15 kysymystä hirvistä ja metsätaloudesta

1. Miten yleisiä metsien hirvituhot ovat?

Valtakunnan metsien inventointiaineistojen mukaan 18 prosentissa männyntaimikoista on niiden laatua alentava hirvituho. Kääntäen se tarkoittaa, että 82 prosentissa taimikoista vakavaa tuhoa ei ole. Se tieto ei tietenkään lohduta, jos oma metsä on hirvien talvilaidunaluetta. Täytyy myös muistaa, että syönti ja tuho ovat kaksi eri asiaa.

2. Mitkä ovat toimivimmat keinot ehkäistä metsätuhoja?

Hirvikannan hallinta on keino numero yksi. Kannan tulisi olla ravintovaroihin nähden kohtuullisella tasolla. Se, mikä on kohtuullinen taso, vaihtelee suuresti alueittain.

Metsästysseuroille myönnettävät yhteisluvat ovat hyvä keino säädellä kantaa: niiden avulla metsästystä voidaan keskittää sinne, missä hirvet laiduntavat talvisin.

Jos hirviä on liikaa, tuhoja on mahdotonta vähentää metsänhoidon keinoin.

3. Millaiset ovat hirvikannan tavoitetiheydet?

Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, ja alueelliset riistaneuvostot päättävät kantatavoitteet. Esimerkiksi liikennevahingoilla, metsätuhoilla ja suurpetotilanteella on vaikutusta päätöksiin.

Tavoitetiheydet ovat suurimmat etelä- ja lounaisrannikolla, 5­–6 hirveä tuhannella hehtaarilla. Pohjanmaalla tavoitetiheys on 3–4 ja Etelä- ja Keski-Suomen sisäosissa noin 3 hirveä tuhannella hehtaarilla. Lapissa tavoitetiheys on alin, enimmäkseen noin 2 hirveä tuhannella hehtaarilla.

Syksyn 2024 metsästyskauden jäljiltä Suomessa on 87 000 hirveä, eli kanta on samalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin.

4. Miten hirvi valitsee ravintonsa?

Ravinnossa tulee olla riittävästi energiaa ja sen pitää sisältää tarpeelliset hivenaineet. Lisäksi ravinnon on oltava sulavaa. Hirvi maistelee kasveja ja tasapainottelee vaatimusten välillä. Mänty on energiapitoista mutta sulaa hitaasti, joten pötsin toiminnan varmistamiseksi hirven on syötävä talvella myös lehtipuuta.

Kasveissa on pahanmakuisia puolustusyhdisteitä, arkikielessä haitta-aineita, ja hirvi puntaroi myös niiden määrää ja kasvin ravintoarvoa toisiinsa.

5. Mitkä puulajit ovat hirven suosikkeja?

Mänty ja lehtipuut, erityisesti pihlajat ja pajut. Rauduskoivu maistuu hirvelle hieskoivua paremmin ja männyn istutustaimet luontaisesti syntyneitä paremmin. Istutustaimien maistuvuutta selittää osin suuri typpipitoisuus.

Yleensä hirvi valitsee syötäväksi samat taimet vuosi toisensa jälkeen. Se ulottuu syömään noin kolmen metrin korkeudelle asti ja voi katkaista vähän pidempiäkin taimia. Usein se tulee paikalle hakkuun jälkeen, kun sopivaa latvusravintoa on maassa.

6. Miten hirvi valitsee talvilaidunalueensa?

Ravinnon määrän lisäksi talvehtimispaikan valintaan vaikuttavat pedot, ihmiset, kilpailu, muut häiriöt, lumen määrä ja maastonmuodot. Välillä ravionnon valikointi vaikuttaa sattumanvaraiselta: parinsadan metrin etäisyydellä sijaitsevista taimikoista toinen syödään täysin ja toista käydään vain näykkimässä.

Suurimman syöntiriskin alueita ovat pienialaiset männyntaimikot, joita varttuneet metsät ympäröivät.

7. Miten metsänhoidolla voidaan vaikuttaa tuhoihin?

Tutkimusten mukaan 4 000–6 000 tainta hehtaarilla on männyn tiheys, jossa on riittävästi särkymävaraa: hirvituhojen jälkeenkin jää kasvatettavaa. Kylvötaimikoissa tällainen varhaisvaiheen tiheys on mahdollinen, mutta ylitiheydestä koituu helposti haittaa taimikon kehitykselle.

Jos lehtipuusto on etukasvuista, männyn syönti lisääntyy. Varhaisperkauksella voidaankin vähentää hirvituhojen riskiä.

Kun hirvelle sopivan ravinnon määrä lisääntyy aluetasolla, siis yksittäistä metsätilaa paljon laajemmilla alueilla, tuhojen määrä pienenee.

8. Voisimmeko ottaa oppia Ruotsista?

Ruotsissa on ollut vuodesta 2010 lähtien käynnissä Mera tall -ohjelma, jossa pyritään lisäämään männyn osuutta ja rajoittamaan hirvikantaa. Männyntaimikoiden määrä on lisääntynyt, mutta hirvituhojen vähentymisestä ei ole tietoa.

Maita vertailtaessa on huomattava, että Ruotsissa männyt pääsääntöisesti istutetaan ja että istutustiheydet ovat suuremmat kuin Suomessa.

9. Mitä vaikutuksia on ilmastonmuutoksella?

Syksyt ja talvet alkavat entistä myöhemmin, ja hirvet siirtyvät talvilaidunalueilleen entistä myöhemmin syksyllä. Mikäli hirvijahdit järjestetään talvilaidunalueella totuttuun tapaan heti metsästyskauden alussa, saalismäärät voivat jäädä pieniksi.

Ilmaston lämpeneminen voi selittää myös tuhojen lisääntymistä kuusikoissa. Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa, missä metsät ovat kuusivaltaisempia kuin Suomessa, tehtiin jo 1990-luvulla havaintoja kuusikoihin ruokailemaan siirtyneistä hirvistä.

10. Miten yleisiä tuhot kuusikoissa ovat?

Metsäkeskuksen korvaustilastoissa noin kymmenesosa hirvivahingoista sijoittuu kuusikoihin, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa jopa 30 prosenttia. Monesti hirvi hakee harvennetuista kuusikoista nopeimmin kasvaneita, ohutkuorisia puita, joiden nilakerroksesta se saa perusravintoa.

11. Onko Trico-hirvikarkotteesta hyötyä?

Tutkimusten mukaan on männiköissä, ja käyttäjät ovat olleet lähes poikkeuksetta tyytyväisiä. Männyt suojataan Tricolla mahdollisimman myöhään syksyllä ennen pakkasia, jolloin suoja riittää talven yli. Ongelmia voi tulla, jos heti aineen levityksen jälkeen tulee sade.

Toimivuuskokeita koivulla ei ole tehty, mutta Baltiassa ammattimaiset koivun kasvattajat käsittelevät taimet Tricolla niitä istuttaessaan. Koivuntaimet on tarpeen käsitellä sekä alku- että loppukesästä, koska uutta syötävää tulee sillä välin lähemmäs metri.

12. Miten Trico levitetään?

Se voidaan levittää pensselillä tai ruiskuttamalla, myös moottoriruiskua on lupa käyttää. Alueruiskutusta ei sallita, sillä tarkoitus on jättää käsiteltyjen taimien lomaan myös syötävää hirville. Parhaillaan tutkitaan, voitaisiinko ainetta levittää kustannustehokkaasti droonilla niin, että laite tunnistaa käsiteltävät puut.

Välineet kannattaa putsata huolellisesti heti levityksen päätyttyä, muuten aine jämähtää niihin kiinni.

13. Millainen yhteys hirvikannalla on valkohäntäpeura- ja metsäkauriskantoihin?

Pienten hirvieläinten vaikutus hirviin on merkittävä, mutta muuttujia on paljon ja mekanismeja ei tunneta täysin. Myös valkohäntäpeura ja metsäkauris syövät mäntyä, mutta niille männyn merkitys ravintokasvina on vähäinen. Siinä missä hirven päiväkulutus on 10–15 kiloa, peuralla ja kauriilla se on vain pari kiloa.

Valkohäntäpeurojen aiheuttamat metsävahingot näkyvät yksittäisinä tapauksina korvaustilastoissa. Myös metsäkauriit aiheuttavat dokumentoituja vahinkoja.

14. Entä susi- ja karhukantoihin?

Hirvieläimet ovat suurpedoille tärkeä ravinnonlähde. Susilaumojen reviireillä ja karhualueilla merkittävä osa vasoista päätyy saaliiksi. Mitä enemmän muita hirvieläimiä alueella on, sitä vähemmän suurpedot saalistavat hirviä.

Lounais-Suomessa valkohäntäpeurojen määrän kasvu mahdollisti susikannan kasvun. Nyt kun peurakantaa on pienennetty, sudet alkavat todennäköisesti saalistaa aiempaa enemmän hirviä.

15. Onko hirvistä mitään hyötyä metsätaloudelle?

Hirven talvehtimisalueille syntyy puhtaita kuusentaimikoita, joita ei tarvitse varhaisperata. Ruotsissa on tutkimusnäyttöä lannoitusvaikutuksesta.

Juttua varten on haastateltu Luonnonvarakeskuksesta erikoistutkija Juho Matalaa, Pohjois-Hämeen Riistakeskuksesta riistapäällikkö Jani Körhämöä, Helsingin yliopistosta väitöskirjatutkija Anna Jokista ja UPM:ltä metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiriä sekä ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valosta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.