Kaksi reipasta askelta, männynsiemenet maahan ja tallaus päälle. Tällä tavoin opetettiin kouluikäistä Timo Eskoa männynviljelyyn ja yleensäkin maamiehen tavoille 1960-luvulla. Oppi meni perille, sillä nyt korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Timo Esko jatkaa sukutilan hoitoa Keuruulla Suojärven kylässä.

”Isotätini Emma Janhonen sanoi, että maanviljely ja matkustaminen avartavat. Johtava periaate oli, että töissä piti olla koko ajan”, Esko muistelee.

Ja töitähän riitti koulupojalle, joka vietti kesiään ja loma-aikojaan sukulaistensa luona. Metsissä löytyi aina raivattavaa; jopa niin, että kerrankin Esko löi vesurilla jalkaansa. Välillä piti isotädin kuusentaimiakin vapauttaa rikkaruohoista.

”Monen kesän jälkeen ajattelin, että kyllähän tämä loppuu nyt tähän, en tule tänne enää ikinä.”

Mutta kun isotäti kuoli 1990-luvun alkupuolella ja testamenttasi tilan sisarensa lapsenlapselle, niin Esko koki tilan jatkamisen mieleisenä velvollisuutenaan. Tilan myymisestä eteenpäin ei edes keskusteltu.

Ei, vaikka lakimiehen työ piti kiireisenä, monilapsinen perhe vei aikaa ja verottaja muisti muhkealla perintöverolla. Puunmyynnistäkään ei ollut apua verotaakan helpottamiseen, sillä isotäti oli elättänyt itseään metsänhakkuilla.

”Metsä oli varsin hakattu, kun se siirtyi minulle. Aika alkutekijöistä tässä on lähdetty liikkeelle”, Esko kuvailee.

”Metsänkasvatuksessa on pitänyt olla sitkeä, aivan kuin lastenkasvatuksessakin, kertoo Eija-vaimo, mikrobiologi ja Eskon nelilapsisen perheen äiti.

Sertifikaatti ja suuria suunnitelmia

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin tilanne on aivan toinen. Mutkaisen hiekkatien vieressä ollut vanha hirsitalo on purettu ja tilalle on rakennettu uusi punainen talo. 1900-luvun alusta peräisin olevan aitan on talon isäntä itse oikaissut vanhaan ryhtiinsä. Aitan takana pyörii tuulimylly, ja pihalla näkyy aurinkopaneeleja. Janhosen tila on edelleen omavarainen energian suhteen, nyt vain uuden tekniikan avulla.

Ja mikä tärkeintä: tilan 80 metsähehtaaria ovat vihdoin kasvussa.

”Työ on ollut taimikonhoitoa, kasvatusta ja harvennusta. Hakkuut ovat edelleen pääasiassa harvennushakkuita”, Esko kertoo.

Tilan metsistä 40 prosenttia on männyllä, kuusta on viidennes ja koivua hieman vähemmän. Loput ovat suo- ja kitumaata, niin kuin kylän nimi Suojärvi asiasta vihjaakin.

Vanhin puusto on ehtinyt jo päätehakkuuikään, mutta suurin osa metsistä on 40–60-vuotiasta.

”Nykyisin viljelemme lähinnä kuusta. Mänty ei näin kosteilla mailla menesty niin hyvin.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 9/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.