Haastattelu | Ilkka Kilpeläinen kehitti metsäteollisuuden pelastajamolekyylin

Ilkka Kilpeläinen kehittää ioniliuotusta, joka voi olla metsäteollisuudelle yhtä mullistava muutos kuin puupaperi 1800-luvulla.

Puuvillaa korvaavat puupohjaiset tekstiilit voivat nostaa metsäteollisuuden uudelle tasolle. Kilpeläisen tutkimusryhmän kehittämä ioniliuotus on jo käytössä Äänekosken koetehtaassa. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

”Jos tämä haastattelu olisi tehty viisi vuotta sitten, niin en olisi ollut kovin positiivinen, että tuleeko tästä teollinen tuote. Nyt alan uskoa, että tulee.”

Näin aloittaa professori Ilkka Kilpeläinen ja kyse on uudesta tavasta liuottaa selluloosaa, joka saattaa nousta puupohjaisten tekstiilikuitujen valmistuksen valtamenetelmäksi.

”Kuinka isosti se maailmalla otetaan käyttöön, jää nähtäväksi, mutta potentiaalia on kyllä.”

Luottamukselle on pohjaa, sillä Kilpeläinen vastaanottaa yhdessä professorikollega Herbert Sixtan kanssa puunjalostusteollisuuden pikkunobeliksikin kutsutun Marcus Wallenberg -palkinnon Ruotsin kuninkaalta ensi lokakuussa.

Nestemäisten suolojen erikoiset ominaisuudet

Kemianprofessorin haastattelussa vilisee termejä, jotka lukion lyhyttä kemiaa muistelevalta toimittajalta menevät ns. yli hilseen. Avainkäsite on kuitenkin ioniset liuottimet, jotka ovat matalissa lämpötiloissa sulavia suoloja ja jotka liuottavat vaikea­liukoisia aineita.

”Nestemäisten suolojen erikoiset ominaisuudet havaittiin joskus vuosituhannen vaihteessa. Niillä voidaan liuottaa puuta, paperia, puuvillaa ja melkein mitä vain, missä on selluloosaa. Aivan kuin sokeri liukenee kahviin.”

Kilpeläisen tutkimusryhmä on kehittänyt kokonaisen molekyyliperheen, joka liuottaa lähes mitä tahansa biomassaa. Ei kuitenkaan sellaista, jossa on paljon vettä, joten se ei vahingoita eläviä kudoksia. Luonnossa näitä rakenteita on esimerkiksi guanadiinissa, linnunkakassa.

Liuotetusta selluloosapohjaisesta aineesta voidaan tehdä uudestaan selluloosaa ja edelleen tekstiilikuituja, tai vaihtoehtoisesti vaikka 3D-tulostuksella esineitä.

”Normaalisti paperi ei liukene juuri mihinkään, mutta näillä voidaan liuottaa vaikkapa eilinen sanomalehti ja tehdä siitä tekstiilikuitua.”

Metsäteollisuuden pelastajamolekyyli

Kilpeläinen suhteuttaa, että onnistuessaan ioniliuotus on metsäteollisuudelle yhtä mullistava muutos kuin oli puupaperin kehittäminen 1800-luvulla.

Menetelmä on jo melkein täydessä käytössä, mutta ei kuitenkaan ihan valmis. Äänekoskella toimii demonstraatiotehdas MI Demo Oy, joka on viimeinen askel ennen täysimittaista tuotantoa.

”Muut toimijat seuraavat kokemuksia, ja kiinnostus on luonteeltaan sellaista, että mikä tämä juttu onkaan. Mutta jos Äänekoskella mennään isoon mittakaavaan, niin kiinnostus kasvaa.”

Onnistuessaan ioniliuotus vie metsäteollisuuden uudelle tasolle ja pitää teknologiajohtajuuden Suomessa. Alalletulon kynnys on korkea, sillä patentteja on lukuisia eikä teknologia ole ihan helposti kopioitavissa.

”Tänä päivänä kukaan ei pysty meidän kanssa kilpailemaan. Ehkä huomenna, mutta ei tänään.”

Kilpeläinen uskaltaa ottaa askeleen kemiasta ekonomiaan kun ennustaa, että jos pörssiyhtiö tekee päätöksen isosta tehtaasta, niin osakkeita kannattaa ostaa.

Peltisepästä professoriksi

Kilpeläinen on ensimmäiseltä ammatiltaan peltiseppä Lieksasta.

”Huomasin, että abstraktien asioiden ajatteleminen tuli vaikeaksi ja se sai hakemaan laboranttikoulutukseen.”

Kemia tuntui erityisen helpolta, mikä sai jatkamaan yliopistolle. Se tie on vienyt.

Kilpeläinen pohtii, että hyvä tutkimus syntyy aidosta palosta, isoista ja pienistä heureka!-elämyksistä.

”Jos tutkimusta tekisi pelkän rahan voimin, niin ei se pitkälle kanna kuin korkeintaan hyvällä tuurilla.”

Maailmanpelastajana hän asemoi itsensä kovan kemistin ja viherpiipertäjän välimaastoon.

”Mahdollisuus tarjota ihmiskunnalle jotakin hyvää on ajava voima. Haluanko lähteä maanpoveen tukku tutkimusjulkaisuja kainalossa vaiko tietäen, että tämä hanke elää ja tuottaa hyvää. Ehkä valitsen jälkimmäisen.”

Ilkka Kilpeläinen

  • Orgaanisen kemian professori Helsingin yliopistossa
  • Syntynyt Lieksassa, asuu Porvoossa
  • 58-vuotias
  • Filosofian tohtori 1995, Helsingin yliopisto
  • Perheessä vaimo ja kissa, kolme aikuista lasta
  • Helsingin yliopiston kemian osaston johtaja, tohtorikoulutuksen johtoryhmän jäsen
  • Harrastaa kaikenlaista käsillä tekemistä
  • Harrastuksiin kuuluu myös Lieksan kotitila

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito