1980-luvun lopulla istutettujen lekujen rklpm on nyt keskimäärin n. 40 cm. Mutta pituutta saman verran mitä noilla sinun lehtikuusilla. Harvassa asennossa kasvavat paksuutta pituuden jäädessä vähemmälle. Ei tarvinnut tehdä heinäystä eikä taimikon hoitoja, kun taimisuojina käytin sanomalehtiä paksuna kerroksena.
Tämä ensimmäisiä omia istutuksia, nykytiedon mukaan osin väärin tehty, yhdellä perkuulla menty, viime talvena enska, 88tn/ha poistuma, pari vuotta myöhässä, naveroita kaivoin notkoihin ajourille.
Tukiksi jos aikoisi kasvattaa , niin olisi pitänyt karsia jo alaoksat tuossa. Mutta e-puuksi taisi mennä ensiharvennuspuut ainakin , kun tn-mitta käytössä. Lehtikuusten kuiva-tuorepaino on keskimäärin n. 100 kg /k-motti enemmän kuin männyillä. Sopivat siksi hyvin myös e-puuksi vaikka nuoret le-kuuset onkin aika paljon kevyempiä kuin vanhat enemmän sydänpuuta sis. puut.
myönnetään, pikkuisen hoitotoimenpiteet myöhässä, kyllä niistä on tavoite kasvattaa kunnon jytkyjä, pystykarsinnan aloitin keväällä, giljotiinilla enska, vain pari monilatvaista poistin.
Tämä kohde toiminut esimerkkinä kuinka nykytietämyksen mukaan ei pitäisi toimia.. väärä maanmuokkaus, ei taimikonhoitoa, väärä istutustiheys, myöhäinen enska ja pystykarsinta, joskohan harvennukset saisin tehtyä ajallaan
Puuki, harvassa kasvattaminen ei vähennä pituuskasvua käytännössä lainkaan millään puulajilla. Täytyy olla todella harva asento, käytönnässä yksittäinen puu aukealla, jotta pituuskasvu edes jossain määrin vähenee.
Lehtikuusi täytyy kasvattaa todella harvana jotta järeytyminen pysyy vauhdissa. Uskon, että vain todella järeälle lehtikuuselle löytyy tulevaisuudessa markkinoita. Lehtikuusi on visakoivun lisäksi ainoa puulaji joita kannattaa karsia. Kuivaoksaiselle järeällekään lehtikuuselle tuskin kummoista markkinaa on.
Ylijäreyttä ei tarvitse murehtia kun ei lehtikuusi näillä volyymeillä koskaan tule päätymään ”normisahoille”.
Lehtikuusen karsinta on nopeaa jo senkin takia, että loppukasvatukseen jää vain luokkaa 200kpl/ha. Ja karsinta ei ole myöhäistä vaikka järeyttä olisi kertynyt jo 20cm rinnankorkeudelta. Vesioksista voi tulla pientä harmia ja lisätyötä harvennuksen jälkeen. Alikasvoskuuset pienentävät tätä ilmiötä ja mahtvat kasvamaan tukin mittoihin ”alla”.
Voi olla , että ainakaan isoja eroja ei ole pituuskasvussa vaikka puita on taimesta lähtien esim. vain 400 kpl/ha. Semmosen tutkim. tuloksen muistan, että norm. metsänkasvatustiheyksillä ei ole merkittäviä eroja pittuuskasvuissa . Mutta entä jos maan kasvupotentiaalia (ravinteita, valoa, vettä) kuluu suhteessa niin paljon paksuuskasvuun , että pituuskasvuun ei riitä. Olisko mahdollista ? Vierekkäin kasvavat puuthan kirittää toisiaan pituuskasvussa . Jos ei kilpakaveria ole lähellä ollenkaan, kasvaako puu enemmän sivusuuntaan ? En osaa sanoa sen tarkemmin miten tuo menee.
Voihan se olla että Suomessa on lehtikuusen paras kasvualue. Onhan se tavallaan kotoperäinen laji, joka on vain lähtenyt jääkautta pakosalle eikä ole ehtinyt vielä palata. Mietin että kun se koko juttu lehtikuusisahatavarassa miksi sitä ostetaan on juurikin se lahonkestävyys, niin kannattaako sitä edes yrittää kovin nopeasti kasvattaa. Karulla kasvupaikalla hitaasti kasvattaen ja karsien saataisiin sitä hyvää lahonkestävä sahatavaraa.
Kaadoin pihan reunalta vapaassa tilassa kasvaneen tavallisen kuusenturilaan ikä noin 25 v, pituutta noin 12m ja tyvi 50 cm. Oksat parimetrisiä, tuli hyvin hellapuita. Että kasvaa nimenomaan leveyttä jos on vaan tilaa.
Puuki, vierekkäin kasvavat puut eivät kiritä toistensa pituuskasvua. Tähän perustuu pituusbonitointikin. Pituus tietyssä iässä (esim. 50v ja 100v) kertoo kasvupaikan boniteetin eli puuntuotoskyvyn luotettavammin kuin suomalainen metsätyyppiluokitus. Toki puuston kehitys täytyy olla ”normaalia” sikäli, että puiden latvusto ollut taimivaiheessa vapaa ja esim. ravinne-epätasapainoa ei ole ollut.
Kirittäminen on optinen harha kun tiheässä puut kasvavat lähinnä vain pituutta.
Rukopiikki, Suomessa lehtikuusi on ollut lähinnä terassi- ja ulkorakentamisen puulaji. Yksittäisiä harmaantumaan jätettyjä ulkoverhouksia on myös toteutettu kerrostaloihin. Tavara on tullut Venäjältä ja ainakin omien havaintojeni mukaan se on ollut erityisen tiukkasyistä ja ydinpuun osuus on ollut iso. Alkuperänä on ollut Siperian luonnonmetsät. FSC sertifikaatilla tietysti.
Venäjän hyökkäyssodan seurauksena lehtikuusisahatavaran tulo EU alueelle on pysähtynyt ja hyvä niin. Toivottavasti pysähdys jatkuu pitkään. Kuitenkin kun metsänomistaja nyt täällä Suomessa miettii mitä ja miten kasvattaa niin uskon, että siinä vaiheessa kun tiukkasyiset suomalaiset lehtikuusilankut olisi sahattavissa niin siperialainen luonnonmetsän erityisen tiukkasyinen tavara on taas täällä Suomessa saatavilla.
Johtopäätös: Suomessa ei kannata kasvattaa tiukkasyistä lehtikuusta kaupalliseen tarkoitukseen.
Sitäpaitsi, lehtikuusta ei kannata ainakaan terassilaudaksi asentaa. Vaikka höyläys olisi tehty erityisen laadukkaasti niin laudasta nousee silti erityisen jäykkiä ja teräviä tikkuja ikäänkuin vaakatasoon. Ei sovi ainakaan pienten ja pehmeänahkaisten jalkojen alle ollenkaan, eli lapsiperheeseen. En suosittele, kokemusta on.
Haarajatkoiset lehtipuut kasvaa huonosti pituutta harvassa. Myös havupuut kasvavat vähän vähemmän pituutta aukossa tai hyvin harvassa asennossa. Sikäli ”kirittäminen” pituuskasvussa ei ole ihan tuulesta temmattu väite.
Ei ole ihan tuulesta temmattu, mutta tavanomaisessa metsätaloudessa kasvatustiheydellä ei ole mitään vaikutusta pituuskasvuun. Joskus kuulee väitteitä, että esim. mäntyä voi esim. taimikossa tai nuoressa metsässä ”kirittää” parempaan pituuskasvuun tiheällä kasvatusasennolla tyyliin 2000kpl/ha sijasta pidetään 3000 tai jopa 4000kpl/ha ja sillä muka kiritetään mäntyjä.
Ei kiritetä. Ainoa mitä tällaisella kiritetään on lumi ja tuulituhojen riski.
Männyn kasvatus tiheänä alussa on perusteltua tyvitukin oksien paksuuskasvun hillitsemiseksi. Pituuskasvuun tosiaan ei varmaan vaikutusta 2000/ha vs 4000/ha.
Olen samaa mieltä, että alkuvaiheessa tiheyttä tarvitaan, mutta vain niin kauan kun oksat ovat tyvitukin osalta alkaneet ”heikentyä”. Varjoon jääneet oksat kuolevat/kuivuvat kyllä vaikka taimikonharvennuksella niille tulisi lisää tilaa. Männikköäkin olisi hyvä kasvattaa max 2000kpl/ha tiheydessä noin 10 vuoden ajan ennen ensiharvennusta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Paksuutta on tullut koivun tahtiin. Paljonko on nyt pituutta?
18.6m, suunnilleen 370l
1980-luvun lopulla istutettujen lekujen rklpm on nyt keskimäärin n. 40 cm. Mutta pituutta saman verran mitä noilla sinun lehtikuusilla. Harvassa asennossa kasvavat paksuutta pituuden jäädessä vähemmälle. Ei tarvinnut tehdä heinäystä eikä taimikon hoitoja, kun taimisuojina käytin sanomalehtiä paksuna kerroksena.
Tämä ensimmäisiä omia istutuksia, nykytiedon mukaan osin väärin tehty, yhdellä perkuulla menty, viime talvena enska, 88tn/ha poistuma, pari vuotta myöhässä, naveroita kaivoin notkoihin ajourille.
Tukiksi jos aikoisi kasvattaa , niin olisi pitänyt karsia jo alaoksat tuossa. Mutta e-puuksi taisi mennä ensiharvennuspuut ainakin , kun tn-mitta käytössä. Lehtikuusten kuiva-tuorepaino on keskimäärin n. 100 kg /k-motti enemmän kuin männyillä. Sopivat siksi hyvin myös e-puuksi vaikka nuoret le-kuuset onkin aika paljon kevyempiä kuin vanhat enemmän sydänpuuta sis. puut.
myönnetään, pikkuisen hoitotoimenpiteet myöhässä, kyllä niistä on tavoite kasvattaa kunnon jytkyjä, pystykarsinnan aloitin keväällä, giljotiinilla enska, vain pari monilatvaista poistin.
Tämä kohde toiminut esimerkkinä kuinka nykytietämyksen mukaan ei pitäisi toimia.. väärä maanmuokkaus, ei taimikonhoitoa, väärä istutustiheys, myöhäinen enska ja pystykarsinta, joskohan harvennukset saisin tehtyä ajallaan
Puuki, harvassa kasvattaminen ei vähennä pituuskasvua käytännössä lainkaan millään puulajilla. Täytyy olla todella harva asento, käytönnässä yksittäinen puu aukealla, jotta pituuskasvu edes jossain määrin vähenee.
Lehtikuusi täytyy kasvattaa todella harvana jotta järeytyminen pysyy vauhdissa. Uskon, että vain todella järeälle lehtikuuselle löytyy tulevaisuudessa markkinoita. Lehtikuusi on visakoivun lisäksi ainoa puulaji joita kannattaa karsia. Kuivaoksaiselle järeällekään lehtikuuselle tuskin kummoista markkinaa on.
Ylijäreyttä ei tarvitse murehtia kun ei lehtikuusi näillä volyymeillä koskaan tule päätymään ”normisahoille”.
Lehtikuusen karsinta on nopeaa jo senkin takia, että loppukasvatukseen jää vain luokkaa 200kpl/ha. Ja karsinta ei ole myöhäistä vaikka järeyttä olisi kertynyt jo 20cm rinnankorkeudelta. Vesioksista voi tulla pientä harmia ja lisätyötä harvennuksen jälkeen. Alikasvoskuuset pienentävät tätä ilmiötä ja mahtvat kasvamaan tukin mittoihin ”alla”.
Voi olla , että ainakaan isoja eroja ei ole pituuskasvussa vaikka puita on taimesta lähtien esim. vain 400 kpl/ha. Semmosen tutkim. tuloksen muistan, että norm. metsänkasvatustiheyksillä ei ole merkittäviä eroja pittuuskasvuissa . Mutta entä jos maan kasvupotentiaalia (ravinteita, valoa, vettä) kuluu suhteessa niin paljon paksuuskasvuun , että pituuskasvuun ei riitä. Olisko mahdollista ? Vierekkäin kasvavat puuthan kirittää toisiaan pituuskasvussa . Jos ei kilpakaveria ole lähellä ollenkaan, kasvaako puu enemmän sivusuuntaan ? En osaa sanoa sen tarkemmin miten tuo menee.
Voihan se olla että Suomessa on lehtikuusen paras kasvualue. Onhan se tavallaan kotoperäinen laji, joka on vain lähtenyt jääkautta pakosalle eikä ole ehtinyt vielä palata. Mietin että kun se koko juttu lehtikuusisahatavarassa miksi sitä ostetaan on juurikin se lahonkestävyys, niin kannattaako sitä edes yrittää kovin nopeasti kasvattaa. Karulla kasvupaikalla hitaasti kasvattaen ja karsien saataisiin sitä hyvää lahonkestävä sahatavaraa.
Kaadoin pihan reunalta vapaassa tilassa kasvaneen tavallisen kuusenturilaan ikä noin 25 v, pituutta noin 12m ja tyvi 50 cm. Oksat parimetrisiä, tuli hyvin hellapuita. Että kasvaa nimenomaan leveyttä jos on vaan tilaa.
Puuki, vierekkäin kasvavat puut eivät kiritä toistensa pituuskasvua. Tähän perustuu pituusbonitointikin. Pituus tietyssä iässä (esim. 50v ja 100v) kertoo kasvupaikan boniteetin eli puuntuotoskyvyn luotettavammin kuin suomalainen metsätyyppiluokitus. Toki puuston kehitys täytyy olla ”normaalia” sikäli, että puiden latvusto ollut taimivaiheessa vapaa ja esim. ravinne-epätasapainoa ei ole ollut.
Kirittäminen on optinen harha kun tiheässä puut kasvavat lähinnä vain pituutta.
Rukopiikki, Suomessa lehtikuusi on ollut lähinnä terassi- ja ulkorakentamisen puulaji. Yksittäisiä harmaantumaan jätettyjä ulkoverhouksia on myös toteutettu kerrostaloihin. Tavara on tullut Venäjältä ja ainakin omien havaintojeni mukaan se on ollut erityisen tiukkasyistä ja ydinpuun osuus on ollut iso. Alkuperänä on ollut Siperian luonnonmetsät. FSC sertifikaatilla tietysti.
Venäjän hyökkäyssodan seurauksena lehtikuusisahatavaran tulo EU alueelle on pysähtynyt ja hyvä niin. Toivottavasti pysähdys jatkuu pitkään. Kuitenkin kun metsänomistaja nyt täällä Suomessa miettii mitä ja miten kasvattaa niin uskon, että siinä vaiheessa kun tiukkasyiset suomalaiset lehtikuusilankut olisi sahattavissa niin siperialainen luonnonmetsän erityisen tiukkasyinen tavara on taas täällä Suomessa saatavilla.
Johtopäätös: Suomessa ei kannata kasvattaa tiukkasyistä lehtikuusta kaupalliseen tarkoitukseen.
Sitäpaitsi, lehtikuusta ei kannata ainakaan terassilaudaksi asentaa. Vaikka höyläys olisi tehty erityisen laadukkaasti niin laudasta nousee silti erityisen jäykkiä ja teräviä tikkuja ikäänkuin vaakatasoon. Ei sovi ainakaan pienten ja pehmeänahkaisten jalkojen alle ollenkaan, eli lapsiperheeseen. En suosittele, kokemusta on.
Haarajatkoiset lehtipuut kasvaa huonosti pituutta harvassa. Myös havupuut kasvavat vähän vähemmän pituutta aukossa tai hyvin harvassa asennossa. Sikäli ”kirittäminen” pituuskasvussa ei ole ihan tuulesta temmattu väite.
Ei ole ihan tuulesta temmattu, mutta tavanomaisessa metsätaloudessa kasvatustiheydellä ei ole mitään vaikutusta pituuskasvuun. Joskus kuulee väitteitä, että esim. mäntyä voi esim. taimikossa tai nuoressa metsässä ”kirittää” parempaan pituuskasvuun tiheällä kasvatusasennolla tyyliin 2000kpl/ha sijasta pidetään 3000 tai jopa 4000kpl/ha ja sillä muka kiritetään mäntyjä.
Ei kiritetä. Ainoa mitä tällaisella kiritetään on lumi ja tuulituhojen riski.
Männyn kasvatus tiheänä alussa on perusteltua tyvitukin oksien paksuuskasvun hillitsemiseksi. Pituuskasvuun tosiaan ei varmaan vaikutusta 2000/ha vs 4000/ha.
Olen samaa mieltä, että alkuvaiheessa tiheyttä tarvitaan, mutta vain niin kauan kun oksat ovat tyvitukin osalta alkaneet ”heikentyä”. Varjoon jääneet oksat kuolevat/kuivuvat kyllä vaikka taimikonharvennuksella niille tulisi lisää tilaa. Männikköäkin olisi hyvä kasvattaa max 2000kpl/ha tiheydessä noin 10 vuoden ajan ennen ensiharvennusta.