Tästä on puhuttu tälläkin keskustelupalstalla.
2012 Mikko Häyrynen kävi tutustumassa metsänkasvatukseeni. Sanomani oli että kasvatetaan hyvälaatuista tukkia sahojen tarpeeseen mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Yksi perusteluni oli menetelmän hyödyistä rajusti kohonneet uudistuskustannukset verrattuna puun hintaan. Silloin tarkoitin uudistuksen hintaa verrattuna puun hintaan lähinnä 70- ja 80- luvuilla tämän päivän hintoihin. Ero mahtoi olla vielä suurempi kuin jutussa esitetty.
Molempia tavotteita kohti (kulut alas ja laatu ylös) päästään parhaiten istuttamalla tavallista vähemmän /ha jalostettuja puita & huolehtimalla (tavalla ja toisella) , että metsä ei silti pääse nuorena liian harvaksi ja oksikkaaksi .
Silloiseen kirjoitukseen Mikko ei laittanut vertailua uudistuskuluista ennen/nyt, koska asiasta ei olluut kuulemma tutkittua tietoa. Nyt ilmeisesti tutkittua tietoa asiasta on.
Ymmärrän hyvin uudistuksen korkeilla kustannuksilla eteläsuomen hyvillä kasvupaikoilla, mutta tilanne muuttuu mitä pohjoisemmaksi mennään.
Uudistuskulut ovat periaatteessa samat läpi valtakunna, kun käytetään samoja menetelmiä.
Jos muokkaus on 350 – 400 €/ha ja siihen kun lisätään kovapalkkaisen metsurin istutuspalkka niin onhan se kallis. Ensiksi voisi lähteä siitä että tuodaan halpatyövoimaa Suomeen kun virolaisetkin kohta ovat liian kalliita. Toiseksi voisi lähteä esittämään metsurien palkkojen laskua jos halpatyövoimaa ei ole saatavissa.
Toisaalta rahan hinta on laskenut ja sen mukana myös tuottovaatimus käytännössä riskittömälle metsäsijoitukselle. On totta, että uudistuskulut ovat nousseet. Toisaalta myös metsän kasvu on lisääntynyt parempien taimien ja varhaisperkauksen ansiosta.
Meillä kompensoidaan tilannetta kasvattamalla metsiä yleisesti käytössä olevia kiertoaikoja kauemmin. Näin toimien uudistus- ja taimikonhoitokulut ovat luokkaa 10 % puun kokonaismyyntitulosta, mikä ei ole mitenkään paha siellä missä metsä kasvaa hyvin. Pihkaniskan mailla tietysti osuus on suurempi, mutta sehän on luonnollista. Ovathan pohjoisessa selkoset laajemmat ja maan hinta pienempi. Varmaan sielläkin kuidun hinta nousee, kun Kemin ja Kaicellin hankkeet toteutuvat.
Kasvattaako Timpan tavallista pidempi kiertoaika tulosta ? Nollakorolla kyllä mutta jos korko on erilainen , niin miten käy ?
Tietysti kasvattaa euromääräistä hehtaaritulosta, kun kulut puukuutiolle ovat pienemmät ja loppuvaiheessa kasvatetaan periaatteessa vain tukkia. En sano, etteikö joku toinen voi tehdä toisinkin
Hyvän metsänhoidon ohjeissa on laskentaesimerkkien kanssa kerrottu, että varttuneen HOIDETUN männikön yläharvennus jatkaa kiertoaikaa sekä lisää tukkipuun tuotosta ja näin ollen myös voi parantaa tulosta.
Teksti kertoo hyvin, miten nopeasti kuitupuun ja työpanoksen hintasuhde muuttunut. Tai siis kuitupuun reaaliarvo suhteessa työpanokseen on romahtanut. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa kuitupuun reaaliarvo on tuon tekstin mukaan puolittunut. Lähtökohtaisesti työn hinta tuppaa seuraamaan yleistä hintakehitystä, mutta metsätaloudessa näin ei ole käynyt.
Pitäisikö tuosta vetää johtopäätöksiä. Joko puun hinnan pitäisi nousta tai kustannusten laskea. Hinnan nousu ei taida olla toivelistalla tässä kartelli, anteeksi markkinatilanteessa. Vaihtoehdoksi taitaa jäädä uudistuskuluista tinkiminen.
Ja Timppa. Pitemmäksi aikaa sitoutunut pääoma tuppaa laskemaan tuottoa, ei nostamaan sitä, kun puu ei siellä kiertoajan loppupäässä kovin nopeasti järeydy. Mutta jos laskee vain euroja ilman rahan aika-arvoa, niin onhan sekin yksi tulkinta.
Mutta jos korko ei kiinnosta, niin tuon tekstin havainnollinen esimerkki uudistus suhteutettuna kuitupuumotteihin saattaa avata jonkun silmiä hintojen suhteellisesta muuttumisesta ajan kuluessa. Korko on yksi keino arvottaa eri ajan rahat saman arvoisiksi.
Jotta elämä ei olisi vain valittelua, niin kannattaa verrata myös kuusitukin hintakehitystä. Vuonna 2002 kuusitukin hinta oli 44 euroa/m3. Nyt 61,5 euroa/m3. Siis nousua 46,5 %.
Päätehakkuuleimikon, josta tulee tukkia vaikkapa vain 200 m3/ha, myyntitulo siis kasvanut 3500 euroa/ha. Tästä siis 800 euroa kuluisi uudistuskulujen kasvaneisiin kustannuksiin. Ei minusta kovin paljon.
No noilla Timpan tukinhinnoilla ja jutun uudistuskustannuksilla: vuonna 2002 tarvittiin 25 tukkimottia hehtaarin uudistuksiin, nyt vajaat 31 tukkimottia. Turpaan tullut vain viidennes, joten onhan se selvästi kuitua paremmin, mutta edelleen etumerkki on väärä.
Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Tänä päivänä pelissä on mukana myös latvusmassasta maksettava hinta ja puukauppabonukset.
2002 oli kaikki halvempaa. Se tuo kaikkien nousu joskus pysähtyy. Kuitupuun hinta vaan tippuu. Se taas johtuu paperin menekin vähenemisestä. /puun ylitarjonnasta.
Kartongin teko lisää kuitupuun kysyntää eikä vähennä .
Inflaatio pitää ottaa myös huomioon , jos verrataan eri aikojen reaalihintoja. N. 24 % vv, 2002 – 2020 . 44 € silloin vastaa nyt n. 54,60 € . R.(tukku)hinnassa-nousua 12,6 % (61,5 €) . -02 kuk 22,5 € / nyt 20€ /1,24 = 16,13 € . <laskua n. 28 % .
Yleinen inflaatio on tärkeä huomio ja se on itse asiassa aika yksilöllinen kulutustottumusten mukaan, mutta tuossa artikkelissa tarkasteltiin uudistuskustannusten ja puun hinnan välistä yhteyttä. Sillä on oleellisempi merkitys metsätalouden kannattavuuteen kuin yleisellä inflaatiolla. Ymmärtäisin kuitenkin niin, että uudistustyötä tehdään ennen kaikkea siksi, että niistä saadaan tuloja tulevaisuudessa.
Jos ajateltaisiin, että kehitys jatkuisi lineaarisena tästä ikuisuuteen (mikä ei liene totuus), niin seuraavalla tai sitä seuraavalla 18-vuotiskaudella oltaisiin tilanteessa, jossa kuitupuu ei ehdi kasvaa sitä määrää kauden aikana, minkä kulut kasvaisivat (paitsi Hartolassa). Pitäisi alkaa syödä tukkikuormasta ja seuraavan hakkuun yhteydessä.
Jos taas samalla ajateltaisiin, että Visakallon esittämä latvusmassan tai muun energiapuun hinta nousisi vastaavasti joka 18-vuotiskaudella ja kompensoisi ainakin osan erotuksesta. Tuo johtaisi pitkällä aikavälillä siihen, että polttoon ohjautuisi ensin latvukset ja muut energiapuut, sitten kuidut ja lopulta tukit. Herää tietysti kysymys, olisiko siellä kattilassa palanut mikä tahansa puu ilman uudistustoimia…
No tuo on pelkkää spekulointia, mutta kyllä se ajattelemisen aihetta uudistusketjuun antaa. Jos puun reaalihinta sulaa alla, niin se aiheuttaa isoja ongelmia uudistusten kannattavuudelle metsätalouden pitkällä kiertoajalla. Nythän kannattavuuslaskelmissa lähdetään siitä, että reaalihinta pitää. Tilanne on myös uskottavuusongelma monelle metsäalan organisaatiolle.
Kyllä itse on tehtävä enemmän, muuten karkaa kulut. Minä en pidä kaivurin kulua 400€ hehtaarille pahana. Istutuksen hoidan itse, samoin varhaisperkauksen. Taimikonhoitoon kuitataan sitten kemera ja sen tekee ulkopuolinen. Raivaus ennen ensiharvennusta itse tehden, niin ei tuosta paljon kuluja tule.
Uutena kuluna tosin tullut Trico mukaan, 50€ per vuosi. Palsta sen mallinen, että sama kait tuo on kohta aidata kokonaan. Ympäriinsä.
Kannattavuuslaskelmissa on minun mielestä käytetty yleensä nimellisiä kantohintoja . Eli oletuksena ollut että ne pysyy samana. Reaalihinnat on pudonneet paljon 80-luvun ja 90-luvun alun hinnoista . Kuitupuulla myös lyhyemmällä aikavälillä.
Se tietysti vääristää lopputuloksia, että reaalihinnat ei ole käytössä . Mutta toisaalta ei voi ennakoida esim. tukin hintapiikkejäkään ja niiden vaikutusta kannattavuuteen. Kuitupuun hinnoissa niitä ei käytännössä ole ollutkaan.
Totta on että inflaation vaikutus ostovoimaan riippuu siitä mihin rahat käytetään. Ja tässä tapauksessa oli metsän hoitokuluista kyse. Alkutuotannon tuotteiden hintakehityksen seurannassakin voi käyttää tukkuhintaideksiä verrattaessa sitä muuhun hintakehitykseen. Siinäkin kantohinnat on yleensä hävinneet muiden tukkutuotteiden hintoihin verrattaessa.
Mopokuski:”ja siihen kun lisätään kovapalkkaisen metsurin istutuspalkka niin onhan se kallis. ”
Kyllähän ammattitaitoinen metsuri tienaa tuntuvasti enemmän kuin mopokuskit, mutta en vielä määrittelisi metsurien palkkausta kovin kalliiksi. Kolmekymmentä vuotta sitten esim istutuksilla saattoi tienata hyvinkin, mutta euromääräisesti taksat ovat pysyneet samassa tasossa, ei ole pudonneet, mutta ei myöskään nousseet. Elikkäs elinkustannuksiin verrattuna palkat ovat romahtaneet.
Puunkasvatus on alkutuotantoa, ja sitä koskevat maailmanlaajuisesti samat käytännön lainalaisuudet kuin muussakin alkutuotannossa, eli yksikkökokoa on suurennettava, jos aikoo pysyä leivässä. Minulla oli vielä 80-luvulla n. 10 lehmää. Eihän se mikään kultakaivos ollut, mutta plussalle sillä kuitenkin pääsi. Nyt minulla pitäisi olla 100 lehmää, jotta homma olisi jotenkin mielekästä. Aivan sama koskee lihantuotantoa, kanaloita, kasvisten viljelyä, marjanviljelyä, puuntuotantoa, jne. Vertailun vuoksi, myös teollisuustyöntekijän on tänään oltava aika paljon tuottavampi kuin 80-luvulla. Toki palkkakin on nyt toinen.
Tämän päivän lehmän omistajilla on sama pulma: ei pärjää.
Niin on juttu kertonut 1 ja tuhannen lehmän omistajien ongelmasta…
Tässä ei taida lehmävertaus toimia, jos suuruuden ekonomia ei tue tai tuo merkittäviä etuja. Vai mikä se mekanismi istutuksissa olisi? Isommat käsittelykuviot ehkä, mutta suomalainen tilarakenne asettaa rajoituksensa, Ehkä tässä on kyse ennen kaikkea istutusten kannattavuuden kyseenalaistamisesta. Pääuudistustavaksi luontainen uudistus ja sitä saa, mitä sattuu tulemaan. Ihan kuin naistentansseissa.
Tukin hinnasta sen verran lisää, että tukkimotin kantohinta (54,60 €) on pysynyt ~ ennallaan vv. -02-20 keskisessä Suomessa. Reaalihinta ei ole siis noussut yhtään (tällä hetkellä) .
Ap:n esimerkin 800 €;n mh:n kustannusten hinnan nousu tulisi kompensoitua noin 330 €/ha säästöllä 30 vuodessa , jos lasketaan 3 %:n korkokannalla ja oletuksena kuitupuun hinta pysyisi ennallaan. Vastaa n. 500 taimen kok. uudistuskuluja /ha. Täydennysrajan ylittävä ~ 1300 kpl/ha kasvatuskelpoista tainta siis riitäisi kompensoimaan halpuutetun kuitupuun aiheuttamat lisäkulut.