Kuvan keskellä kasvavat kuusi ja koivu AR:n ”suosituksen ” mukaisesti metrin etäisyydellä toisistaan ja latvusten osalta jo sisäkkäin. Molemmista on saatavissa vain kuitupuuta. Oliko viisasta jättää koivu pilaamaan hyvä kuusitukin alku? Zoomailemalla kuvaa voi todeta laatua heikentävät vekit kuusen rungossa.
Onhan tuo vähän ylispuuna mutta hyvä olla yksi lehtipuu edes hehtaarilla. Ihan kaiken vuoksi. Vaikka jäisivät molemmat seuraavassa uudistuksessa jättöpuiksi. Tämä on ylisukupolvista hommaa. Jos miettii jättöpuiden syvintä tarkoitusta niin tuollaset lähekkäin olevat puut esim. pesäpuuna ajavat asiaa.
Säästöpuuryhmään nämä keskenään lähituntumalla kasvavat puut toki sopivat mainiosti. Laitoin kuvan vain sen vuoksi ,että ,jossakin oli ”suositeltu” jättämään taimikkoon lehtipuita jopa metrin päähän havupuuntaimesta. Tuota ”ohjetta” ei ole syytä soveltaa aivan kirjaimellisesti ja jättää kovin montaa koivua liian liki havupuita. Niiden tapausten lukumäärä tulisi mahtua yhden käden sormiin hehtaaria kohti laskettuna. Mitään taloudellisia perusteita ei ole jättää enempää ellei niiksi lueta sitä ,että metsuri säästää vaivojaan ja jättää joukon hankalampia puita raivaamatta.
Pitää katsoa minkälaisen kuusen viereen koivun jättää, jos runko on jo valmiiksi mutkainen voi jättää ja molemmat poistetaan kuitupuuna ensiharvennuksessa. Niin olen tehnyt, toivottavasti motokuskilla on sama näkemys.
Mieluummin niin. Jos jompikumpi on laadultaan parempi ,sitten kylmästi huonompi pois jo raivattaessa.
Kyllä metsätaloudessa on kuten monessa muussakin – joka houhotuksen (ohjeen) perässä ei kannata rynnätä
EDIT Metsälehdessä luki tutkijan kommenteissa, että etukasvuisia koivuja voi jättää metrin päähän. Ammattikorkeakouluopettaja kirjoitti metsälehdessä nykytutkimuksesta, että kuuset ja koivut kasvaa samaa tahtia mikä nyt julkaistiin uusimmassa metsälehdessä tutkijan kommentoineen eli koivuja voi jättää metrin päähän kuusista.
EDIT Minä näytin kuvan missä toinen ammattimetsuri oli näin tehnyt, en minä, tein senkin selväksi, mutta näin tehdään. Se ei ole minun suositus tai tapa, minä olen näyttänyt kuvia omista tekemistäni varhaisperkauksista missä olen myös seikkaperäisesti kertonut ja viitannut metsälehden metsäkouluun, että kun koivut kasvaa 7-vuotiaina niin ne kasvaa tasapituiseksi.
Toivottavasti ylläpito poistaa tämän roskan sivuilta.
Jokainen voi tarkistaa tavan, jolla minä itse kasvatan koivuja kuusikossa ja neuvoisin muita tekemään samalla tavalla kuvassa pitkiä ja paksuja kantoja on 7-vuotiaana leikattu koivu joka kasvaa selvästi korkeintaan samassa tasa kuusten kanssa.
Tuossa kuvassa on viitattu: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/3-kerta-toden-sanoo/
Eli pituss ei haittaa ennen varhaisperkausta kun niitä on vähän mutta varhaisperkauksessa 7-vuotiaana kaadetaan kaikki jotta tulee tasapituista. Ja talvella tehtynä tiheys ei kasva kun osa kannoista kuolee toisinkuin näissä suoervesakoituvissa jatkuvan raivauksen kohteissa.
Voisit mennä kyselemään metsä groupilta onko giljotiinit teroitettu, kun he kertoivat metsälehdessä miten jo varhaisperkauksessa he jättävät siemensyntyistä koivua kuusten sekaan. Minä en jätä, jokainen voi laskea, että einole yhtään koovua esim. Kuvasta yhdistelmäraivuri kuusikossa.
Onhan se metri ihan liian lähellä. Vaikka ne kasvaisivatkin samaa vauhtia niin eh:ssa toinen olisi poistettava ja jäävä olisi tois puoleinen. Minä olen pitänyt ohjeen vähintään 3 m . Näin olen tehnyt tänäkin vuonna ja siitä huolimatta päässyt lähelle 10% lehti puu osuuteen
https://www.metsalehti.fi/artikkelit/kannattaisiko-jattaa-aukot-istuttamatta/#cb9d3a7f
Tuossa on AR:n kommentti 8.5 juttuun jossa kerrotaan tutkijan näkemyksiä, että koivuja voi huoletta jättää metrin päähän.
Uskon ja tiedän, että jää MUILLA metrin päähän koska 4 istutustaimen katkaisu jotta saa yhden koivub 3m päähän on varmasti JOILLEKIN MUILLE KOVA KYNNYS, ITSE EN JÄTÄ KOIVUA VARHAISPERKAUKSESSA JA TÖISSÄ MEILLÄ ON SE ONNI, ETTÄ EI TARVITSE, KOSKA SEURAUKSET KYLLÄ TIEDETÄÄ!
Ei kukaan kiellä kasvattamasta koivua ja kuusta metrin etäisyydellä toisistaan. On vain valmistauduttava siihen ,että molemmista saadaan vain kuitua ja kolme metriä lähempänä lehtipuuta kasvavien runkojen kohtalo on monesti sama.
Minäkin olen lähettänyt tänne kuvia ,joissa koivu on alentanut neljän ympärillään kasvavan puun laadun kuiduksi sen lisäksi ,että ko runkojen kasvu on ollut huomattavasti hitaampaa verrattuna kauempana kasvaviin runkoihin.
EDIT
Minä lähdin perehtymään raivausasioihin jo yli 20 vuotta sitten tekemättömien ennakkoraivausten takia. Yksi esimerkki ,jonka tuolloin ennakkoraivasin , on silmieni edessä lähes viikottain. Hirveä työ ennen enskaa. Sama näytti toistuvan toisessakin harvennuksessa eikä raivaamatta selvitä tulevan koneellisen korjuunkaan yhteydessä. Tämän kierteen halusin poikki. Siihen on ainoa keino tuhota ylimääräiset lehtipuut jo varhaisessa taimikkovaiheessa tekemällä alussa useampi raivaus tieään tahtiin. Monesti taimikon ehtiessä viiden vuoden ikään ollaan jo pari vuotta myöhässä. Kun sitten odotellaan se”pakollinen ” viisi vuotta seuraavaa raivausta ,jotta tukea irtoaa ,on tilanne kehittynyt jo ylivoimaiseksi.
Sen jälkeen odotellaan vielä muutama vuosi ,että saadaan kone tekemään rästit. Hintoihinsa tulee tämä toimintamallikin, kun vielä jatkossakin on raivattava ennen koneellista hakkuuta. Intensiivisellä alkuvaiheen työskentelyllä saadaan taimet menestymään ja säästetään työtä ja kustannuksia usean työpäivän edestä ajatellen koko puuston kiertoaika.
Kerkesin kokeilla omassa metsässä käytännössä 18 vuotta ja totesin ,että sapluuna toimii. Oli hyvä testata menetelmää energiapuuksi päätyneen jätelepikon uudistamisen yhteydessä. Vesakkoa oli rehevällä pohjalla vähintäänkin tarpeeksi. Nyt on tilalla komea kuusikko.
Toistan edelleen kokemuksesta ,että mikäli leimikolta korjataan kokopuuna energiaksi ,ei hoitohommat ole menneet syystä tai toisesta putkeen. Edelleenkin olen sitä mieltä, että liian aikaisia raivauksia ei olekaan. Rehevillä mailla raivaus on kuitenkin tehtävä useampaan kertaan ja mitä isommaksi raivattava materiaali kehittyy ,sitä työläämpi homma ja se jatkuu myöhemmin toistuvina ennakkoraivauksina ennen hakkuita.
Selvästi sitkeys palkittiin kun jaksoit monta kertaa raivata. Se on varmasti positiivinen kokemus sinulle.
Jotenkin minulle on tullut sellainen tunne, että aika on kullannut raivaushommien osalta suorittavan muistot, ja energiapuun korjuun osalta on käynyt taas päinvastoin…
Sitkeys palkittiin juu. Kolmen raivauskerran tuloksena korjattiin täysikokoista ainespuuta. Ei tarvittu myöskään erikoiskoneita korjuuseen. Ja mikä mukavinta, ennakkoraivaukset kävivät tarpeettomiksi. Eli kolme kertaa raivausta pieneen vesakkoon ja raivauskierre loppui siihen.
Visalle totean ,että energiapuun korjuuta perustellaan sillä ,että rästikohteet saataisiin ko menetelmällä kuntoon . Paino sanalla RÄSTIKOHTEET .Ei siis keskustella oikea-aikaisesta ja suositusten mukaisesta toiminnasta. Metsälehdenkin artikkelissa viitattiin metsänomistajien turvautuvan energiapuun korjuuseen ,kun raivaus on kallista . Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä sitä ,että risujen napuloiminen motolla on paljon kalliimpaa. Ikävä homma saadaan kuitenkin siirrettyä toisten tehtäväksi ja kustannettavaksi ja jossakin tapauksessa isännälle jopa maksetaan. Simsalabim! Kulut muuttuvatkin saataviksi.
En kiistä etteikö niinkin voisi olla, että perkaus vasta 7. vuotena voisi toimiakin. Riippuu täysin kohteesta. Ja tällaisia kohteita varmasti on ja aika paljonkin. Supervesakkojen muodostuminen johtuu kuitenkin pääsääntöisesti muusta kuin 4. tai 5. kasvukautena tehtävästä perkauksesta. Jos edellytykset supervesakon muodostumiselle ovat hyvät, niin sellainen tulee. Ei ole kahta vuotta ”liian aikaisen” tehdystä perkauksesta silloin kyse. Kuusen kasvuunlähdössä on eroja ja joskus selittämättömiäkin. Voi olla hallasta, taimien laadusta ja etenkin maalajista johtuvaa hidasta kehitystä. Ja tietysti muokkauksesta ja istutuskohdasta mättäässä. Hienoilla hiesuilla ja savimailla kuuset jurovat vaikka mätästys olisi viimeisen päälle oikein tehty ja syväistutettu. Jos kuusi juroo, niin vesakon kasvattelu siinä päällä ei asiaa auta yhtään. Silloin tehdään perkaus ja se uusitaan vaikka jo seuraavana vuotena jos tarve vaatii. Tasaiset hienojakoiset maat vesovat erittäin voimakkaasti jos on tehty laikkumätästys (vesikuoppamätästys), supervesakkoa pukkaa ja kuuset helposti jurovat. Näissä ei kannata viivytellä perkausta ja kuvitella, että kuuset alaoksat siellä pöpelikössä vahvistuvat. Supervesakon ehkäisyssä ensimmäisen perkauksen ajoitus on sivuseikka, tehokkaat toimet tehdään jo muokkaustavan valinnassa ja varsinkin muokkauksen laadussa. Hienojakoisilla mailla naveromätästys, oikein tehtynä, on ylivoimaisesti paras tapa. Pintakosteus vähenee->rahkasammal pintoja ei muodostu eikä vesikuoppia. Taimet saadaan matalien naveromättäiden läpi kunttaan ja vesakkoa tulee naverojen varteen. Ovat helppokulkuisia kun naverot ovat matalia niinkuin niiden tuleekin olla. Kääntömätästyson hienojakoisilla mailla kaikkein huonoin vaihtoehto, jopa metsä-äes ja äespalteeseen istutus toimii paremmin.
Energiapuuharvennukseen pyrkiminen tietoisesti on lähes aina virhe. Voi olla, että kylvömänniköitä voi sillä ajatuksella kasvattaa jos pyrkii laatua parantamaan jättämällä taimikonharvennuksessa tiukempaan asentoon. Nämä ovat poikkeuksia vaikka toki kylvömänniköitä on Suomessa paljon. Pääsääntöisesti kannattaa pyrkiä siihen, että ensiharvennuksessa poistetaan lähempänä 100 litraisia kuin 50 litraisia runkoja ja riippumatta siitä mihin käyttöön korjatut puut päätyvät.
Peten kanssa samaa mieltä. Omat havainnot ovat juuri vastaavia.
Esimerkkini ovat soistuneita , ojitusmätästettyjä hienojakoisia maita, hiesua, savea, jotka keräävät koivun siemeniä ja sekapuuston jäljiltä on isoja kantoja ollut eli voisi reheviä, kosteita ja ravinteikkaita. Sillon kun minä laitan parhaimpia esimerkkejä niistä tarkastan kyllä perustiedot, ei ole mitä sattuu tienlaidasta. Hyvällä mätästyksellä ja kuivatuksella voidaan näitä asioita parantaa. Suoervesakko syntyisi ihan taatusti samoille aloille missä olen raivannut 7-vuotiaina. On myös testikuvioita ja osaa kuviota raivattu 5 ja 7-vuotiaina näillä kosteilla ja hienojakoisilla maaperillä. Kukaan ei estä tekemästä 4 tai 5-vuotiaana tai joka vuosi heinäkuussa, itse en niin tee ja kaikki lähti siitä, että mm. Metsälehdessä alettiin väittää, että on pienimmät kustannukset mitä aikaisemmin aloittaa, ei ole, hirveän haitallista, laajaan aineistoon perustuen sanon näin.
Muistan aika hyvin maaperän kun on 30 vuotta istuttanut ja parikymmentä vuotta omilla taimilla tehnyt.
Esimerkiksi ”myyrätuhoja 2008” näkyy vanha ojitus ja sen kuvion avohakkuun jälkee n myöhemmin on ojitusta vielä parannettu ojitusmätästyksellä. Paljon ollut vanhoja ojia muilla kuvioilla joita on edelleen parannettu. Savensekaisia maita ollut paljon, keksin jopa millä savimaahan pitää istuttaa, että taimet ei korkkaa. Mut motivaatiota on ollut paljon löytää tapaa, jolla soistuneita ja hienojakoisia maita pitää raivata, että siellä ei tarvitse olla joka heinäkuu. Ymmärrän kyllä hyvät tulokset hirvipelkokuusikoissa missä ravinteet ja kosteus on loppu jo 5-vuotiaana. Sellasissa voisi päästä lopa yhdellä raivauksella.
Ostin tilan, jossa oli 7v kuusentaimikko. Koivua puski odotetusti sen verran, että varhaisperkaus näytti mielestäni ajankohtaiselta. Oli kevät ja juttelin asiasta MHY:n kanssa. Heidän suositus oli Ammatti Raivoojan linjoilla tai jopa vähän myöhäisempi: varhaisperkaus vuoden päästä keväällä. Palstalle on matkaa ja taimikon ala omalla mittapuullani iso, tein MHY:n kanssa sopimuksen varhaisperkauksesta, ajankohta heidän suosituksensa mukaisesti.
Vuosi kului, tuli kevät ja tuli kesä. Kyselin raivauksesta ja lupailivat sen tapahtuvan pian. Vastuuhenkilöt hävisivät lomille heinäkuuksi ja kävin itse palstalla heinäkuun lopussa, ei oltu raivattu ja tässä vaiheessa kuuset olivat hävinneet täysin näkyvistä läpitunkemattoman 1,5-2m koivikon alle. Elokuussa sain MHY:stä jonkun kiinni ja raivaus tehtiin elokuussa. Jälki oli hyvää eikä käynyt tekijöitä kateeksi, melko aikaavievältä raivausurakalta se näytti tässä vaiheessa.
Raivauksesta on viitisen vuotta ja kuusten kasvu on ollut hyvä. Koivunvesat eivät enää tule nousemaan läheskään kuusten tasolle. Katsotaan nyt tarvitaanko taimikonhoitoa enää vai onko seuraava raivaus ennakkoraivaus. Koivuakin jätettiin ja ne olivat sen verran pieniä, että kasvavat kuusten kanssa suunnilleen samoissa.
Eli olen tyytyväinen mutta itse en olisi halunnut tuota raivata noin myöhään.
Raivausten osalta Panun kommentin viimeinen lause kertoo ongelman ytimen. ” Itse en olisi halunnut raivata tuota niin myöhään”.
Työmäärän paljous hirvittää monia ja estää tarttumasta raivaussahan. Järkyttävintä on ,että ammattilaisetkin suosittelevat siirtämään raivausta myöhempään ajankohtaan ja lisäämään toimenpiteen haastavuutta. Vähänkin epäröivät omatoimisuuteen kykenevät ihmiset jättävät työn tämän seurauksena helposti tekemättä ja kasvattavat työruuhkaa ammattilaisten leirissä. Työmäärä ja työn hinta kohoaa 10-15 %:n vuosivauhtia viivästyessään ja työvoimapula kasvaa entisestään. Ammattilaisiakin poistuu alalta ,kun töiden haasteet ylittävät kyvyt ja halukkuus maksaa kunnon korvaus raskaasta työstä on metsäalalla tunnetusti alhainen.
Olisi kiireesti tarkistettava yleisesti askelmerkkejä ja raivausaikatauluja useampia vuosia nykyistä varhaisrmmiksi ,jotta raivaus ei kaatuisi ainakaan liian suureen työmäärään. Kun raivaus onnistuu omatoimiselta kerran, se onnistuu tarvittaessa toistekin ,kun tehtävät eivät ole vastassa liian suurina kerta-annoksina. Joskus voi selvitä yhdellä raivauskerralla, mutta rehevillä pohjilla saattaa olla tarpeen tehdä homma kolmekin kertaa. Työmäärä jälkimmäisessä tilanteessakaan ei ole yhtään sen suurempi verrattuna vaihtoehtoon, jossa työ tehdään kaksi kertaa reilusti vankempaan kasvustoon. Metkat voi jäädä näin menetellen haaveeksi , mutta taimikko lähtee kehittymään ripeämmin ja tuo moninkertaisen hyödyn parantuneena kasvuna verrattuna muutamaan metka-satasen antamaan tuloon.
Metsien hoidossa tavoitetta tulee ohjata enemmän siihen suuntaan ,että hoitorästejä ei enää kerry. Tähän päästään vain aikaistamalla toimenpiteitä , ei kehottamalla siirtämään hankkeita tuonnemmas.
Itse olisin varmaan raivannut tämän lehdettömään aikaan, en sitten tiedä olisiko vesakko dramaattisesti erilainen silloin.
Isossa, ja olennaisessa, kuvassa juuri noin kuin Suorittava linjaa. Samalla Ammatti raivooja voi hyvinkin olla oikeassa, että 7. vuosi on osalle kuusen istutusaloista juuri oikea aika tehdä ensimmäinen perkaus. Se vain vaatii tavallista parempaa silmää ja kokemusta metsän kehityksen osalta ja aikaa kuvioiden kehityksen seuraamiseen. Ostopalveluna tämä on käytännössä hyvin vaikeaa. Täällä palstalla kirjoittelevat pitävät myöhästymisenä jo muutamaa viikkoa optimista kun ostopalveluita käyttävien osalta myöhästyminen on helposti parikin vuotta optimista. Ja optimin pitäisi jonkun käydä määrittämässä. Niin eri tahtiin kuviut ja niille istutetut taimet ja vesakko kuitenkin kehittyvät. Jos hyvällä suunnittelulla päädytään siihen, että 7. vuoden kevät on optimi, niin valitettavasti ostopalveluiden käyttäjä ei tekijää siihen saa kuin tuurilla. Ja jos työ venyy samnan vuoden syksyyn, niin työmäärä voi nousta jo merkittävästi isommaksi.
Iso kuva on se, että harvoin mitään metsänhoitotyötä tehdään liian aikaisin (paitsi joskus AR:n esimerkeissä).
Täyden lehden aikaan toteutettu raivaus vähentää tutkitusti versontaa . Pääasia on kuitenkin ,että raivataan ja välittömästi toiseen kertaan ,jos versoja alkaa nousta. Näin tilanne pysyy hanskassa. Turha antaa ei-toivotulle materiaalille yhtään etumatkaa.
Se on tutkittu ja se on n. 20% eli jos on 50000 vesaa 5v kuusentaimikossa niin kesällä tehtynä niitä ei välttämättä ole kuin 40000. Eli kuusen ympärillä on 4 haittaavaa vesaa 5 sijasta. AR:llä on yksi kaksi kuollutta kantoa ja yksi säälittävän Vesan tekevän kanto.
Ostopalveluna sitä saa sitten joskus tosiaan mutta ei meiltä kesällä. 5-vuotiaana tehdään ns isoilla toleranssilla niinkuin suorittava ilmaisisi, silloin ei mikään ole pilalla mutta mikään ei mene täydellisesti. Samakuin 1-vuotiaita kuusia istutetaan jokapaikkaan, kaikista rehevimmiltä kuolee, suurinosa ok ja kuivemmilla ne pärjäilee vaikka lopussa eivät oikeen kasvakkaan. Sellasta se on jos ostopalveluissa. Minulla taas keskinkertainen ei riitä.
Finsilvan metsien hoidosta vastaava metsäasiantuntija totesi ,että yksivuotiset taimet ovat paras ratkaisu. Eivät jää juromaan. Johtopäätös on tehty aika laajan otannan perusteella verrattuna yksittäisen metsurin kokemuksiin. Ero tietysti tasoittuu ,jos raivauksia viivytetään 7 vuoteen saakka.
Yksi vuotisia taimia 7cm ylöspäin. Ne 7cm taimet ei ole korvamerkitty minnekään eli niitä istutetaan minne sattuu reheville tai kuiville. Siitä jää n. 2-3cm maanpinnan yläpuolelle kun se istutetaan 4-5cm syvyyteen. Tietysti suurin osa on 10-25cm mutta se aina riippuu mitä on milloinkin. Tietysti tanakka 12v taimi on toiminut erinomaisesti kaikista rehevimmillä paikoilla. Aika huonoa on ollut noiden pienten kanssa et sit olen raivannut niitä koivikoiksi. Tietysti sinä olet sen tiedon varassa mitä sinulle sanotaan ja ymmärrän sen. Minä taas kun olen istuttanut ja raivannut ne niin tiedän taas enemmän.
Tottakai suurimmalle osalle aloista on yksivuotias taimi paras ratkaisu mutta ei kaikkeen. Tietysti rehevemmille alueille koivu olisi paras ja kuiville mänty mutta kaikki mennään 1-vuotialla taimilla 7-25cm.
Missä pitäjissä Ammattiraivoojan omat metsät ja työmaat ovat? Todennäköisesti raivooja ja suorittava ovat molemmat oikeassa ja väärässä. Yhtiöiden maat ovat pääosin keskimääräistä heikoimmilla pohjilla ja vedenjakaja-alueilla. Näillä varhaisperkaus 5. vuotena on lähes aina oikea ratkaisu ja jos ei ole niin uusimalla hoidetaan. Ja 1 vuotiaat taimet toimivat erittäin hyvin. Raivoojan kohteissa sitten korostuvat hienojakoiset hiesut ja jopa savikot? Näitä on yhtiöiden mailla varsin vähän. Ja näillä 7. vuotena perkaus voi olla ihan oikea ratkaisu vaikka supervesakko niihinkin syntyy jos muokkaus on epäonnistunut.
Eikös kuusen istustiheys suositus ollut 1600 / ha. Lisäksi 10% koivua, 160 kpl siis. Jättämällä jokaiselle koivulle 3 m etäisyyttä havupuihin, koivut vaatisi 28 neliöta kukin, eli hehtaarin alasta 4500 m2. Kuusille jäisi hehtaarista yhteensä 5500 m2, kuuset pitäisi siis istuttaa metrin välein, miksi tästä on kaikki hiljaa?
Kävitkö niin että ei raivausta sidota aikaan vaan siihen miltä se näyttää. Kun alkaa v….ttaa niin viimeistään silloin sahaa.
Kuusen istutustiheys on 1600 ja lehtipuun 10%:n osuus alentaa taimikon kokonaistiheyttä 1500:aan. Lehtipuut eivät lisää runkolukua, vaan alentavat.
Näissä keskusteluissa jää monesti se unholaan, että vaikka se energiapuun korjuu, varsinkin hyvillä energian hinnoilla pelastaa sen metsikön jatkokehityksen, ja tukkiakin jossain vaiheessa saadaan, on tuollaiseen 10 metriseen vitelikköön tehtävä ne 5 metrin ajourat alle 20 metrin välein siinä kohtaa. Se laskee tuotosta vähäksi aikaa, varsinkin jos se jäävä metsä on riukuuntunutta ppa pieni, ja yhteyttävää vihreää ei juuri ole
Ko ku sekametsää saa , kun istuttaa ku n.900-1000 kpl/ha ja rakoa muutaman sata kpl/ha.