Moni ennakkokäsitys jatkuvasta kasvatuksesta joutaa romukoppaan – paitsi yksi erittäin oleellinen
30 vuotta tutkimusta eteläsuomalaisissa kuusikoissa on osoittanut jatkuvan kasvatuksen monia luuloja toimivammaksi metsänkäsittelymenetelmäksi. Yksi reunaehto on kuitenkin ennallaan.
Ladataan...
Kirjanpainajat ovat yleistyneet aika tavalla 30 vuodessa. Kun siihen iäkkääseen kuusikkoon tekee rajun jatkuvan kasvatuksen harvennuksen niin riski siitä, että kirjanpainajat tekevät selvää jäljellejääneistä kuusista on kasvussa.
Miten heinää kasvavan rehevän kuusikon pienaukkoon saadaan taimet kasvuun luontaisesti ilman maanmuokkausta ja viljelyä ? Muutamia tuommosia pienaukoja olen seurannut . N. 45 v sitten tehty väljennyshakkuu ja pienaukot syntyi samalla. Peitteisyyttä on kyllä kesällä huomattavasti , kun heinäkasvit on parhaassa kasvussa.
On tullut joskus harvennusten yhteydessä tehtyä pienaukkoja, jotka on istutettu perinteiseen tapaan. Eipä niissä kasvakaan muita kunnon puita kuin ne istutustaimet.
Kävin kerran eräässä Sauli Valkosen tutkimusmetsässä Lapinjärvellä. Siellä kyllä kuusikon jatkuva kasvatus näytti onnistuvan. Olosuhteet olivat taimettumiselle ihanteelliset maapohjan kosteudesta johtuen verrattuna esimerkiksi meidän selvästi kuivempiin metsiin Keski-Suomessa. En siis yleistäisi sitä onnistumista.
Jutusta puuttui oleellinen tekijä. Siis metsänkasvu, joka ainakin siellä Lapinjärven ideaalimetsässä oli selvästi heikompaa kuin meillä pohjoisempana. Sain sellaisen ymmärryksen, että Lapinjärvellä kasvu olisi luokkaa 4,5 m3/ha/v, kun Keski-Suomessa on luokkaa 6,5 m3/ha/v 30-60 vuotta sitten istutetuissa metsissä. Nyt istutettavissa epäilemättä enemmän. Eikö siellä seminaarissa käsitelty tätä peruskysymystä. Vai eikö Metsälehti ole siitä kiinnostunut???
Jutussa puhuttiin myös koivusta ja männystä, jotka eivät taimetu kuusten seassa. Mänty-kuusisekametsän kasvu on selvästi parempaa kuin pelkän kuusikon. Sekametsiä pitäisi siis kasvattaa, mikä ei siis onnistu jatkuvan kasvatuksen metsissä.
On tietysti utopiaa, että jatkuvan kasvatuksen metsän korjuun tuottavuus olisi samaa kuin jaksollisessa. Harvennusvaiheessa voivat olla samaa luokkaa, mutta päätehakkuun 400 m3/ha hakkuu on niin tehokasta, että jaksollisen keskimääräinen tuottavuus lienee yli kaksinkertainen. Toinen tekijä on se, että sahat pystyvät sopeuttamaan jaksollisen hakkuut paremmin kysynnän mukaan. mistä maksetaan myös metsänomistajalle.
Mielestäni uutisesta jäi siis puuttumaan täysin ratkaisevia seikkoja.