Helmi-elinympäristöohjelman toimet ovat edenneet hyvää vauhtia valtion mailla, mutta yksityismaille asiat etenevät hitaammin. Ohjelmassa parannetaan muun muassa soiden, metsien ja pienvesien tilaa sekä suojelualueilla että yksityismailla.
Esimerkiksi viime vuonna ennallistettiin soita suojelualueiden ulkopuolella 67 hehtaaria. Vuoteen 2030 ulottuva ohjelma on ollut käynnissä jo neljä vuotta, mutta toistaiseksi suojelualueiden ulkopuolisten soiden ennallistamisen tavoitteesta (20 000 hehtaaria) on saavutettu vasta 0,4 prosenttia.
Sen sijaan suojelualueilla tahti on ollut parempi. Niillä soita ennallistettiin viime vuonna runsaat 3 000 hehtaaria, ja koko ohjelman tavoitteesta jo runsas kolmannes on kasassa. Myös Metsähallituksen monikäyttömetsissä soiden ennallistaminen on edennyt vauhdikkaasti: soita on ennallistettu yhteensä jo runsaat 6 000 hehtaaria, mikä on 66 prosenttia tavoitteesta.
”Metsähallitus saa helpommin kasaan isoja pinta-alueita toimia varten, yksityisillä alueet ovat pienempiä. Ei myöskään ole vielä muodostunut vakiintuneita tapoja yksityisten maanomistajien tavoittamiseen”, Helmi-ohjelman ohjelmapäällikkö Maaret Väänänen ympäristöministeriöstä kertoo.
Suurempaa huolta yksityismaiden hitaammasta kertymästä ei kuitenkaan ole. Väänäsen mukaan maanomistajat ovat suhtautuneet ohjelmaan myönteisesti. Lisätietoa kuitenkin kaivataan, niin esimerkiksi soiden ennallistamisen vaikutuksista kuin koko Helmi-ohjelmasta.
Kulotuksessa ennätysvuosi
Pienvesiä kunnostamisessa edistyttiin viime vuonna hyvin. Esimerkiksi puroja kunnostettiin 45 kilometriä, josta 28 kilometriä suojelualueilla ja 17 suojelualueiden ulkopuolella. Suojelualueilla purojen kunnostustavoitteesta on saavutettu jo liki puolet, suojelualueiden ulkopuolella vasta 6 prosenttia. Lähteitä kunnostettiin suojelualueilla 42 kappaletta, mutta suojelualueiden ulkopuolella vain 6 kappaletta.
Luonnohoitoa tehdään Helmi-ohjelmassa vain valtion metsissä. Yksityismetsissäkin luonnonhoitoa tehdään, mutta Metso-ohjelman puitteissa.
Viime vuonna suojelualueiden metsiä poltettiin ennätysmäärä, 50 hehtaaria. Valtion monikäyttömetsiä kulotettiin 506 hehtaaria. Muiden elinympäristöjen kunnostaminen jäi valtion maillakin vähäiseksi, esimerkiksi lehtoja hoidettiin vain 12 hehtaaria. Kaikkiaan lehtojen hoidossa on saavutettu vasta 6 prosenttia tavoitteesta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ennallistaminen näyttää yksinkertaisesti metsänhoidon lopettamiselta ja metsän taannuttamiselta.
Luonnonpuistoja lukuun ottamatta, en näe siinä mitään etuja tai järkeä.
Meillä Suomessa valtaosa metsäalasta on jo ylitiheitä tai ryteköityneitä eli hoitamattomia metsiä ja vettyviä ojitusalueita ojien täyttymisen takia.
Näillä ojitusalueilla biologinen kasvu ja siis hapen sidonta romahtaa sekä maan päällä, että maannoksessa.
Varjoisasta ryteikkömetsästä kaikkoavat lukemattomat lajit, koska valo ja lämpö on elämän ehto.
Miten ihmeessä tämä vastustaisi ilmastonmuutosta tai lajikatoa?
Aktiivisesti hoidetussa kasvatusmetsässä tulee 6-10 v välein kymmeniä kuutioita lahopuuta kantoina ja hakkutähteitä, joissa tuhannet lajit lisääntyvät.
Valoisat uudistusalat ovat välttämättömiä tuhansille pioneeri- ja valoa vaativille lajeille.
Ojituksella pohjaveden lasku mahdollistaa esim. 40 cm syvyyteen asti biologisesti aktiivisen kasvualustan eli 4000 m2 maata/ha sienirihmoille, pieneliöille, juurille ja mikrobeille, joiden kasvu on useita kymmeniä prosentteja koko metsän kasvusta.
Metsänomistajien pitää pitää pää kylmänä ja ajatus kirkkaana romanttisessa suojelutouhotuksessa, jolla ei edistetä ilmastoa , mutta halvaannutetaan taloutta.
Monipuolinen metsänhoito tukee hyvin lajirunsautta.
Suurimmat lajikadon syyt ovat lämpötilan nousu ja ihmisen kaikkialle levittämät kemikaalit, myrkyt ja mikromuovit, joista irtoaa hormoonihäirintäkemikaaleja.
Tärkein ennallistamisasia olisi metsittää takaisin ihmisen tuhoamia miljoonia neliäkilometrejä metsää myös Euroopassa.