Minulla 2ha kesähakkuussa elokuussa ottivat kuuset ja jättivät mäntytukit seuraavalle keväälle, jolloin tehtiin myös leimikkoon kuuluvalle 3 hehtaarille ensiharvenus.
Myrsky kaatoi kolmasosan tukkipuista.
Metsäasiantuntija väitti vastaan, ettei sinistymää tyviin tule.
Sinistymää oli kaikissa kaatuneissa ja tyvet menivät sitten selluksi tukkipuun hinnalla.
Mänty kestää huonosti, jos vaikka puolet juurista on katkennut kaatuessaan.
Kuusi ei ole niin arka, jopa kuusitukkeja on metsästä tuotu kesällä talven savotasta, eikä puussa ole ollut mitään vikaa.
Oman metsä hoito ja hakkuut tarjoaa mielekästä tekemistä, vaikka vapaa-ajalle muun työn vastapainoksi, ja parantaa se metsäharrastus myös oman kunnon säilymistä ja saahan sieltä myös rahallista tukea talouden pitoon.
Metsästä saatava tulo ei välttämättä tule aivan heti, mutta oikea-aikaiset toimenpiteet, viljely ja raivaussahatyöistä palkitsee kyllä korkojen kassa myöhemmin omistamisen tunteena ja terveenä metsän kasvuna.
Kannattaa viljellä huolellisesti ja tehdä varhaishoito ajallaan. Sittenpähän näet, kun oman käden jälki näkyy joka kerta seuraavat 60 vuotta ja mielessään voi todeta että onnistuihan se tämäkin asia, niin se tunne kantaa.
Vellu, koivujen jättäminen taisi olla puun ostajan ehdotus? Eli siis koivulle ei nyt ollut heillä menekkiä ja tämä ”lannoitusedulla” asia (=korjuun viivästyminen) myytiin sinulle? Ostajan kannalta koivujen hakkuun viivyttämisessä ei ole muuten mitään järkeä kun korjuuketju täytyy tuoda uudestaan paikalle. Ja kun korjuu on kesken niin loppumittaa ei tehdä ja puukaupparahan maksua voi viivyttää?
Koivulla tulee tänä vuonna olemaan erinomainen siemensato. Jos tarkoitus on kasvattaa havupuita niin koivut tulee korjata ennen koivun siemenen valmistumista. Siis reilusti ennen kuin siemenet lähtevät lentoon.
Luontaista lannoitetta tuossa ei teoriassakaan tule yhtään kun niissä lehdissä olevat erittäin vähäiset ravinteet ovat peräisin juurikin tuolta samalta maa-alalta.
Riskinä tässä on se, että kesämyrsky kaatelee ja murtaa koivuja. Tämä alentaa koivun tukkiprosenttia, sitä näyttää jonkin verran olevan tulossa.
Edellisestä huolimatta onnea uudell metsänomistajalle, kyllä se siitä lähtee!
Koneiden siirrosta ei pystykaupassa tule myyjälle lisäkuluja, ja ilmeisesti kaikesta kaadetusta puutavarasta myyjä on saanut tilityksen.
Metsän kiertoajassa yksi vuosi on lyhyt aika, sen verran kannattaa myyjänkin olla joustava, koska joustavuutta tarvitaan myös puolin ja toisin, ” yhteistyöstä on hyötyä seuraavissa metsäkauppa asioissa ” .
Ei tule kuluja metsänomistajalle ei, mutta ostajalle tulee. Miten on, onko välimitta tehty ja myyjä on saamassa tilityksen? Sitä ei tarina kerro.
Joustavuutta tarvitaan tottakai puolin ja toisin.
Jämpti kannattaa kuitenkin olla. Metsänomistajan joustavuutta kyllä käytetään hyväksi jos siimaa antaa. Ja seuraavassa puukaupassa joustavuutta ei enää muistella. Näin se vaan menee. Se on sitten eri asia jos heittäytyy änkyräksi, mutta sellaista vaaraa ei tässä taida olla vaikka pitäisi kiinni siitä, että koivut korjataan ennenkuin ne ehtivät siemenensä laskea.
Jos tässä on tarkoitus korjata latvusmassakin niin tilanne kehittyy potentiaalisesti niin, että kun koivujen korjuu jää myöhäiseen syksyyn niin havuja ei korjata ennen sitä. Eikä korjata myöhään syksylläkään, ”antaa niiden vielä kuivaa ensi kevääseen”. No metsänomistaja hyväksyy tämän. Keväällä on märkää ja havujen korjuu siirtyy edelleen. Siirtyy kesälle. No siinä jäi sitten muokkaus tekemättä ja istutus siirtyy syksyyn 2019 tai keväälle 2020. Ja viivytyksen takia nousee sitten heinikko ja vesakko ongelmaksi asti.
Tässä tapauksessa noin ei varmaan käy. Mutta jos kohde olisi minun niin näin hyvinkin saattaisi käydä ilman asian paimentamista….
Koivunlehdet toimivat maanparantajina aina, ovat ne kotoisin mistä tahansa. Itse en pitäisi tuollaisen koivunoksamäärän aiheuttamaa haittaa uudistukselle minkään tasoisena.
Ostajan kuuluu maksaa koivutukiksi kaupantekohetkellä kelvanneista koivuista koivutukin hinta, vaikka ne myrsky pirstaisi millaisiksi tahansa.
Täällä kuvitellaan hakkuutähteiden suhteen kaikenlaista sellaista, mikä ei vastaa totuutta vähäisimmässäkään määrässä.
Taitaa tuo koivujen jättäminen olla käytännön sanelema pakko , kun puusta on kuori irti. Tehtaalta ei kehuja tule , jos tähän aikaan yritetään tehdä motolla tukkeja koivusta. Pituudet mitä sattuu ja rullien kaivamia kuoppia pölkyissä liikaa. Metsurihommiksi menee , jos kiirehtiä täytyy….tai kaikki kylmästi motolla kuiduksi.
Saman verran niitä edellisvuosien lehtiä siellä maassa olisi nytkin. Riippuu tietysti missä päin Suomea on mutta en täälläpäin kovin helpolla jätä kesäksi kuviota heinittymään ennen uudistusta.
No täytyy munkin saada tehdä jotain hommia ja siitä hankinta kaupalla saa kuntoilla koivujen kanssa sitten syksymmällä. Se on mukavaa hommaa. Heinikko ei tähän vähän soiseen rantatonttiin niin helposti kasva.
Koivut olisi voinut hakkuuttaa pois samalla. Ei tuossa oikein palkoille pääse hankintatyössä; yhden kesän koivun lehdillä ei ole mitään merkitystä maaperälle. Mätästys pitäisi tehdä syksyllä ja antaa olla talven yli ja istutus keväällä.
Mätästys toukokuun loppupuolella ja istutus seuraavana päivänä, jolloin mättään sisälle uppoaa putki riittävän syvälle. Mätästyksessä ei tarvitse tehdä mitään pyramiidejä, vaan laakeita pieniä kumpuja, jolloin mätäs ei koe juurikaan muodonmuutosta sateilla ja paakun päällä on 5 cm maata. Hiesu ja savi jämähtävät niin kovaksi, että pelkällä putkella ei paakkua saa kovettuneeseen mättääseen riittävän syvälle ja rouste nostelee paakkuja miten sattuu.
suorittava porras, toikin esille nila-aikaisen hakkuun ongelman. koivutukit kuoriutuu aivan kaljuksi, jonka jälkeen värivika valtaa arvokkaan pintaviilun.
Kuvan palstalla voi olla tietoinen valinta hakata koivutukit metsuri työnä. Tottunut vaneritukin tekijä saa lisäarvoa vaneritukilla ja jopa erikoiskoivulla hyödyntämällä tarkemmin pituus- ja läpimitta valikoimaa.
Myyjä voi saada koivuistaan vielä metsurityön avulla ylimääräisen lisä tilin !
Tuossa olisi kuori vielä kiinni pysynyt, lopputalven hakkuu näkyy olevan.
Pari kertaa olen päässyt tekemään klapeiksi ja haloiksi nila-aikaan hakattua koivukuitua. Kuori tosiaan irtoaa. Myyntitavaraksi ei varmaan niin hyvin kelpaisi kun ostajat eivät ymmärrä hyvän päälle. Tuohesta/kuoresta ei ole lämmityskäytössä kuin harmia. Kuoretonta koivu kuivaa jo ennen klapeiksi tekoa.
Kaksi asiaahan sen ratkaisee. Mikä on koivutukin minimiläpimitta ja se, meneekö ne Vaneriksi vai sahattavaksi?
Monessa suoruus sahatukiksi riittää, ja monessa läpimittakin riittää, mutta onko ne samassa puussa?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänomistus
Koivutko jäävät verhopuiksi?
Ei kai päätehkkuulla mitään verhopuustoa jätetä.
Aina silloin tällöin koivut kaadetaan leimikosta vasta myöhemmin, jos havupuusta on sillä kertaa suurempi tarve.
Minulla 2ha kesähakkuussa elokuussa ottivat kuuset ja jättivät mäntytukit seuraavalle keväälle, jolloin tehtiin myös leimikkoon kuuluvalle 3 hehtaarille ensiharvenus.
Myrsky kaatoi kolmasosan tukkipuista.
Metsäasiantuntija väitti vastaan, ettei sinistymää tyviin tule.
Sinistymää oli kaikissa kaatuneissa ja tyvet menivät sitten selluksi tukkipuun hinnalla.
Jos kauppa on päätehakkuu se on sitä niin kauan kuin ne koivutkin on kaadettu. Kauppahan on keskeneräinen niin kauan kun lopputilitys on tehty.
Mänty kestää huonosti, jos vaikka puolet juurista on katkennut kaatuessaan.
Kuusi ei ole niin arka, jopa kuusitukkeja on metsästä tuotu kesällä talven savotasta, eikä puussa ole ollut mitään vikaa.
Onneksi olkoon uusi metsänomistaja !
Oman metsä hoito ja hakkuut tarjoaa mielekästä tekemistä, vaikka vapaa-ajalle muun työn vastapainoksi, ja parantaa se metsäharrastus myös oman kunnon säilymistä ja saahan sieltä myös rahallista tukea talouden pitoon.
Metsästä saatava tulo ei välttämättä tule aivan heti, mutta oikea-aikaiset toimenpiteet, viljely ja raivaussahatyöistä palkitsee kyllä korkojen kassa myöhemmin omistamisen tunteena ja terveenä metsän kasvuna.
Kannattaa viljellä huolellisesti ja tehdä varhaishoito ajallaan. Sittenpähän näet, kun oman käden jälki näkyy joka kerta seuraavat 60 vuotta ja mielessään voi todeta että onnistuihan se tämäkin asia, niin se tunne kantaa.
Jätettiin koivut vielä koska ensi keväänä vasta mätästys ja taimien istutus. Koivunlehti antaa vähän lisää luontaista lannoketta.
Vellu, koivujen jättäminen taisi olla puun ostajan ehdotus? Eli siis koivulle ei nyt ollut heillä menekkiä ja tämä ”lannoitusedulla” asia (=korjuun viivästyminen) myytiin sinulle? Ostajan kannalta koivujen hakkuun viivyttämisessä ei ole muuten mitään järkeä kun korjuuketju täytyy tuoda uudestaan paikalle. Ja kun korjuu on kesken niin loppumittaa ei tehdä ja puukaupparahan maksua voi viivyttää?
Koivulla tulee tänä vuonna olemaan erinomainen siemensato. Jos tarkoitus on kasvattaa havupuita niin koivut tulee korjata ennen koivun siemenen valmistumista. Siis reilusti ennen kuin siemenet lähtevät lentoon.
Luontaista lannoitetta tuossa ei teoriassakaan tule yhtään kun niissä lehdissä olevat erittäin vähäiset ravinteet ovat peräisin juurikin tuolta samalta maa-alalta.
Riskinä tässä on se, että kesämyrsky kaatelee ja murtaa koivuja. Tämä alentaa koivun tukkiprosenttia, sitä näyttää jonkin verran olevan tulossa.
Edellisestä huolimatta onnea uudell metsänomistajalle, kyllä se siitä lähtee!
Koneiden siirrosta ei pystykaupassa tule myyjälle lisäkuluja, ja ilmeisesti kaikesta kaadetusta puutavarasta myyjä on saanut tilityksen.
Metsän kiertoajassa yksi vuosi on lyhyt aika, sen verran kannattaa myyjänkin olla joustava, koska joustavuutta tarvitaan myös puolin ja toisin, ” yhteistyöstä on hyötyä seuraavissa metsäkauppa asioissa ” .
Ei tule kuluja metsänomistajalle ei, mutta ostajalle tulee. Miten on, onko välimitta tehty ja myyjä on saamassa tilityksen? Sitä ei tarina kerro.
Joustavuutta tarvitaan tottakai puolin ja toisin.
Jämpti kannattaa kuitenkin olla. Metsänomistajan joustavuutta kyllä käytetään hyväksi jos siimaa antaa. Ja seuraavassa puukaupassa joustavuutta ei enää muistella. Näin se vaan menee. Se on sitten eri asia jos heittäytyy änkyräksi, mutta sellaista vaaraa ei tässä taida olla vaikka pitäisi kiinni siitä, että koivut korjataan ennenkuin ne ehtivät siemenensä laskea.
Jos tässä on tarkoitus korjata latvusmassakin niin tilanne kehittyy potentiaalisesti niin, että kun koivujen korjuu jää myöhäiseen syksyyn niin havuja ei korjata ennen sitä. Eikä korjata myöhään syksylläkään, ”antaa niiden vielä kuivaa ensi kevääseen”. No metsänomistaja hyväksyy tämän. Keväällä on märkää ja havujen korjuu siirtyy edelleen. Siirtyy kesälle. No siinä jäi sitten muokkaus tekemättä ja istutus siirtyy syksyyn 2019 tai keväälle 2020. Ja viivytyksen takia nousee sitten heinikko ja vesakko ongelmaksi asti.
Tässä tapauksessa noin ei varmaan käy. Mutta jos kohde olisi minun niin näin hyvinkin saattaisi käydä ilman asian paimentamista….
Hyvä että tulee paljon hyviä vinkkejä. Paikallisesti koivulla on aina hyvä menekki ja ei tarvitse aina juosta ennen kuin oppii kävelemää.
Koivunlehdet toimivat maanparantajina aina, ovat ne kotoisin mistä tahansa. Itse en pitäisi tuollaisen koivunoksamäärän aiheuttamaa haittaa uudistukselle minkään tasoisena.
Ostajan kuuluu maksaa koivutukiksi kaupantekohetkellä kelvanneista koivuista koivutukin hinta, vaikka ne myrsky pirstaisi millaisiksi tahansa.
Täällä kuvitellaan hakkuutähteiden suhteen kaikenlaista sellaista, mikä ei vastaa totuutta vähäisimmässäkään määrässä.
Taitaa tuo koivujen jättäminen olla käytännön sanelema pakko , kun puusta on kuori irti. Tehtaalta ei kehuja tule , jos tähän aikaan yritetään tehdä motolla tukkeja koivusta. Pituudet mitä sattuu ja rullien kaivamia kuoppia pölkyissä liikaa. Metsurihommiksi menee , jos kiirehtiä täytyy….tai kaikki kylmästi motolla kuiduksi.
Saman verran niitä edellisvuosien lehtiä siellä maassa olisi nytkin. Riippuu tietysti missä päin Suomea on mutta en täälläpäin kovin helpolla jätä kesäksi kuviota heinittymään ennen uudistusta.
No täytyy munkin saada tehdä jotain hommia ja siitä hankinta kaupalla saa kuntoilla koivujen kanssa sitten syksymmällä. Se on mukavaa hommaa. Heinikko ei tähän vähän soiseen rantatonttiin niin helposti kasva.
Olehan sitten tuulenkaatojen kanssa varovainen. Märällä maalla lehdessä oleva harvaksi hakattu koivikko on maailman todennäköisin tuulituhokohde.
Koivut olisi voinut hakkuuttaa pois samalla. Ei tuossa oikein palkoille pääse hankintatyössä; yhden kesän koivun lehdillä ei ole mitään merkitystä maaperälle. Mätästys pitäisi tehdä syksyllä ja antaa olla talven yli ja istutus keväällä.
Mätästys toukokuun loppupuolella ja istutus seuraavana päivänä, jolloin mättään sisälle uppoaa putki riittävän syvälle. Mätästyksessä ei tarvitse tehdä mitään pyramiidejä, vaan laakeita pieniä kumpuja, jolloin mätäs ei koe juurikaan muodonmuutosta sateilla ja paakun päällä on 5 cm maata. Hiesu ja savi jämähtävät niin kovaksi, että pelkällä putkella ei paakkua saa kovettuneeseen mättääseen riittävän syvälle ja rouste nostelee paakkuja miten sattuu.
suorittava porras, toikin esille nila-aikaisen hakkuun ongelman. koivutukit kuoriutuu aivan kaljuksi, jonka jälkeen värivika valtaa arvokkaan pintaviilun.
Kuvan palstalla voi olla tietoinen valinta hakata koivutukit metsuri työnä. Tottunut vaneritukin tekijä saa lisäarvoa vaneritukilla ja jopa erikoiskoivulla hyödyntämällä tarkemmin pituus- ja läpimitta valikoimaa.
Myyjä voi saada koivuistaan vielä metsurityön avulla ylimääräisen lisä tilin !
Kuvan hakkuun aikana näyttäisi olleen vielä talvi. Milloin se koivun nila-aika alkaa?
Tuossa olisi kuori vielä kiinni pysynyt, lopputalven hakkuu näkyy olevan.
Pari kertaa olen päässyt tekemään klapeiksi ja haloiksi nila-aikaan hakattua koivukuitua. Kuori tosiaan irtoaa. Myyntitavaraksi ei varmaan niin hyvin kelpaisi kun ostajat eivät ymmärrä hyvän päälle. Tuohesta/kuoresta ei ole lämmityskäytössä kuin harmia. Kuoretonta koivu kuivaa jo ennen klapeiksi tekoa.
Näettekö tuossa koivutukkeja. Minä en näe.
Kaksi asiaahan sen ratkaisee. Mikä on koivutukin minimiläpimitta ja se, meneekö ne Vaneriksi vai sahattavaksi?
Monessa suoruus sahatukiksi riittää, ja monessa läpimittakin riittää, mutta onko ne samassa puussa?