Kaupunkimetsästä oppia

Kiinnostaisiko hellävarainen metsänhoito mutta myös kohtuulliset hakkuutulot, vaan ei avohakkuu? Jyväskylän kaupungilla voisi olla pari hyvää vinkkiä.

Metsäasiantuntijat Lassi Savolainen, Reijo Puttonen ja Arvo Vuorinen saavat sovitella moninaisia tavoitteita ja odotuksia yhteen Jyväskylän metsiä hoitaessaan. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Vihertävässä yliopistokaupungissa julkinen valta suitsii metsien käsittelyä metsänhoitosuosituksia tiukemmin. Se paljastuu jo metsien käyttöluokituksesta.

Vuonna 2018 hyväksytyssä metsäohjelmassa Jyväskylän 9 000 metsähehtaarista suojeltiin 1 500 hehtaaria. Talousmetsiä on 3 000 hehtaaria. Loput on varattu ulkoiluun ja virkistykseen.

”Virkistys- ja ulkoilumetsille ei ole asetettu tuottotavoitetta”, selventää kaupungin vastaava metsäasiantuntija Reijo Puttonen.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne jätettäisiin hoitamatta.

”Tavoitteena on metsien elinvoiman turvaaminen ja puulajiston monipuolistaminen sekä jatkuvapeitteisen metsänhoidon edellytysten luominen. Se ei ole helppoa, kun metsämme ovat pääosin istutettuja kasvatuskuusikoita, joissa on vain vähän sekapuustoa tai erikokoisia puita.”

Tasakokoisissa kuusikoissa edellytyksiä jatkuvan kasvatuksen hakkuille ei ole, joten niitä tehdään vain vähän. Niiden sijaan suositaan pienaukkohakkuita.

Aukkojakin virkistysmetsissä voidaan tehdä, niiden enimmäiskoko on kaksi hehtaaria.

Pienaukot avain monipuulajisuuteen

Laajavuoren lähimetsissä on juuri saatu valmiiksi suuri hoitohakkuiden keskitys. Hakkuukone urakoi alueella kolmen kuukauden ajan kahdessa vuorossa.

Kasvatuskuusikoita on harvennettu samaan tapaan kuin tavallisissa talousmetsissä. Työ on huolellista. Esimerkiksi valtaosa hakkuutähteistä on puitu ajo­uralle, joten maaperä ja uran reunapuiden tyvet ovat suojassa. Lisäksi urien välit ovat risuttomia, mikä helpottaa kulkua.

Pienaukkohakkuilla rikotaan ja monipuolistetaan laajojen, tasaikäisten kuusikoiden rakennetta.

Aukkojen koko on enimmillään 0,3 hehtaaria. Pienaukot muokataan ja istutetaan taimettumisen varmistamiseksi. Niitä tehdään lähekkäin toisiaan, jotta muokkaukset ja tulevat taimikonhoidot on helpompi järjestää.

”Istutamme tähän rauduskoivuja. Havupuustoa syntyy luontaisesti. Erityisesti männyntaimien kehitys on varmistettava varhaisperkauksessa ja taimikonhoidossa”, kertoo metsäasiantuntija Lassi Savolainen.

Hoitohakkuista kertyy puunmyyntitulojakin, vaikka tuottoa ei tavoitellakaan.

”Eivät puunmyyntitulot merkittävästi pienemmiksi jää kuin tavallisessa metsätaloudessa”, Puttonen vertaa.

Yhteistyössä yrittäjien kanssa

Jyväskylä kilpailuttaa puukaupat kolmen vuoden jaksoissa. Tällä haavaa UPM ostaa ja korjaa puut kaupungin metsistä.

Puttosen mukaan pitkäjänteisen yhteistyön ansiosta hakkuukoneiden kuljettajat ehtivät perehtyä hakkuutapaan.

”Meillä on erinomaisia kokemuksia yhteistyöstä Metsä-Multian kanssa, joka on valikoinut meille harjaantuneimmat kuljettajat”, hän kertoo.

Hakkuilla mukana ovat myös kaupungin metsurit, jotka opastavat kuljettajia luontokohteiden käsittelyssä ja valvovat, ettei sivullisia satu työmaille.

Metsien säästäminen leikkaa puuston kasvua

  • Jyväskylän metsät kasvavat tällä hetkellä 53 000 kuutiometriä vuodessa. Niistä hakataan 33 000 kuutiota.
  • Puuvaranto siis karttuu ja vanhenee, ja samalla metsien kasvu kääntyy laskuun. 50 vuoden kuluttua kasvuksi lasketaan 41 000 kuutiometriä vuodessa. Alenema on siis yli 20 prosenttia.
  • Puuston vuosikasvu kuvaa puustoon vuosittain sitoutuvan hiilen määrää.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat