Laikku, taimi ja kuokka

Kuokalla istuttaminen kysyy lujia näppejä ja jättää tuntuvan muiston.

Kuokkaistuttajan työmaa oli viitisentoista vuotta vanha uudistamatta jäänyt hakkuuaukko. jonka oli vallanut sankka pihlajikko ja vesakko. Matti Turunen heiluttaa istutuskuokkaa raivattujen vesojen keskellä. (Kuvaaja: Ari Komulainen)

Valtaosa kevään ja syksyn puuntaimista istututetaan nykyään muokattuun maahan pottiputkella, vain suurikokoisia rauduskoivun taimia istutellaan kuokkapelillä. Avojuuritaimien aikaan, jolloin pottitaimista ja -putkista tai istutuskuvioiden mätästyksistä ei vielä tiedetty mitään, päämenetelmä oli kuitenkin kuokkaistutus.

Hieman makua kuokkaistutuksesta sain viime keväänä työkaverini Matti Turusen kanssa eräässä täydennysistutuskohteessa. Arviolta 15 vuotta aiemmin tehdyn päätehakkuun jälkeen oli uudistaminen jätetty tekemättä, ja luontaisesti aukolle oli syntynyt tiheä pihlajavesakko, seassa harvakseltaan kuusta ja koivua. Pihlajat oli tuolta reilun kolmen hehtaarin kuviolta raivattu, mutta muuta ei istutuksen eteen ollut tehty.

Kuokka heilumaan

Tällaiselle kuviolle marssimme taimilaatikoiden, kuokkien ja taimivakkojen kanssa. Taimia kuvion täydentämiseen oli varattu yhteensä 3 900. Ne olivat yksivuotisia, ruotsalaista alkuperää olevia pottitaimia.

Tärkeintä tällä kohteella, kuten kaikilla istutusaloilla, olikin selviäminen alkuvaiheesta. Ensimmäiset kasvuvuodet ratkaisevat taimikon onnistuneen kehityksen. Oleellista on myös taimien pelastaminen kasvillisuuden vallasta istutuksen jälkeisinä kesinä.

Istutustyö pottiputkella mätästettyyn, laikutettuun tai muulla toimilla muokattuun maahan on helppoa, kun pitää vain huolen siitä, että jokaiseen maanmuokkaajan tekemään mättääseen – tai paltteeseen määrävälein – tulee taimi. Istutustiheyden määrittää siis maanmuokkauksen onnistuminen.

Nyt istutustiheyden määritti kuokanvarren jatke.

Ensin lyötiin muutamalla kuokaniskulla kunttaan laikku, sitten kaivettiin taimen paakun vaatima kolo kivennäismaahan ja lopuksi taimi istutettiin.

Kahden päivän urakka

Kaikkein sitkein laikutettava maaperä on tiheäjuurinen kuntta. Toisaalta vatukon pohjamaa ja sammalikko laikuttuvat muutamalla kuokanterän sivun pyyhkäisyllä.

Oman hankaluutensa tuottaa kivikkoinen maaperä, jota tälläkin kuviolla oli kuokkamiehen mielestä riittämiin. Maanpinnan alla piilevät kivet tylsyttävät hetkessä kuokanterästä parhaan terävyyden, ja joskus laajan kiven päällystä joutuu raapimaan puhtaaksi isolta alalta ennen kuin tarvittava maakerros istutukseen löytyy.

Paljonko kuokkapelissä sitten saa taimia kasvuun? Näin kahdelta mieheltä vei tuon vajaan neljän tuhannen taimen istuttaminen kaksi ja puoli päivää.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 9/2018.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito