Huolimattomuutta, Markku Nutikka ajatteli. Pari vuotta sitten hän huomasi, että kirjanpainajat alkavat levitä naapurin metsässä. Keväällä 2021 hän soitti naapurimetsän omistajalle ja ilmoitti, että tuhohyönteiset ovat pian jo hänen rajallaan.

Tänä keväänä Nutikka soitti uudestaan: nyt ne olivat levinneet hänen kuusikossaan.

Nutikan metsästä hakattiin 80 kiintokuutiota puuta, mutta naapurin puolelta meni paljon enemmän.

Toivottavasti on vakuutukset kunnossa, Nutikka ajatteli.

Hän itse teetätti viime kesänä ennakoivan 3,5 hehtaarin hakkuun toisella kuviolla ja ehti saada tukkipuun hinnan.

Nutikka on toiminut oikein. Hankaluuksia voi tulla, jos metsänomistajalla ei ole riittävästi tietämystä, ja varsinkin kuolinpesistä syntyneet yhtymät voivat olla ongelmallisia.

Metsätuholain mukaan huolimattomasta metsänhoidosta voi joutua korvausvelvolliseksi, jos vaikkapa tuulenkaatoja on jäänyt metsään sallittua määrää enemmän.

Kirjanpainajista on ollut paljon riesaa erityisesti Kaakkois-Suomen ja Kymenlaakson alueilla. ja paikallinen Metsäkeskus on lähettänyt metsänomistajille kirjeitä kirjanpainajan riskipaikoista. Niissä neuvotaan tarkkailemaan metsiä kirjanpainajatuhojen varalta, eli toimimaan juuri niin kuin Nutikka on toiminut. Tietoa tuhoista ja toimenpiteistä on hyvä jakaa myös naapureiden kanssa.

Nutikka on itse ostanut talon ja metsää Nutikan kylästä, mutta ei halua paljastaa, kuinka monta hehtaaria metsäomaisuutta kaikkiaan on. Pohjoispuolella metsää on Nutikan mukaan “vähän”, ja eteläpuolella “vähän enemmän”.

Käymme katsomassa Nutikan toisen naapurin metsää, jossa Metsä Groupin urakoitsija Koneurakointi Kylliäinen Oy kaataa tukkipuun mitat täyttävää kuusikkoa. Järeät puut ovat jo täysin kuolleita, ja tuhot ovat tapahtuneet nopeasti, vain parissa viikossa.

Metsä Groupin piiripäällikkö Jari Makkonen arvioi, että puutavarasta saa nyt energiapuun hinnan.

Mutta onhan sekin nousussa.

“Euron tai parin nousu ei vielä kovin paljon korvaa. Huomattava tappio tulee siitä huolimatta, noin 30–40 euroa per puu.”

Kuusikon laidalla on pinossa muutama iso runko. Paksuimmasta puusta olisi saanut tukkina 140 euroa, mutta kirjanpainajat ovat laskeneet hinnan kahteenkymmeneen euroon.

Kuolleet puut voi myös halutessaan jättää metsään lahopuuksi. Ne eivät enää edistä kaarnakuoriaisten leviämistä.

Suuret metsäyhtiötkin ovat joutuneet päivittämään metsänhoitosuosituksiaan. Nykyisin kannustetaan sekametsien istuttamiseen, ja kuusta kannattaa istuttaa ainoastaan reheville kasvupaikoille. Kirjanpainajat iskeytyvät heikentyneisiin kuusiin, esimerkiksi kuivuudesta kärsiviin.

Muuten pätevät vanhat konstit, eli oikea-aikaiset hoitotoimenpiteet ja ennakointi.

Metsänomistaja voi kuitenkin vaikuttaa kirjanpainajien leviämiseen vain rajallisesti. Suurin merkitys on säällä. Lämmin ilma suosii parveilua, ja tuhohyönteiset ovatkin päässeet lisääntymään myös pohjoisessa juuri ilmaston lämpenemisen takia.

Myrskyjen jälkeensä jättämät tuulenkaadot hyödyttävät nekin kirjanpainajia. Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen arvioi, että Kaakkois-Suomen pahin tuhokesä oli Asta-myrskyn jälkeisinä vuosina 2012–2013.

Metsälehti seuraa kirjanpainajan elinkaarta Liina Kjellbergin juttusarjassa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.