Kansainvälinen tutkijaryhmä: Näin tunnistetaan Pohjois-Euroopan vanhat metsät

Kansainvälinen tutkijaryhmä on julkaissut katsauksen, joka esittää tieteelliset kriteerit Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamiseksi. Julkaisu on tarkoitettu tueksi päättäjille ja viranomaisille, jotka toteuttavat EU:n komission vaatimusta tunnistaa ja suojella jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät.

Tutkijoiden mukaan tarkastelussa tulee huomioida myös pienet metsäkuviot sekä metsät, joissa on merkkejä aiemmasta ihmistoiminnasta. Tarkasteltavan metsäkuvion minimikooksi esitetään kansainvälisesti yleisesti käytettyä 0,5:tä hehtaaria.

Lisäksi:
• Alkuperäiset puulajit: kuviolla vallitsevat alueelle luontaisesti kuuluvat puulajit.
• Kuollutta puuta vähintään 5 prosenttia puuston kokonaistilavuudesta, monipuolisesti eri lahoamisasteissa.
• Vähintään 20 vanhaa puuta hehtaarilla, ikärajan vaihdellessa metsätyypin ja vyöhykkeen mukaan.
• Lisäksi tarkastellaan luontaista uudistumista, rakenteellista monimuotoisuutta, elinympäristöpuita (esim. kolopuut, kelot) sekä alueellisia vanhan metsän indikaattorilajeja

Liian tiukat tai epätieteelliset kansalliset kriteerit voivat tutkijoiden mukaan johtaa siihen, että suuri osa jäljellä olevista vanhoista metsistä jää suojelun ulkopuolelle ja päätyy hakkuiden kohteeksi.

Vanhojen metsien tunnistamiseen liittyy väistämättä epävarmuutta. Siksi tutkijat suosittelevat varovaisuusperiaatteen noudattamista: rajatapauksia ei pidä automaattisesti sulkea tarkastelun ulkopuolelle, vaan niiden ekologinen arvo tulee arvioida tarkemmin.

”Kooltaan pienetkin vanhat metsät voivat olla merkittäviä uhanalaiselle lajistolle. Etelä-Suomessa vähät kohteet ovat pieniä ja pirstaleisia. Suurin osa suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa, etenkin valtion mailla Ylä-Lapissa Saamelaisten kotiseutualueella”, kertoo projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta