Lapin metsätalouden kipukohtiin kuuluu poronhoidon ja metsätalouden yhteensovittaminen, toteaa Metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin johtaja Annakaisa Heikkonen viestintäyritys Audiomedian haastattelussa.
”FSC-kiistan taustalla oli väite, että puunhankinta yksityismetsistä voi uhata saamelaiskulttuuria ja poronhoitoa. Tilanne ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, koska Ylä-Lapissa myös poromiehet ja saamelaiset omistavat metsiä”, Heikkonen sanoo.
Hänen mukaansa monelle porotila on perustettu siksi, että siinä on metsää mukana turvaamassa toimeentuloa. Vastakkainasettelu syntyykin usein alueen ulkopuolella.
Metsätalouden harjoittamiseen mahdollisuudet ovat kuitenkin heikot.
”Jos uudistuskypsät metsät leimataan automaattisesti vanhoiksi metsiksi ja ohjataan pakkosuojeluun, metsänomistajalta voi kadota iso omaisuuserä, mitä ei kompensoida.”
Viime kädessä kyse on eri asioiden – saamelaiskulttuurin, poronhoidon, matkailun, kaivostoiminnan, metsätalouden ja luontoarvojen – yhteensovittamisesta.
Yksi vaikeimmista jännitteitä aiheuttavista aiheista on porolaidunten ylilaidunnus.
”Se on ollut tabu, josta on pitkään vaiettu. Kun tunturiluontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin, todettiin, että suurimmat uhkat ovat metsien sijaan porojen laidunnuspaine ja ilmastonmuutos. Ne ovat tosiasioita, joista pitäisi voida puhua avoimesti”, Heikkonen toteaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään