaa kantavuutta . Muuten hakkuutähteet jäävät parantamaan puuston ravintotilannetta palstalla.
Näin varmaan pienkokoisilla ensiharvennuksilla mutta entäs myöhemmin ? Tuskin kutosenkaan koura kovin suurta puuta pystyssä kuljettaa ?
Vaikka ei ole puomin jatkeena ”vitosta” kummempaa , onnistuu tilavuudeltaan lähes motin puunkin siirto ja valmistaminen puomin alle helposti …. kun osaa .
Alkuperäinen tarina koskee kuitenkin ensiharvennuksen yhteydessä turhan kapeiksi tehtyjä ajouria . Kuvan palstan poistettavien runkojen keskijäreys huitelee 90 litran tietämissä .
Suurimmat rungot (joita kaadettu siirrellen )ovat tilavuudeltaan 350 litraa , pienimmät riuut 20-30 litraa . Poistuma on 80m3 hehtaarilta . Puut on karsiutuvat vaivattomasti puomin alle ja hakkuutähde jää palstalle .
Se nyt on niin, että taloudellisessatuloksessa metsänomistajalle konehakkuu ei mitenkään pärjää metsänomistajan itse tekemälle ensi-ja toiselle harvennukselle. Korjaan senverran, että kun runkoja jää 1000hetaarille puiden tasaväli on 3,5m ja niistä mahtuu helposti tarktorilla ajamaan eli mitään ajouria ei edes tarvita ensimäisessäkään harvennuksessa, kun korjuu tehdään talvella juuristovaurioita ei synny, sitä koneellisessakorjuussa on vaikea välttää edes talvella.
Kuitupuun hinta on kolminkertainen itse tehtynä, joten aikaakinnvoi mennä se viikko hehtaarilla ja palkan saa.
Kylmä tosiasia on kuitenkin, että Tolopaisen tapaan puista korjataan Suomessa vain reilun promillen verran, eli eipä voida ratkaisusta puhua. Minun omakohtainen kokemukseni on, ettei nykyisten matsäkoneiden vaatimat ajourat ole lainkaan ongelma.