Päästökauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotusti, mutta siitä huolimatta Suomeen pyritään nyt saamaan aikaan toimivat luonnonarvomarkkinat. Verotuksen kehittäminen voisi edesauttaa niiden syntymistä.
”Toimijoiden näkökulmasta verotuet ja suorat tuet ovat yleensä hyväksyttävämpiä kuin velvoitteet tai verot”, totesi erikoistutkija Sampo Pihlainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Hän puhui maanantaina Pellervon taloustutkimus PTT:n järjestämässä webinaarissa.
PTT:n tutkimustuloksia esitellään myös valtioneuvoston kanslian julkaisusarjan tuoreessa raportissa Verokannustimet luonnonsuojeluun ja luonnonarvojen tuottamiseen.
Kompensaatio tai luonnonarvokauppa
Uudentyyppisiä, hiljattain käyttöön otettuja menetelmiä luonnonarvojen lisäämiseen ovat ekologinen kompensaatio ja luonnonarvokauppa.
Ekologisessa kompensaatiossa organisaatio, jonka toiminta heikentää luonnonarvoja, hyvittää aiheuttamansa luontokadon toisaalla. Esimerkiksi Vantaan kaupunki on hyvittänyt rakentamisessa menetettyä luontoa maksamalla sen ennallistamisesta toisaalta.
Luonnonarvokaupassa maanomistaja puolestaan tuottaa, ylläpitää tai ennallistaa luonnonarvoja ja myy luonnonarvot eteenpäin. Menetelmää on pilotoitu tänä vuonna Pielavedellä, jossa Finsilva on myynyt luonnonarvoja ja S-ryhmä ostanut niitä.
Pihlaisen mukaan luonnonarvokaupan käynnistymistä on hidastanut toimivan mittarin puute. Nyt on kehitetty luonnonarvohehtaarin käsite, joka voi auttaa siinä.
”Seuraava haaste on riittävän kysynnän ja tarjonnan muodostuminen”, Pihlainen totesi.
Tuoreen raportin mukaan verotuksen avulla voidaan lisätä erityisesti kysyntää luonnonarvomarkkinoilla.
Esikuvana puun hankintakauppa
Osa PTT:n kaavailemista verokannustimista voisi kohdistua luonnonarvoja ostaviin organisaatioihin, osa taas niiden tuottajiin. Verotuksellisia hyötyjä voisivat saada myös yksityiset maanomistajat ja yksityishenkilöt, jotka tekevät lahjoituksia luonnonsuojelutarkoituksiin.
PTT:n vanhemman metsäekonomistin Jani Laturin mukaan aktiivisille metsänomistajille voisi toimia verokannustin, joka ottaisi mallia puun hankintakaupan verotuksesta.
Metsänomistaja, joka esimerkiksi lisäisi lahopuun määrää metsässään, voisi vähentää työnsä arvon verotuksessa, mikäli myisi näin saavutetut luonnonarvot eteenpäin.
Laturin mukaan huono puoli tässä ehdotuksessa olisi, että verovähennys kohdistuisi herkästi työn määrään eikä siihen, miten paljon työt kohentavat luonnon tilaa. Myös työn määrän ja arvon määrittäminen voisi osoittautua monimutkaiseksi.
Toinen selkeästi metsänomistajiin kohdistuva kannustin oikeuttaisi verovähennyksiin silloin, kun talousmetsässä tehdään luonnonhoitoa, joka ei tähtää suoraan metsätaloustulon hankintaan.
Viisi mahdollista verokannustinta
Raportissa selvitettiin kaikkiaan viiden verokannustimen käyttöönottoa. Ensimmäiset kaksi niistä hyödyttäisivät yrityksiä ja muita isoja toimijoita, viimeiset kolme maanomistajia tai muita yksityishenkilöitä.
Tällaiset verokannustimet ovat harkinnassa:
1. Yritykset: oikeus vähentää elinkeinotulosta kustannuksia, jotka aiheutuvat ekologisesta kompensaatiosta tai luontoteon hankinnasta
2. Yritykset: oikeus vähentää elinkeinotulosta kustannuksia, jotka aiheutuvat luontovastuullisuuslupauksesta
3. Metsänomistajat: oikeus vähentää verotuksessa oman työn arvo, joka on käytetty myytävien luonnonarvojen tuottamiseen
4. Metsänomistajat: luonnonhoidon kustannusten verovähennyskelpoisuuden laajennus
5. Yksityishenkilöt: oikeus vähentää verotuksessa lahjoitukset, jotka on tehty luontoarvojen lisäämiseksi
Lue myös
Toimittajalta: Viekö Natura-määritelmä voiton kiistassa boreaalisista luonnonmetsistä?
Lähimetsästä löytyi ehkä jopa 150-vuotias puolukka
Taigan ja sademetsän ero näkyy ilmastakin
Miksi moottori- ja raivaussahan käyttö on kielletty sikaruttoalueella? – Ruokavirasto tarkensi ohjeita
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään