Pahoittelut erittäin huonolaatuisesta kuvasta. Olisiko tällä kohteella mielestänne kasvupotenttiaalia jos esim. lannottaisi tuhkalla? Koska nykykasvu on aika olematon.
Pahoittelut erittäin huonolaatuisesta kuvasta. Olisiko tällä kohteella mielestänne kasvupotenttiaalia jos esim. lannottaisi tuhkalla? Koska nykykasvu on aika olematon.
Metsänomistus
En ainakaan itse lähtisi asiaan. Kuvan perusteella tuo on kuivaa kangasta vastaava kasvupaikka. En tiedä onko kuva otettu kuvion laidalta tai onko etualalla oja, mutta ilmeisesti siinä näkyy pajupensaikkoa, mikä viittaa ohueen turvekerrokseen.
En pysty päättelemään minkälaista pohjaa tuo on. Vaikuttaa paksuturpeiselta. Koivu ja paju indikoi kohtuullista typpitaloutta.
Mitä vaaleanvihreää siinä keskellä on? Jos se on katajaa niin typpeä kyllä on. Suopursua siellä kyllä on, mutta ei se pelkästään ratkaise. mitä muuta siellä kenttäkerroksessa on?
Latvoista ei saa mitään selvää ja puutosoireita (P ja K) on mahdoton arvailla.
Tämä saattaa hyvinkin olla tuottoisa tuhkalannoituskohde. Toki kun puusto on noin laihaa, niin merkittävämpää hakkuuta joutuu odottamaan vuosikymmeniä.
Kaada muutama pisin mänty ja ota neulasnäyte latvasta.
Pete siinä keskellä olevasta en osaa sanoa… mutta luulen ettei katajaa ole. Ojitettu ei ole koskaan ja kuva on otettu aivan kuvion rajalta.
Olisin uteliaisuuttani menossa paikanpäälle, saattaisi hyvinkin olla tuhka kohde, kiehtoo mielessä jo näkymä 15- 20 vuoden päästä !
Ei muuta kuin rääpät pois ja kunnon naveromätästys ja ojitus. Siinä voi sitten alkaa tuhkarallin vaikka joka vuosi yötäpäivää. Siemenestä uusi metsä alkuun ja tuhkahan antaa hyvän itämispohjankin. Lämmittää auringossa kevään kosteudella mättäällä muhivan siemenen. Metsä kasvaa sen myötä aivan eri lailla.
Ei ole ojitettu koskaan, jaahas jaahas. Vois olla paikallaan selvittää onko kuitenkin märkyys kasvun minimitekijä tällä ajanhetkellä. Uudisojituksiin ei luonnontilaisille soille paljon kemeroita jaella.
Jos meinaa metsää kasvattaa on parempi ojittaa tai lopettaa metsän kasvatuksen yritelmät.
No niin, kun kyseistä kohdetta ei ole koskaan ojitettu, niin ei kannata enää ojittaakaan vaikka olisi valmis tuhkalannoittamaankin. Ei se ojitus taida olla edes laillista (on ojituskiellosta sitten mitä mieltä tahansa). Kannattaa suunnata aika, energia j rahat johonkin kannattavampaan.
peten kanssa samaa mieltä. Meillä päin paljon samanlaisia kohteita on lannoitettu kylvetty vaikka mitä ravinteita. Kasvu 5-8cm vuoteen. Rahaa kuluu enempi kuin joskus puista saa.
Jos omatoimisesti saat levitettyä tuhkaa, niin kyllä tuohon metsän saa.
Kairaisin tai laskisin oksakiehkuroista iän. Liian vanha puusto ei kummoisesti virkoa.
Ojittamattomia soita ei enää ojiteta, vähäistä isompi ojien perkauskin pitää ilmoittaa elylle…
Tuo voi olla myös ns. ”puustoinen suo”.
Ei siinä elyjä tarvita kun otetaan kaivuri alle ja liipaistaan hyvät mättäät ja ojat. Vanha puusto tietenkin ensin pois. Normaali metsän uudistus ei tarvitse tuon kummempaa.
Ojittamattomalla suolla?
Tuolla jessen mallilla pääsee äkkiä ”leivättömän pöydän” viereen. Noin huonosti tuottavan suon takia en kyllä riskiä ottaisi…
Mo puikoissa ei mitään ongelmia ojituksessa.Ei tarvii lupia kysellä.
Jep…
Ja ympärillä kymmenen mökkiläistä…
Vaikka kolmekymmentä, omassa metsässä saat tehdä kaikkea mitä metsän uudistus vaatiikin. Kunhan ei ole entuudestaan mitään rajoitetta päällä.
Voihan sitä vaan istua mättäällä ja repiä siinä viiskymppisiä. Tulos on aivan sama, paitsi ei sotke vesistöä, kun ei kaivele turhan takia.
Anna olla luontokohteena.
Vaikuttaa hyvältä lakkasuolta. Tuotto parempi kuin männyllä. Tosin naapuritkin saattavat päästä osille, mutta eipä tarvitse maksaa veroja itse poimituista.
Veden saanti pois puolukkaturvekankaasta toi kasvavan metsän. Kuvio oli n. 4,5 ha joka oli ojitettu 60- luvulla joka muistutti kuvan rämekuviota. 2004 se harvennettiin ja osalta aluetta poistettiin tasalatvaiset männyt.
Ojitus uusittiin heti hakkuun jälkeen, vesitalous saatiin kuntoon ja nyt sinne on syntynyt ylitiheä männyntaimikko joka on nyt n. lumirajassa. Harvennetulla- alalla kasvu on VT kankaan tasoista tervettä kasvua.
Luontaisesti syntyneessä mä- taimikossa on hyvä piirre siinä, ettei se maistu hirville, kolmesta kohtaa oli kävelty kuvion yli, mutta syönti- ja makuusjälkiä ei ollut tällä kertaa.
Rööri Roope: ”Mo puikoissa ei mitään ongelmia ojituksessa.Ei tarvii lupia kysellä.”
Juuri näin. Omalla maatilakaivurilla, jos turvekerros on alle metrin ja pohjamaa hienojakoista (pystyy helposti kaivamaan) niin ojat kahteen metriin ja perämaa ojan molemmin puolin tasaisesti levitettynä kaivurin yltämälle matkalle. Ojat 12m välein ja lopuksi muotoillaan oja – syvyys normaaliksi valuttamalla ojan pohjalle maita levittämällä ojaa yläosataan niin, että ojasta tulee loivaluiskainen. Ja sitten siirretään kaivuria.
Hidastahan se on, mutta hyväksi metsämaaksi tuonkin rämeen saa ajan kanssa.
Ei mitään ongelmaa.
Booria tosin pitää levittää raaan perämaan päälle.
Tuosta saa oivallisen metsänkasvatusalueen, kun myllää koko alueen kateen metriin asti niin, että turvekerros painuu sinne pohjalle ja kivennäismaa jää päälle. Kun siihen sitten istuttaa 4000 männyntainta hehtaarille, on varaa valita niistä parhaat kasvamaan.
Sen maanmylläyksen yhteydessä kannattaa pistää salaojiin koko alue, niin ei tulevaisuudessa tarvitse loikkia ojien yli, eikä fundeerata ojien perkausajankohtaa.
Niin mutta…joku voi ehdottaa korkolaskuja ennen sitä.Vai tarviiko sittenkään?
Korkoahan se kasvaa, kun tekee kerralla kunnolla. Viimeistään 80 vuoden kohdalla tulee sellainen tili, että korkolaskennassa ei numerot riitä.
Tuo näyttää olevan pääasiassa rahkarämettä. Ei kannata ojittaa.
Ottamatta kantaa siihen, parantaisiko lannoitus kasvua, muistuttaisin, että rajustikin parantunut kasvu ei välttämättä takaa hyvää rahallista tuottoa. Vaikka tuhka- ja apulantakauppiaat lupaa mahdottomia korkotuottoja, tuotto-odotus kannattaa kalkuloida tapauskohtaisesti. Jos puusto on pieniläpimittaista, ottaa parantuneen kasvunkin myötä pitkän ajan, kunnes tukkia on hakattavissa. Ja jos mahdollisesti vielä lenkoutta ja muuta laatuvikaa on paljon, (kuten suometsille on tyypillistä) menee paksustakin puusta osa aikanaan kuiduksi väistämättä. Toisaalta lannoituksen tuoma järeytyminen tuo tavaralajisiirtymää kuidusta tukkiin.