Kalliolla voi tehdä rahaa

Taajamien ja tietyömaiden lähistöllä kallioperä saattaa olla myyntiarvoista tavaraa.

Yrittäjä Markku Valkonen Mikkelistä tutkii koelouhoksen satoa. Haussa on mustaa liuskekiveä muun muassa pihalaatoitukseen. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

Mursketta voidaan tuottaa kaikista kallioista, mutta yleensä tuotanto kannattaa korkeiden kuljetuskulujen vuoksi vain 20 kilometrin säteellä käyttöpaikoista. Harvinaisesta kovakivestä jauhettua mursketta rahdataan pitkiäkin matkoja. Sitä käytetään asfaltin teossa ja rautateiden pintamateriaalina.

Kallioperän kaupallinen louhinta, kuten soran ottokin, vaativat kunnan myöntämän maa-ainesluvan. Lupia ei saa kohteille, jotka ovat lähempänä kuin 300 metriä päässä asutuksesta. Murskeen kuljetus ei myöskään saa häiritä asutusta.

Kiinteistön jalostajien ei siis kannata kiirehtiä tonttikauppoja alueilla, joissa voi olla myyntiarvoisia kallioita.

”Sora- ja kalliovarojen jalostaminen kannattaa selvittää ennen lähialueiden kaavoittamista tonttimaaksi. Tontit voi myydä myöhemminkin, mutta kallioita ei voi käyttää, jos lähialue on jo rakennettu”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen neuvoo.

Ostaen ja vuokraten

Kun hehtaarin kalliota murskataan kymmenen metrin syvyydeltä, mursketta kertyy 270 000 tonnia. Kuutio kiveä painaa 2,7 tonnia.

Yleensä murskausyritykset vuokraavat kallioalueet. Sijainniltaan otollisten ja arvokkaiden louhosalueita saatetaan myös ostaa. Tällöin hehtaarihinnat voivat kohota yli 100 000 euron.

Vuokra voidaan maksaa kiinteänä vuosimaksuna, kallion käytön mukaan tonniperusteisesti tai yhdistelmänä, jossa sovitun kiintiön ylittävästä osasta tuotantoa maksetaan tonnien mukaan. Määrä todetaan kivenottoalueen vaa’alla.

Kalliomurskeesta maksetaan maanomistajalle tavallisesti 10–30 senttiä tonnilta. Esimerkkihehtaarin vuokratuotto olisi siis reilut 50 000 euroa. Hintoihin lisätään arvonlisävero.

Kallioalueet kannattaa vuokrata määräajaksi. Tavallinen vuokra-aika on 15–20 vuotta.

Alueelta peritään kiinteistövero, kun murskaus on aloitettu. Vero on sovittava vuokraajan maksettavaksi.

Myös vastuu alueen maisemoinnista on määriteltävä vuokraajan vastuulle. Tosin jo maa-aineslupa velvoittaa luvan hakijan maisemointiin. Tätä varten vuokraajan on myös asetettava vakuus.

Kallioalueesta pääomatuloa

Maanomistajan edun mukaista on saada kallioalueesta vuosittain maksettava vuokra, joka sallii sovitun maa-ainesmäärän louhimisen ja erikseen maksettavan tonnihinnan kiintiön ylittävältä osalta. Pelkästään käytön mukaan maksettava korvaus saattaa viivyttää alueen hyödyntämistä.

Vuokria ja tonnihintoja tarkistetaan määräajoin maanrakennuksen kustannusindeksillä.

Kallioalueesta saatu korvaus on maanomistajalle pääomatuloa. Siitä voidaan vähentää kallioalueen hankintahintaa. Vähennys tehdään käytön mukaan. Jos hehtaarin kalliosta louhitaan vuodessa kymmenen aaria, hankintahinnasta vähennetään kymmenen prosenttia.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 8/2017

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Me

Kuvat