Lähimetsästä löytyi ehkä jopa 150-vuotias puolukka

Metsän kasvien suvullinen lisääntyminen onnistuu vain silloin, kun puustoon syntyy aukkoja ja maaperäkin rikkoutuu. Varttuneessa metsässä sekä varjostus että paksu sammal- ja karikekerros estävät siementaimien juurtumisen; poikkeuksena vain kuusi, maitikat ja yövilkka.

Se tarkoittaa sitä, että metsän varvut ovat ainakin saman ikäisiä kuin valtapuusto, osaksi vanhempiakin.

Mustikan ja puolukan siementaimi alkaa heti kunnolla kasvun alkuun päästyään kasvattaa maarönsyjä, jotka suikertavat humuskerroksen pintaosissa. Maarönsyt voivat elää ehkä 20–30 vuotta, mutta sitten yhteys kloonin eri osien välillä katkeaa. Rönsyn kärki voi kasvaa parikymmentä senttiä vuodessa, mutta ehkä on turvallisempaa laskea kloonin laajenevan noin kymmenen senttiä joka suuntaan vuodessa – ellei vastassa ole kallioita, kiviä tai muita levittäytymisen esteitä.

Näin syntyy vähitellen laajeneva kasvusto, klooni, jonka kaikki versot ovat siis samaa yksilöä. Silloin kun yksilö poikkeaa ulkonäöltään naapureistaan, kloonin rajat ovat määriteltävissä ja ikä arvioitavissa.

Lähimetsästä – kallioista kuivaa kangasta – löytyi puolukkaklooni, jonka lehdet olivat kapeammat ja heleämmän vihreät kuin naapureilla. Kasvusto on muodoltaan epämääräisen kapean herttamainen, suurin leveys korkeuskäyrien suuntaan noin 15 metriä, rinteen suuntaan noin 30 metriä. Reunoilla kapealehtinen ja ”normaali” puolukka kasvavat kasvaa lomittain ja kasvuston tarkkaa kokoa on hankala hahmottaa.

Kymmenen sentin laajenemista pohjana käyttäen puolukkakloonin ikä olisi noin 100–150 vuotta. Se sopii hyvin siihen, että metsää on kaskettu joskus vuoden 1900 tienoilla. Kaskeamisesta kertovat kaskirauniot, joissa suurten lohkareitten päälle on kerätty pienempiä kiviä viljelyä haittaamasta.

Lähistöllä on myös muutama maakuoppa, joissa on voitu varastoida perunaa tai naurista. Voi olla, että näin karun paikan kaskeaminen liittyisi jopa 1860-luvun nälkävuosiin.