Kuten kuvasta varmaan huomaatte on kyse kevyestä muovitavarasta jota kantaa jo pitkän pätkän aina kertalaakista kainalossa. Yksi muoviin kääräisty keppinippu on kymmenen kappaletta ja sillä menee jo kuusikymmentä metriä aitaa. Nauha on parinsadan metrin rullissa. Teen aina tolppakierroksen ensin ja sitten nauhat suoraan rullasta pujotan avohahloihin. Menee tosi sujuvasti. Tolpat menee kyllä riittämiin käsin painmalla maahan. Toinen pää teroitettu. Nauhoihin on kätevä rst-metallinen jatkoleikari ja kun sen oppii pujottamaan oikein alkaa edetä mukavasti. Ja on niin pitävä että yleensä nauha katkeaa ennenkuin irtoaa. Ja iltapäiväpuhteiksi voikin sitten jo henkäistä keskusta asennellen. Maad.kanget maahan ja piuha keskukseen pikaliittimellä kiinni. Aitanauha kootaan yhdellä rst-aitasiteellä keskuksen lähellä yhteen ja viedään yhdellä piuhalla keskukseen kiinni. Säikeinen 2,5mm2 vahvuus hyvä. Ja viimeksi akun tai verkkovirran piuha kiinni ja sillä siisti. Mittari on hyvä olemassa että iskun vahvuuden saa koestettua. Yli kolmen joulen isku olisi hyvä olla. Akullakin pääsee helposti siihen. Ja kun joka lanka sitä tyrkkii voi huoleti pirttiin luikkii.
Tuolla toisen kuvan yhteydessä kerroinkin omasta hirviaidasta.
Ajatus on se että, kun saippualle haisevalle alueelle tullut hirvi kävelee sähkölankaan, niin tuskinpa se toista kertaa hajualueelle enää menee. Joten hajusta tulee hirvelle merkki, ettei alueelle kannata mennä. Saippuahan kestää luonnossa vuosia ennenkuin kuluu. Näitä hajustettuja sähköaitoja vain pitäisi olla suuremmalla alueella esim. 100 km2 alueella niin monta, että alueella olevat kaikki hirvet tietävät mitä haju merkitsee.
Jos tällainen aita on vain minulla, niin hirvet, jotka tulevat kauempaa silloin, kun aidassa ei ole virtaa, menevät tietenkin hajusta välittämättä aidasta läpi ja pääsevät tekemään tuhoja.
Kurki oikeassa, huomiot samankaltaisia vaikken hajusteita käytäkkään. Paikkauskollisempi karja väistää aidat nätisti mutta hirvien vaellusaikaan niitä törmäyksiä silloin tällöin tulee. Myös metsästysaikaan kuten juuri viime viikonloppuna jouduin p-satakunnan tiluksella aitaa korjaamaan. Sen puolen naapurin maat ovat hirvestyksessä mukana ja sieltä oli ajettu joko koiralla tahi miehissä ja hirvi olikin lähtenyt kohti aitaa. Silti aita pysäytti ja palautti takaisin ja sitten olikin nauhaa muutama kymmenen metriä vedetty taas suoraksi maastoon. Sitä en tiedä kuinka hirven jahdin suhteen sitten on käynyt. Kuva muuten juuri niiltä main jota jouduin korjaamaan. Näin avonaisella kohtaa ne eivät normaalisti törmää lainkaan kun näkyvyys piisaa.
Nuo haavat muuten jo nyt alkaa olla taittelun vaaran ulkopuolella kun vahvuutta ja pituutta on tähän kuvaan verraten tullut rutkasti. Mutta aidat pysyy toistaiseksi koska runkojen kalvamista tapahtuu ja pienemmille se voi olla vielä tuho kun kalvaa helposti ympäri asti.
riittää pienkii isku..tyhjiltään 7,62 vua napsahtaa..sitte ku on reilu kymmenen rammanen etupuolella nii jo vot posahtaa ja hirveltä loppuu ruokahalut siihe paekkaa
Kuinkahan etenee hajukuusten (wunderbaum) kehittely riistankarkottimeksi ? Pedoille toimivat jo nykyisellään hyvin .
Miksei hirvillekin ? Tuulikellon toimintaperiaatetta voisi myös jalostaa laitteisiin , joilla saadaan hirvet pakenmaan .
Edellä mainttujen viritysten yhteisvaikutus takaisi oikein sijoitettuna jo lähes 100 %:n tehon .
Olen jo pidemmän aikaa seurannut koiran jäljittämien hirvien käytöstä passimesten läheisyydessä (GPS apuvälineenä ) . Sopiva tuoksu saa hirven muuttamaan suuntaa jo satojen metrien päässä tuoksun lähteestä . Marlinin hanan virittäminen kirvoitti hirven silmittömään pakolaukkaan 70 metrin etäisyydeltä ampuma-aikeissa olleesta metsästäjästä . Hirvi muuttaa varsin helposti suunnitelmiaan hyvinkin vaatimattoman äänen kuultuaan tai tuulenvireen tuodessa ihmisen aiheuttaman miedonkin tuoksun sen sieraimiin .
Sen verran olen joutunut aikoinaan korjaileman sähköaitoja sekä karjan , että hirvien jäljiltä , että kovin suuria takuita en menetelmälle antaisi . Naudan ja hevosen saa opetettua jollakin tapaa varomaan aitaa , mutta hirvi ei opi koskaan ja jos yksi oppii , tulee seuraava , joka särkee aidan .
Itse epäilen aidan toimivuutta peurojen vuoksi. Pahimmillaan 12 pään laumojakin pyörinyt pelloilla. Sellainen lauma kun pelästyneenä ryntää sähköaidan läpi, niin taitaa olla täysin atomeina.
Tänä syksynä näyttäisi omalla alueella olevan arempia hirviä, Jälkiä, makauksia ja papanoita näkyy, mutta eläimet väistävät ajoissa.
Se parin vuoden takainen kokemus oli aivan erilainen. Hirvet majailivat kesän aukolla syöden lehtomaisen maapohjan rehevää kasvustoa. Syksyn ruskistaessa kasvuston, ne siirtyivät ylemmäs mäntytaimikkoon. Omaan hajuuni ne olivat tottuneet, ksoka puuhailin jatkuvasti alueella, eivätkä välittäneet mitään meikäläisestä, eikä myöskään erilaisesta tavarasta mitä levittelin taimikkoon.
Mietin, jos laittaisi 11kg kaasupullon päälle paineilmasumutorven ja väliin ajastetun venttiilin, joka muutaman tunnin välein antaisi 120 desibelin töräytyksen ja torven kautta samalla jumalattoman pahanhajuisen hajupöläyksen.
Pulloon voisi tietystä ladata muutakin hirven sieraimille pahanhajuistettua paineilmaa. Jos ilmaa ottaisi vaikka hirvimiesten majalta, niin se olisi tehokasta? Tai Triconpurkin kautta kierrätettyä ilmaa?
Nuo kaikenkarvaiset viritykset toimivat jos toimivat Aita toimii vaikka se ei toimisikaan. Aidattu alue saa aina luontokappaleen varovaiseksi ja se väistää jos huomaa ja jos menee vahingossa läpi se pakenee koska tuntee aidan kuitenkin jaloissaan ja ihollaan. Peura ei ole ongelma koska se vain yksinkertaisesti loikkaa yli. Olen itse ajanut vahingossa neljä peuraa aitaa kohti ja joka ainut ylitti kevyesti. Aitaan ei mitään rikkoa. Peura nyt vain jopa asustaa mielellään aitauksessa toisin kuin hirvi. Vahingot siltä taimille pienempiä kuin jänisten tekemät. Niitäkään et saa tällä aidalla ulkoistettua. Mutta se tärkein eli hirvi pysyy ulkona ja sehän sen tarkoituskin on.
Ja ssuorittavakin voisi jo alkaa uskoa että minun kokemukseni hirviaitojen tehosta ovat todellisia ja koeteltuja juttuja. Se että joskus tosiaan tulee alueelle ulkoa hirviä jotka eivät aitaa osaa varoa niin se koulutus on juuri niin lyhyessä oppimäärässä kuin se eka kosketus siihen virralliseen aitaan. En minä siellä paikallista hirvikarjaakaan opeta aitaa kiertämään. Kyllä se aita siitä urakasta selviää useammankin hirven suhteen. Ja nuo ehjät taimikot tuolla sisällä on koska vain nähtävissä jos kovasti epäilyttää. Niitä on jo jopa jonkinasteisen tutkimuksen tueksi kyllä.
Helppohan se on aitaa kehua , kun hirviä on lähimmän viiden vuoden ajan ollut Harjavallan alueella tilastojen mukaan sangen vähän .
Omat kokemukseni sähköpaimenaidan tehosta ovat kovasti toisensuuntaiset . Hirvet menivät peltoaidasta läpi pahimmillaan useita kertoja kesässä . Lisäksi opettaessani nuorille naudoille , mikä sähköaita on , huomasin jokaisen yksilön reagoivan siihen erilailla . Jotkut oppivat muutaman iskun jälkeen , toiset jäivät nojaamaan aitaan ja menivät lopulta siitä läpi iskuista huolimatta . Vauhkoontunutta eläintä tai laumaa ei pidellyt mikään .
Hirvi saa luonnossa esimerkiksi oksista erilaisia iskuja alituiseen . Varsinkin huonosti näkyvä sähköaita on hirven edessä pelkkää ilmaa . Aidan asentajasta jäänyt hajujälki lankaan voi saada hirven varovaiseksi ja perääntymään aidalta .
On aivan onnesta kiinni , mihin suuntaan hirvi lähtee sähköiskun saatuaan . Toinen hirvi meneekin jo esteettä ruokailemaan aidatulle alueelle .
Maastossa on koko joukko tykötarpeita , joiden avulla saadaan aikaiseksi koviakin ääniefektejä pienellä vaivalla. Speden keksintöihin tutustumalla löytyy lukuisia vaihtoentoja .
Sopivaan vireeseen viiksilangalla viritetty puun oksa on melkoinen rumpupalikka osuessaan langan katkettua esim. peltiatsian tai levyn kupeeseen . Pikkuisen pioneeriosaamista soveltaen voi taimikon ansoittaa niin , että hirvi lähtee eikä taatusti vilkuile taakseen . Edes ruutia ei tarvita .
Voi hyvänen aika noita sinun juttujasi suorittava!
Tämäkin aita kuvassa on n.75 kilometrin päässä H-vallasta ja pohjois-satakunnassa on kyllä hirviä ja aivan liikaa niitä on Harjavallassakin, koska alue jolla niitä oikeasti on niin on todella pieni. Kun sinun mielestä H-vallan kanta on kokonaispinta-alaan verraten pieni niin kaikki hirvet käytännössä on joen pohjoispuolen metsäisellä alueella. ja ne minun H-vallan aidatkin sattuu olemaan juuri siellä. Kyllä testausta on ollut ja runsaasti mutta kyllä ne aika vähän on tuhoja päässeet hirvet tekemään. Yksi pahin aika oli Tapanin-myrskyn jälkeen kun yhden sivun aita oli kokonaan lähes naapurin kaatuneen kuusikon alla. Sitä osasi kyllä hirvikarja käyttää silloin hyväkseen. Toinen on nyt kun samaiselta alueelta olen osittain purkanut aidan pois kun oletin ettei merkittävää tuhoa enää tule puuston koon takia. Mutta runkojen kalvaminen viime syksynä jahdin aikaan oli erittäin raskasta ja siinä kelpasi niin haavat kuin lepätkin.
Joudun nyt laittamaan uudelleen senkin aitauksen kuntoon ja virralliseksi koska myös kirjanpainajan tuhoama kuusimäki oli sen aitauksen sisällä. Nyt sitä ensi keväänä hiukan istutellaan lehtipuulle ja siksi aita iskuun uudelleen.
#”Tapanin-myrskyn jälkeen kun yhden sivun aita oli kokonaan lähes naapurin kaatuneen kuusikon alla ”#
..eli se siitä toimitavarmuudesta . Myrskyjä ja tuulenkaatoja riittää .
Jos satut lehtipuun alut kuvasta tunnistamaan niin ei ne varmaan sinunkaan mielestä kovin hirvien raiskaamilta näytä?
Tuolla käydään vain vaihtamassa akut eikä juurikaan muuta. Näen tuon takana olevan mäen nyppylältä melkein koko alan ja yleensä se sieltä täältä puiden lomasta näkyvä aita kertoo olennaisen. Että kunnossa on. Koska sitten kun menen keskukselle tiedän jo sen iskusta valonäyttöineen jos aita on pahemmin rikki jostain. Vain silloin kierrän sen ympäri. Olisko tänä vuonna pari kertaa tullut kierrettyä tuokin aita. Yhtään taimikon tuhoa ei tänä vuonna. Viime vuonna hiukan muutama taiteltiin kun oli tuo kaakkois-suomen mökkimatkailu hiukan alkuinnostuksen voimissa päällimmäisenä ja tuolla oli akku varmaan puolitoistakin kuukautta hiljaisena kun kaivelin mökin sakopakettia maihin. Eli siellä asustettiin lähes kaikki vapaa-aika.
Tutunnäkösiä maatalouskaupan hevosaitapaaluja näyttää olevan!
Tuosta yllä olevasta linkistä voi Jeese lukia ohjeet talviaidan tekoon ettet turhaan aitaan akkua vaihtele.
Ensinkin en noita kyllä kehtaa paaluiksi sanoa vaan noin kolme senttiä äärikanttiinsa olevia kevyitä muovikeppejähän nuo. Hiukan aurauskeppejä tanakammat tähtikuvionsa ansiosta. Toisekseen en viitsi edes linkkiäsi avata koska akun vaihdoista nyt vain ei ilman aurinkokeräintä ja aurinkoa eroon pääse. Kun tuo iskuvahvuus on yksi merkittävä tekijä ja sitä ei akulla montaa viikkoa saavuta ilman latausapua. Onhan minulla pieni aurinkopaneeli etäämmässä kohteessa joka hiukan hidastaa purkua mutta totuus on vain ettei tuota aurinkoa näy tähän vuodenaikaan riittävästi.
Luin nyt Lassen mieliksi kyseisen talviaitausohjeen enkä löytänyt sieltä mitään uutta jota en tiennyt. Olen tiennyt että talvella maadoitusnauhan käyttö on suositeltavaa mutta en ole katsonut sitä välttämättömäksi näissä lounaan lähes roudattomissa maissa. Virran kulumiseen se ei tee sitä eikä tätä. Se sama kulutus koska maadoitusnauha auttaa vain jos maadoitus maadoituskangilla ei enää toimi. Eli maan ollessa rourassa niin syvältä ettei maattoa tule. Akut kuitenkin heikkenee aivan samoin pakkasen ja normaalin hävikin mukana. Tänään juuri kävin yhden kuukauden samalla akulla tikanneen alan pelastamassa pimmeen hämyissä kun akku oli käytännössä viraton ja hirvet oli varmaan jahdin myötä löytäneet alueelle. Vahinko oli vain aitalangan katkeaminen ja hiukan kohentelua. Kolme nuorta mullikkaa jäljistä päätellen. Ottivat ulos suuntaa aitaan törmäiltyään taii sitten minä pelätin ne mennessäni akun vaihtoon. Yhtään syöntiä ei oltu keritty eikä sillä alalla enää helposti pahempaa tuhoa edes tule. Senverran suurin osa jo isoa taimikosta. Aionkin sen keväällä jo purkaa muihin kohteille.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Nonni, eihän tässä mitään ite tarvii lähteä kuvailemaan.
Kaivoitko vanhoista lukijain kuvista vai kävitkö paikan päällä?
Kuten kuvasta varmaan huomaatte on kyse kevyestä muovitavarasta jota kantaa jo pitkän pätkän aina kertalaakista kainalossa. Yksi muoviin kääräisty keppinippu on kymmenen kappaletta ja sillä menee jo kuusikymmentä metriä aitaa. Nauha on parinsadan metrin rullissa. Teen aina tolppakierroksen ensin ja sitten nauhat suoraan rullasta pujotan avohahloihin. Menee tosi sujuvasti. Tolpat menee kyllä riittämiin käsin painmalla maahan. Toinen pää teroitettu. Nauhoihin on kätevä rst-metallinen jatkoleikari ja kun sen oppii pujottamaan oikein alkaa edetä mukavasti. Ja on niin pitävä että yleensä nauha katkeaa ennenkuin irtoaa. Ja iltapäiväpuhteiksi voikin sitten jo henkäistä keskusta asennellen. Maad.kanget maahan ja piuha keskukseen pikaliittimellä kiinni. Aitanauha kootaan yhdellä rst-aitasiteellä keskuksen lähellä yhteen ja viedään yhdellä piuhalla keskukseen kiinni. Säikeinen 2,5mm2 vahvuus hyvä. Ja viimeksi akun tai verkkovirran piuha kiinni ja sillä siisti. Mittari on hyvä olemassa että iskun vahvuuden saa koestettua. Yli kolmen joulen isku olisi hyvä olla. Akullakin pääsee helposti siihen. Ja kun joka lanka sitä tyrkkii voi huoleti pirttiin luikkii.
Kyllä tekijänoikeudet kuvaan kuuluvat sinulle. Googlettamalla törmäsin kuvaan, joka johti metsälehden lukijoiden kuviin.
Tuolla toisen kuvan yhteydessä kerroinkin omasta hirviaidasta.
Ajatus on se että, kun saippualle haisevalle alueelle tullut hirvi kävelee sähkölankaan, niin tuskinpa se toista kertaa hajualueelle enää menee. Joten hajusta tulee hirvelle merkki, ettei alueelle kannata mennä. Saippuahan kestää luonnossa vuosia ennenkuin kuluu. Näitä hajustettuja sähköaitoja vain pitäisi olla suuremmalla alueella esim. 100 km2 alueella niin monta, että alueella olevat kaikki hirvet tietävät mitä haju merkitsee.
Jos tällainen aita on vain minulla, niin hirvet, jotka tulevat kauempaa silloin, kun aidassa ei ole virtaa, menevät tietenkin hajusta välittämättä aidasta läpi ja pääsevät tekemään tuhoja.
Kurki oikeassa, huomiot samankaltaisia vaikken hajusteita käytäkkään. Paikkauskollisempi karja väistää aidat nätisti mutta hirvien vaellusaikaan niitä törmäyksiä silloin tällöin tulee. Myös metsästysaikaan kuten juuri viime viikonloppuna jouduin p-satakunnan tiluksella aitaa korjaamaan. Sen puolen naapurin maat ovat hirvestyksessä mukana ja sieltä oli ajettu joko koiralla tahi miehissä ja hirvi olikin lähtenyt kohti aitaa. Silti aita pysäytti ja palautti takaisin ja sitten olikin nauhaa muutama kymmenen metriä vedetty taas suoraksi maastoon. Sitä en tiedä kuinka hirven jahdin suhteen sitten on käynyt. Kuva muuten juuri niiltä main jota jouduin korjaamaan. Näin avonaisella kohtaa ne eivät normaalisti törmää lainkaan kun näkyvyys piisaa.
Nuo haavat muuten jo nyt alkaa olla taittelun vaaran ulkopuolella kun vahvuutta ja pituutta on tähän kuvaan verraten tullut rutkasti. Mutta aidat pysyy toistaiseksi koska runkojen kalvamista tapahtuu ja pienemmille se voi olla vielä tuho kun kalvaa helposti ympäri asti.
että iskun vahvuuden saa koestettua
riittää pienkii isku..tyhjiltään 7,62 vua napsahtaa..sitte ku on reilu kymmenen rammanen etupuolella nii jo vot posahtaa ja hirveltä loppuu ruokahalut siihe paekkaa
Kyllä tuollakin vois kasvattaa tryffelikuusia ni vois nauraa matkalla pankkiin.
Kuinkahan etenee hajukuusten (wunderbaum) kehittely riistankarkottimeksi ? Pedoille toimivat jo nykyisellään hyvin .
Miksei hirvillekin ? Tuulikellon toimintaperiaatetta voisi myös jalostaa laitteisiin , joilla saadaan hirvet pakenmaan .
Edellä mainttujen viritysten yhteisvaikutus takaisi oikein sijoitettuna jo lähes 100 %:n tehon .
Olen jo pidemmän aikaa seurannut koiran jäljittämien hirvien käytöstä passimesten läheisyydessä (GPS apuvälineenä ) . Sopiva tuoksu saa hirven muuttamaan suuntaa jo satojen metrien päässä tuoksun lähteestä . Marlinin hanan virittäminen kirvoitti hirven silmittömään pakolaukkaan 70 metrin etäisyydeltä ampuma-aikeissa olleesta metsästäjästä . Hirvi muuttaa varsin helposti suunnitelmiaan hyvinkin vaatimattoman äänen kuultuaan tai tuulenvireen tuodessa ihmisen aiheuttaman miedonkin tuoksun sen sieraimiin .
Sen verran olen joutunut aikoinaan korjaileman sähköaitoja sekä karjan , että hirvien jäljiltä , että kovin suuria takuita en menetelmälle antaisi . Naudan ja hevosen saa opetettua jollakin tapaa varomaan aitaa , mutta hirvi ei opi koskaan ja jos yksi oppii , tulee seuraava , joka särkee aidan .
Itse epäilen aidan toimivuutta peurojen vuoksi. Pahimmillaan 12 pään laumojakin pyörinyt pelloilla. Sellainen lauma kun pelästyneenä ryntää sähköaidan läpi, niin taitaa olla täysin atomeina.
Tänä syksynä näyttäisi omalla alueella olevan arempia hirviä, Jälkiä, makauksia ja papanoita näkyy, mutta eläimet väistävät ajoissa.
Se parin vuoden takainen kokemus oli aivan erilainen. Hirvet majailivat kesän aukolla syöden lehtomaisen maapohjan rehevää kasvustoa. Syksyn ruskistaessa kasvuston, ne siirtyivät ylemmäs mäntytaimikkoon. Omaan hajuuni ne olivat tottuneet, ksoka puuhailin jatkuvasti alueella, eivätkä välittäneet mitään meikäläisestä, eikä myöskään erilaisesta tavarasta mitä levittelin taimikkoon.
Mietin, jos laittaisi 11kg kaasupullon päälle paineilmasumutorven ja väliin ajastetun venttiilin, joka muutaman tunnin välein antaisi 120 desibelin töräytyksen ja torven kautta samalla jumalattoman pahanhajuisen hajupöläyksen.
Pulloon voisi tietystä ladata muutakin hirven sieraimille pahanhajuistettua paineilmaa. Jos ilmaa ottaisi vaikka hirvimiesten majalta, niin se olisi tehokasta? Tai Triconpurkin kautta kierrätettyä ilmaa?
Nuo kaikenkarvaiset viritykset toimivat jos toimivat Aita toimii vaikka se ei toimisikaan. Aidattu alue saa aina luontokappaleen varovaiseksi ja se väistää jos huomaa ja jos menee vahingossa läpi se pakenee koska tuntee aidan kuitenkin jaloissaan ja ihollaan. Peura ei ole ongelma koska se vain yksinkertaisesti loikkaa yli. Olen itse ajanut vahingossa neljä peuraa aitaa kohti ja joka ainut ylitti kevyesti. Aitaan ei mitään rikkoa. Peura nyt vain jopa asustaa mielellään aitauksessa toisin kuin hirvi. Vahingot siltä taimille pienempiä kuin jänisten tekemät. Niitäkään et saa tällä aidalla ulkoistettua. Mutta se tärkein eli hirvi pysyy ulkona ja sehän sen tarkoituskin on.
Ja ssuorittavakin voisi jo alkaa uskoa että minun kokemukseni hirviaitojen tehosta ovat todellisia ja koeteltuja juttuja. Se että joskus tosiaan tulee alueelle ulkoa hirviä jotka eivät aitaa osaa varoa niin se koulutus on juuri niin lyhyessä oppimäärässä kuin se eka kosketus siihen virralliseen aitaan. En minä siellä paikallista hirvikarjaakaan opeta aitaa kiertämään. Kyllä se aita siitä urakasta selviää useammankin hirven suhteen. Ja nuo ehjät taimikot tuolla sisällä on koska vain nähtävissä jos kovasti epäilyttää. Niitä on jo jopa jonkinasteisen tutkimuksen tueksi kyllä.
Helppohan se on aitaa kehua , kun hirviä on lähimmän viiden vuoden ajan ollut Harjavallan alueella tilastojen mukaan sangen vähän .
Omat kokemukseni sähköpaimenaidan tehosta ovat kovasti toisensuuntaiset . Hirvet menivät peltoaidasta läpi pahimmillaan useita kertoja kesässä . Lisäksi opettaessani nuorille naudoille , mikä sähköaita on , huomasin jokaisen yksilön reagoivan siihen erilailla . Jotkut oppivat muutaman iskun jälkeen , toiset jäivät nojaamaan aitaan ja menivät lopulta siitä läpi iskuista huolimatta . Vauhkoontunutta eläintä tai laumaa ei pidellyt mikään .
Hirvi saa luonnossa esimerkiksi oksista erilaisia iskuja alituiseen . Varsinkin huonosti näkyvä sähköaita on hirven edessä pelkkää ilmaa . Aidan asentajasta jäänyt hajujälki lankaan voi saada hirven varovaiseksi ja perääntymään aidalta .
On aivan onnesta kiinni , mihin suuntaan hirvi lähtee sähköiskun saatuaan . Toinen hirvi meneekin jo esteettä ruokailemaan aidatulle alueelle .
Maastossa on koko joukko tykötarpeita , joiden avulla saadaan aikaiseksi koviakin ääniefektejä pienellä vaivalla. Speden keksintöihin tutustumalla löytyy lukuisia vaihtoentoja .
Sopivaan vireeseen viiksilangalla viritetty puun oksa on melkoinen rumpupalikka osuessaan langan katkettua esim. peltiatsian tai levyn kupeeseen . Pikkuisen pioneeriosaamista soveltaen voi taimikon ansoittaa niin , että hirvi lähtee eikä taatusti vilkuile taakseen . Edes ruutia ei tarvita .
Voi hyvänen aika noita sinun juttujasi suorittava!
Tämäkin aita kuvassa on n.75 kilometrin päässä H-vallasta ja pohjois-satakunnassa on kyllä hirviä ja aivan liikaa niitä on Harjavallassakin, koska alue jolla niitä oikeasti on niin on todella pieni. Kun sinun mielestä H-vallan kanta on kokonaispinta-alaan verraten pieni niin kaikki hirvet käytännössä on joen pohjoispuolen metsäisellä alueella. ja ne minun H-vallan aidatkin sattuu olemaan juuri siellä. Kyllä testausta on ollut ja runsaasti mutta kyllä ne aika vähän on tuhoja päässeet hirvet tekemään. Yksi pahin aika oli Tapanin-myrskyn jälkeen kun yhden sivun aita oli kokonaan lähes naapurin kaatuneen kuusikon alla. Sitä osasi kyllä hirvikarja käyttää silloin hyväkseen. Toinen on nyt kun samaiselta alueelta olen osittain purkanut aidan pois kun oletin ettei merkittävää tuhoa enää tule puuston koon takia. Mutta runkojen kalvaminen viime syksynä jahdin aikaan oli erittäin raskasta ja siinä kelpasi niin haavat kuin lepätkin.
Joudun nyt laittamaan uudelleen senkin aitauksen kuntoon ja virralliseksi koska myös kirjanpainajan tuhoama kuusimäki oli sen aitauksen sisällä. Nyt sitä ensi keväänä hiukan istutellaan lehtipuulle ja siksi aita iskuun uudelleen.
#”Tapanin-myrskyn jälkeen kun yhden sivun aita oli kokonaan lähes naapurin kaatuneen kuusikon alla ”#
..eli se siitä toimitavarmuudesta . Myrskyjä ja tuulenkaatoja riittää .
Jos satut lehtipuun alut kuvasta tunnistamaan niin ei ne varmaan sinunkaan mielestä kovin hirvien raiskaamilta näytä?
Tuolla käydään vain vaihtamassa akut eikä juurikaan muuta. Näen tuon takana olevan mäen nyppylältä melkein koko alan ja yleensä se sieltä täältä puiden lomasta näkyvä aita kertoo olennaisen. Että kunnossa on. Koska sitten kun menen keskukselle tiedän jo sen iskusta valonäyttöineen jos aita on pahemmin rikki jostain. Vain silloin kierrän sen ympäri. Olisko tänä vuonna pari kertaa tullut kierrettyä tuokin aita. Yhtään taimikon tuhoa ei tänä vuonna. Viime vuonna hiukan muutama taiteltiin kun oli tuo kaakkois-suomen mökkimatkailu hiukan alkuinnostuksen voimissa päällimmäisenä ja tuolla oli akku varmaan puolitoistakin kuukautta hiljaisena kun kaivelin mökin sakopakettia maihin. Eli siellä asustettiin lähes kaikki vapaa-aika.
Ja noita pahoja myrskyjä on nyt sitten tasan tämä yksi osunut täällä minun aitausuran ajalle. Ja sitä tosiaan on pian parikymmentä vuotta menty.
http://www.delaval.fi/-/Tuotteet/Aitaus/7/
Tutunnäkösiä maatalouskaupan hevosaitapaaluja näyttää olevan!
Tuosta yllä olevasta linkistä voi Jeese lukia ohjeet talviaidan tekoon ettet turhaan aitaan akkua vaihtele.
Ensinkin en noita kyllä kehtaa paaluiksi sanoa vaan noin kolme senttiä äärikanttiinsa olevia kevyitä muovikeppejähän nuo. Hiukan aurauskeppejä tanakammat tähtikuvionsa ansiosta. Toisekseen en viitsi edes linkkiäsi avata koska akun vaihdoista nyt vain ei ilman aurinkokeräintä ja aurinkoa eroon pääse. Kun tuo iskuvahvuus on yksi merkittävä tekijä ja sitä ei akulla montaa viikkoa saavuta ilman latausapua. Onhan minulla pieni aurinkopaneeli etäämmässä kohteessa joka hiukan hidastaa purkua mutta totuus on vain ettei tuota aurinkoa näy tähän vuodenaikaan riittävästi.
Joo mitä sitä turhaan lukeen talviaitauksen ohjetta, kannattaa lyödä vaan päätä seinään normi tyyliin.
Luin nyt Lassen mieliksi kyseisen talviaitausohjeen enkä löytänyt sieltä mitään uutta jota en tiennyt. Olen tiennyt että talvella maadoitusnauhan käyttö on suositeltavaa mutta en ole katsonut sitä välttämättömäksi näissä lounaan lähes roudattomissa maissa. Virran kulumiseen se ei tee sitä eikä tätä. Se sama kulutus koska maadoitusnauha auttaa vain jos maadoitus maadoituskangilla ei enää toimi. Eli maan ollessa rourassa niin syvältä ettei maattoa tule. Akut kuitenkin heikkenee aivan samoin pakkasen ja normaalin hävikin mukana. Tänään juuri kävin yhden kuukauden samalla akulla tikanneen alan pelastamassa pimmeen hämyissä kun akku oli käytännössä viraton ja hirvet oli varmaan jahdin myötä löytäneet alueelle. Vahinko oli vain aitalangan katkeaminen ja hiukan kohentelua. Kolme nuorta mullikkaa jäljistä päätellen. Ottivat ulos suuntaa aitaan törmäiltyään taii sitten minä pelätin ne mennessäni akun vaihtoon. Yhtään syöntiä ei oltu keritty eikä sillä alalla enää helposti pahempaa tuhoa edes tule. Senverran suurin osa jo isoa taimikosta. Aionkin sen keväällä jo purkaa muihin kohteille.