Hakkuukonedataan perustuva ajouraotanta on käyttökelpoinen ja kustannustehokas tapa arvioida ensiharvennuskuvion puustoa, selviää Metsätehon tuoreesta tutkimuksesta. Tarvittava tieto kertyy jo hakkuun yhteydessä, sillä nykyaikaiset hakkuukoneet tallentavat jokaisesta kaadetusta puusta tarkat mitta- ja paikkatiedot GNSS-paikannuksen ja puomianturien ansiosta.
Tätä ajourilta kertyvää tietoa voitaisiin hyödyntää ensiharvennuskuvion puuston – runkoluvun, pohjapinta-alan ja läpimittajakauman – arvioinnissa, jolloin erillistä maastoinventointia ei tarvita.
Ajourapuiden tunnistamiseen on useita menetelmiä. Metsätehon tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea eri menetelmää.
Tarkimmat runkolukuarviot tuotti puomin kulmaan ja pituuteen perustuva menetelmä. Myös ajouran keskilinjan puskurivyöhykkeeseen perustuva menetelmä toimi hyvin ja oli tuloksiltaan vakaa eri kuvioiden välillä. Pelkkään puomin kulmaan perustuva menetelmä oli epätarkin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemää eri kuviota. Merkillepantavaa on, että kaikilla kuvioilla toteutuneet ajourat oli avattu keskimääräistä harvempiin ja pienipuustoisempiin kohtiin. Tämä viittaa siihen, että ajouria saatetaan ohjata luontaisiin aukkoihin tai puustoltaan harvempiin kohtiin.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Tarkimmat runkolukuarviot tuotti puomin kulmaan ja pituuteen perustuva menetelmä.”
Onko hakkuukoneessa siis konenäkö, joka tallettaa jäävää runkolukua näin?
Vai vaatiiko tämä kuitenkin sen, että kuski eikä kone laskee ne jäävät puut?
Nyt ehkä tajusin. Ajouralta kun poistetaan kaikki rungot niin saadaan lähtötilanne. Muualta harvennetaan ja saadaan poistuma. Näiden erotuksesta saadaan jäävä puusto.
Jospa onkin näin.