Juupas–eipäs-väittelyn sijaan metsänhoidossa pitäisi keskittyä siihen, että kullekin uudistuskohteelle löytyy siihen parhaiten sopiva menetelmä, toteaa Kauppalehti pääkirjoituksessaan tänään.
”Metsäalan edustajien mukaan Suomessa avohakkuita tehdään tällä hetkellä 0,5–0,7 prosenttia metsäpinta-alasta vuosittain. Suurin osa puusta korjataan eteläsuomalaisista yksityismetsistä, missä hakkuuaukkojen koko on keskimäärin vain 1,4 hehtaaria.”
”Päätehakkuiden yhteydessä tehdyistä avohakkuista tuli valtavirtaa 1950-luvulla. Tuolloin huomattiin, että niin sanotuissa harsintahakkuissa oli poimittu parhaat puut ja jäljelle jäi vajaatuottoinen rääseikkö.”
”Nyt puhutaan avohakkuiden vaihtoehtona jatkuvasta kasvatuksesta, jossa poistetaan ensin vialliset puut ja sen jälkeen isompia, jo kasvunsa päättäneitä puita. Näin kasvamaan jää laadukas puuaines ja uudistamiskustannukset jäävät alhaisiksi.”
”Tämäkään menetelmä ei sovellu kaikille puulajeille tai maaperille.”
”Tärkeintä on se, että metsä kasvaa ja voi hyvin. Nyt on jo aivan liikaa nähtävissä esimerkkejä siitä, että metsän uudistamisesta ei huolehdita hakkuun jälkeen lainkaan.”, Kauppalehti kirjoittaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.