Tässä kuva melkoisesta työleiri-palstasta. Koivut ovat osin isoista siemenpuista syntyneitä, suurin osin luonnontaimia. Kuuset luonnontaimia. Palsta oli läpikulkematon keppiviidakko ennen sahaamista ja ollut noin 20 v. ilman toimia. Kahden – kolmen viikon hikisen raivaussahaamisen jälkeen edes isommat puut alkavat jo näkyä. Seuraava vaihe taitaa olla vielä viimeistely keväällä. Koivuja vois vielä katkoa lisää. Ehkä ensiharvennuskaupat sitten..?
Metsätaloudellisesta kannattavuudetsa on näissä kohteissa aina vaikea puhua. Silti tuollaisen urakan jälkeen lopputulosta on palkitsevaa katsella ja verrata sitä mielessään metsikön kehitykseen ilman raivausurakkaa.
Tuostakin kasvaa vähitellen hyvinkin puustoinen metsä, kunhan hoito viedään loppuun saakka.
Näitä riittää tässä maassa, raivuun jälkeen voi antaa kasvaa muutaman vuoden rauhassa sitten tekisin harvennuskaupan..
Juuri näin. Kuvasta päätellen keppikoivuja on vielä jäljellä ja työn iloa vielä edessäkin päin.
Kun homma on tehty niin voi mittailla puustoa tai kysyä ostomieheltä joko kelpaa harvennukseen vai kasvatetaanko vielä.
Metsänhoito kannattaa aina. Jos ei taloudellisesti niin maisemallisesti on kauniimpi. Uskon että tässäkin tapauksessa myös taloudellisesti. Tulevaisuudessa vielä hieno sekametsä mutta jos ei olisi tehnyt mitään niin mitä sitten….
En ymmärrä GLA:n kommenttia. Kun tuollaista kohdetta alkaa kunnostamaan, toimenpiteet ovat metsätaloudellisesti hyvinkin kannattavia. Tosin GLA itsekin toteaa toisessa kappaleessa näin olevan. Tuollaiseen mielipiteen muutokseen ei moni kykene kolmen lauseen kirjoituksessa:)
Hyviä kommentteja. Tässä kohteessa aikaa meni paitsi tiheän keppiviidakon katkomiseen niin aikamoiseen valkkaamiseen kun ei ollut ainuttakaan istutettua taimea missään. Laskin että yhdellä neliöllä (1 m2) saattoi kasvaa helposti 10-15 erimittaista puuta, pääosin raudus ja hieskoivuja, kuusta, ja roskapuita. Viimeistelyhomma on tuossa edessä vielä kun lumet sulavat. Siinä sitä sitten vaan 2.5 metrin väli mielessä sihtaamaan miltä alkaa näyttää. Kyllä tuosta kovaan kasvuun mennään kun tilaa alkaa tulemaan. Voi olla että ensiharvennus on nopiastikin tai sitten pari vuoden jälkeen kun saavat koivut virua hetken pituutta. Tosin luonnontaimilla ja hirvi/peura mitä lie eläinten syömäkestien jälkeen aukkojakin oli. Istutin niihin aukkoihin kuusentaimia kun jäi toiselta aukkopalstalta ylimääräisiä jäljelle. Kahdessa vuodessa ihan hyvin olivat näköjään lähteneet vaikka putkella vaan paukuttelin suoraan maahan ne.
Jpjulku, mielestäni kuvion kunnostukseen tarvittava työmäärä on täysin kohtuuton verrattuna metsätalouden kannattavuuteen.
Miten tämä yhtälö pitäisi mielestäsi käsitellä niin, että talousmetsästä puhuttaessa ei törmättäisi ongelmiin? Onko olemassa vakiintunut peruste oman työn hinnoittelemiselle?
Hukkaan menee täydennysistutus noin varttuneessa metsässä.
Siellä missä on toimivat energiapuumarkkinat, tuommoiset kohteet on kunnostettu energiapuuharvennuksena giljotiinikouralla. Kantohintaa ei välttämättä jää, mutta 430 euron/ha kemeraa jää. Loppusiistimisen voi sitten halutessaan tehdä raivaussahalla.
Visa oikeassa. Ei muuta kuin e-puun markkinaa haistelemaan lähinurkilta. Voi yllättää hyvinkin myönteisesti.
Taitaa olla niitä toimivia energiapuumarkkinoita harvassa. Vanhat giljotiinit jo romuna , eikä moni enää uutta riesakseen hanki. Normi kouralla tehdään ,jos on riittävästi järeyttä. Raivauskin näissä tapauksissa on tehtävä etukäteen. Kuvion minimikoko on yli kaksi hehtaaria ,jota pienemmille länteille konekorjuuta ei tulla tekemään. Alle sadan motin erät kelpaavat korkeintaan hankintana toimitettuna kaukokuljetuskelpoisen tien varteen.
Suorittava puhukoon vain omasta puolestaan, koska oman alueensa ulkopuolinen toiminta tuntuu niin vieraalta. Suorittavan väittämät eivät päde siellä missä on toimivat energiapuumarkkinat. Hankintakaupoillahan nämä yleensäkin teetetään, niin saadaan hyödynnettyä myös käytettävissä olevat metsävähennyksetkin paremmin.
Kannattaa selvittää kuitenkin paikallinen tilanne ennen ,kun innostuu liikaa.
Eikä sitä haketta tuotaisi ,jos markkinat toimisivat. Lisääntynyt kysyntä korvataan tuonnilla. Lisäksi pienpuun korjuutuki puolittuu lähitulevaisuudesss. Voi loppua kokonaan ,jos valtakunnan talous syöksyy syvemmälke lamaan.
Alottajan kannattaa jatkaa samaan tyyliin ja lihottaa palstan puita muutama vuosi. Katsoa sen jälkeen ,onko harvennettavaa.
Kyllä niitä giljotiinia vielä on. Tänään näin oikein sätkäkoneen töissä pitkästäaikaan.
Oliko miten tuoreessa maalissa?
Eihän niitä giljotiinilla tarvii tehdäkkään. Kyllä ihan kunnon kaatopää ja joukkokäsittelyominaisuus on parempi malli.
Kuvien perusteella arvioituna tekisin niin, että kevään ”tarkkomisen” jälkeen antaisin puuston elpyä parisen vuotta. Sillä pahasti riukuuntunut metsä on varsin arka tuuli ja lumituhoille, varsinkin heti harvennuksen jälkeen. Samalla odotellessa puiden tilavuuskin kasvaisin vähän.
Ei tuossa nyt niin hirveä tuo poistuma ole ollut. Onko milloinka tehty?
Antaa kasva vaan useampi vuosi. Kunhan tuulta alkaa kestämään ja lumikuormaa. Sitten harvennus. Eipä hirveä hoppu ole.
Jokusen riukukoivun olisin ehkä kaatanut enemmän, lisäksi koivujen ympäriltä kuuset 1,5 m säteellä pois. Sitten saa kasvaa.
Aikaa on noissa vaikea ennakoida. Suurimpia yksilöitä lukuunottamatta koivut kasvaa hitaasti, mutta kuuset alkaa täyttää maisemaa. Tuossa voi silti nyt rauhassa seurata puuston kehitystä. Seuraava raivauskierros on mukava verrattuna ensimmäiseen, jossa ainakin itsellä tuntuu menevän aikaa paljon jätettävien puiden haarukointiin. Silti tulee tilanteita, jossa jälkeenpäin huomaa, että kaadettu olisi pitänyt säästää ja kaataa muut ympäriltä. Raivaajan synti eli taipumus jättää tiheäksi luultavasti usein pelastaa nuo tilanteet.
Kuinka suuri kuvio on, jos aikaa meni 2-3 viikkoa, 10-15 työpäivää? Päiväteho ei kummoinen näissä kohteissa ole, 0,1-0,2 tai 0,3 ha enintään?
Kuvio koostui noin 6-7 ha alasta E-Suomessa. Päiväteho vaihteli kovasti, pidin välillä iltapäivän vapaata yms. ja tätä tuli puuhattua aina kun ehti kun on oikeissa töissä ihan muualla. Vähän vaikea ehkä arvioida, voi olla että huonoimpina päivinä 0,1-0,3 ha ja vähän väljemmässä maastossa enemmänkin. Mutta oli ylivoimaisesti tiukoin kohde mitä meikäläinen on raivaussahalla sahannut. Puuston sekalmelska ja tiheys, osin varsin kivinen alue liikuttavaksi, ja istutettujen taimien puuttuminen – hidastivat varsinkin alussa kovasti. Mutta hyvä fiilishän siitä tuli kun alkoi aurinko paistaa pöheikön keskeltä. Tätähän saa onneksi vielä jatkaa niin tulee täydellinen.
Hyvää työtä on tehty. Aivan samoin olisin itse tehnyt. Koivuihin on hyvä noin honteloina jättää vielä hiukan tuhovaraa ja vetää muutaman vuoden päästä perusteellisempi harvennus. Joko omana tai jo ensiharvennuksena.
Jos tuota kuvaa katsoo, niin kohde ei erityisen työläältä näytä. Poistettuja runkoja aika kohtuullinen määrä. Kuvasta katsottuna hyvä kohde kunnostettavaksi. Itselläni hyviä kokemuksia kunnostuskohteista. Kuva on myöskin otettu lehdettömään aikaan, jolloin näyttää vähän todellista rujommalta. Viisi vuotta tuosta niin metsä on pörhistynyt paljon.
GLA, metsätalouden kannattavuus, mitä tarkoitat sillä? Jos teräketju A on saanut ostettua kohteen halvalla ja saa noinkin kohtuullisilla toimilla kunnostettua siitä järkevän kohteen, niin mitä voit sanoa ”metsätaloudellisesta kannattavuudesta”?
Kohteen työläys paljastuu toisesta kuvasta.
Metsätalouden kannattavuus on tietysti sitä, että valitulla korkotasolla viivan alle jää positiivinen tulos. Ikuisuusongelma on se, miten oman työn arvo pitäisi laskea. Jos työn arvo on nolla, voi tehdä vaikka 365 päivää vuodessa töitä metsässä 8 tuntia päivässä olemattomalla hyödyllä. Toinen vaihtoehto on laskea omalle työlle ostopalvelun hinta. Tai sitten jotain tuolta väliltä. Miten sinä määrittelet oman työn arvon?
Toinen on ongelma on se, että vuonna 0 tehdään x euron arvoinen investointi ja vuonna x+50 saadaan metsästä tuloa y €. Kun summat on esim. 1000 € ja 5000 €, tuntuu tietysti hienolta saada 5000 euroa käteen, kun ei lasketa valitulla korolla alkuperäisen investoinnin arvoa.
Voin sanoa metsätalouden kannattavuudesta saman minkä jo alussa sanoin eli se on tällaisessa kohteessa vaikeasti määriteltävä asia.
Tuollaisia etupäässä ovat ne kohteet, joita Myhistyksen metsurit tekevät, kun kukaan muu ei niitä suostu tekemään. Normaali metsuri tekee ehkä kolmekin päivää tuollaista hehtaaria, mutta jos siihen saisi arton, niin hän lakaisisi 1 -3 hehtaaria joka päivä ja kaksi – kolme tankillista / pv.
Se on niin paljon kiinni ammattitaidosta ja siitäkin, että terän teroitukseen ei mene aikaa muuta kuin sunnuntaisin kirkonmenoja radiosta kuunnellessa.
Teko ehdottomasti lehdettömään aikaan. Tuntitöinä. Kyllä se siitä. Maltilla vaan latvoja katsellen. Ei liian harvaksi ekalla kertaa kuitenkaan. Tasakokoisuutta turha tavoitella vaan hyvälaatuisuutta, mistä nyt vielä toivoa löytyy. Oikealla tiellä, kun raivataan näkemää alkuun sen verran, että näkee mitä tällä voi vielä tehdä 💚
Olisin kyllä kaatanut heti kaikki riukuunteneet koivut. Niistä on vain haittaa kunnon metsän kasvatukselle ja myöhemmin vain lisää työtä.
Nuohan on lahoja nuo kaadetut puut ? Heinää jo päällä?
Teräketju A, minulla on kuvia vähän samanlaisesta kohteesta kohdassa https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/metsanomistajan-kuolemansynnit/
Raivattu on ja myös kertaalleen kaupallinen harvennus. Voisin yrittää lähipäivinä käydä palstalla hiihtelemässä ja ottaa parit kuvat.