Pohjoisessa Keski-Suomessa Kinnulan Myllypuron varresta on viime talven aikana korjattu noin sadan metrin matkalta aiemmassa avohakkuussa jätetyn suojavyöhykkeen puut pois. Merkittävä osa suojavyöhykkeen puista oli kaatunut myrskyn seurauksena ennen hakkuuta.
Metsälaki velvoittaa jättämään luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten purojen varteen suojavyöhykkeen. Onko kohteella rikottu metsälakia?
”Kävin katsomassa kyseistä kohdetta syksyllä 2023 ennen hakkuuta. Tulkitsin, että kyseisen kohdan osalta myrskytuho oli niin totaalinen, että metsälakikohteen kriteerit eivät enää täyty”, kertoo metsäneuvoja Tomi Tapaninen Suomen metsäkeskuksesta.
Metsäkeskus on katsonut, että metsälain 10 pykälän tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulkintasuositusten mukaan kohteen ominaispiirteet ovat tuhoutuneet ja puustosta on jäänyt pystyyn alle 25 prosenttia. Siksi kyseessä ei Metsäkeskuksen mukaan ole enää metsälakikohde.
Purojen ominaispiirteitä laissa ovat ”veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto”.
Metsätuholaki menee sertifioinnin edelle
Vaikka puronvarsimetsää ei enää luokiteltaisi metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi, voi metsäsertifiointi edellyttää purolle suojavyöhykettä. Kyseinen metsätila kuuluu PEFC-metsäsertifiointiin. PEFC Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen sanoo, että suojakaistat ovat oleellinen osa PEFC-vaatimuksia ja niiden poistaminen vastoin standardien kriteerejä.
”Toki lainsäädännön vaatimukset menevät sertifioinnin edelle.”
Metsätuholaki ajaakin myös sertifikaatin ohi. Metsäkeskuksen Tapaninen vahvistaa, että metsätuholakia sovelletaan myös erityisen tärkeissä elinympäristöissä. Metsänomistaja voi korjata puut pois, jos kuusia on kaatunut yli 10 kuutiota hehtaarilta.
Metsäkeskuksen tulkintaohje antaa tosin mahdollisuuden myös metsätuholaista poikkeamiseen lahopuun lisäämiseksi.
Kohteen puut osti Metsä Groupin Viitasaaren hankintapiiri. Piiripäällikkö Jaakko Pitkäsen mukaan kaupan lähtökohtana oli myrskytuho. Ennen kauppaa on Pitkäsen mukaan arvioitu metsälain, metsätuholain sekä PEFC-sertifioinnin vaatimukset.
”Metsätuholain mukaisesti kohteen puusto on pitänyt käydä korjaamassa. Kohteella on ollut hyvin järeää puustoa, joka kaatuessaan myrskyssä osin puron ja suojakaistan päälle on vaurioittanut pahasti myös puronvarren aluskasvillisuutta.”
Pitkäsen mukaan kaikki vanhempi lahopuusto on jätetty kohteelle sekä suojakaistan puusto ja aluskasvillisuus pystyyn siltä osin, kuin se on ollut mahdollista.
”PEFC:n mukaan purossa olleet puut saa korjata, jos ne aiheuttavat tulvariskin. Näin on kohteella jouduttu toimimaan”, hän toteaa.
”Metsäkeskuksen tulkinnalle ei tukea ekologiasta”
Luonnonhoidon johtava asiantuntija Lauri SaaristoTapiosta näkee ongelmallisena Metsäkeskuksen tulkinnan, jossa puroa ei myrskytuhon seurauksena lasketa enää lakikohteeksi.
”Ekologisesta näkökulmasta ei ole ratkaisevaa eroa, onko puusto pystyssä vai nurin. Puroon kaatunut puusto jopa monipuolistaa elinympäristöä ulottamalla veden vaikutuksen laajemmalle lähiympäristöön.”
Saaristo huomauttaa, että jos toinen puoli purosta ei ole tulkinnan mukaan enää lakikohde, myöskään puron toista puolta ei sellaiseksi enää katsota.
”Mielestäni Metsäkeskuksen tulkintaohjeessa olisi päivittämistarvetta.”
Metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa sanoo, että tulkintasuosituksissa sovitetaan yhteen lain tulkintaa ja ekologiaa mahdollisuuksien mukaan.
”Tässä nimenomaisessa tapauksessa emme ole ottaneet kantaa siihen, onko puiden poistaminen ekologian kannalta perusteltua, vaan katsomme asiaa säädöksen tarkoittaman elinympäristön ominaispiirteiden näkökulmasta.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Metsätuholain mukaisesti kohteen puusto on pitänyt käydä korjaamassa. Kohteella on ollut hyvin järeää puustoa, joka kaatuessaan myrskyssä osin puron ja suojakaistan päälle on vaurioittanut pahasti myös puronvarren aluskasvillisuutta.”
Järjen käyttö pitäisi olla sallittua. Jos tämä iso metsä poimittaisiin suojakaistan ja aluskasvillisuuden päältä muun hakkuun yhteydessä, mitään tällaista sekasortoa ei tulisi. Matala puusto vahvistaisi juuriston sään kestäväksi, ja alueesta muodostuisi taatusti nautittavampi näkö-ala.
Purojen ominaispiirteitä laissa ovat ”veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto”.
Näin siis laki sanoo. Usein on juuri tuon kaltainen tilanne, että aikanaan myös puron varsi on hakattu aukoksi, jolloin nykyään järeä metsä ulottuu puroon saakka ilman erityisiä pensaskerroksia ja pienilmastoja. Laki oikein tulkittuna siis sallisi joskus hakata puron varren aukoksi.
Kuitenkin puronvarsi jätetään hakkaamatta, koska sertifikaatti kieltää sen.
Kun sitten puronvarren kuuset jätetään hakkaamatta, niin osa niistä kuolee ja kaatuu myöhemmin, osa kaatuu pian. Tulos saattaa olla kauhea sekamelska. Minulla on eräs esimerkki lähteen ympäristöstä, jossa kuusikko käyttäytyi noin. Ei siinä mitään erityistä pienilmaastoa ollut ennen hakkuuta. Ei myöskään hakkuun jälkeen, kun pystyssä oli muutaman vuoden kuluttua joku kuollut tai kuoleva kuusi ja maassa sitten kaatuneita.
Jos on tarpeeksi menestyviä puita ja pensaita, niin tilanne on helppo, niin jätetään ne ja poimitaan kuuset pois. Pitäisi olla vaihtoehto tilanteeseen, jossa kasvaa pelkkä kuusta ja tiedetään, että puut todennäköisesti kuolevat ja voivat kaatuessaan tukkia puron.
Jos istutettaisiin tervaleppiä ja annettaisiin lisäksi luonnon hoitaa uudistumista, niin äkkiä paikalla olisikin monimuotoinen puu- ja pensaskerrostuma omine pienilmastoineen.
Näissä suojelukysymyksissä valitettavasti järkevät ratkaisut eivät ole yleensä mahdollisia.
Terveen järjen käytölle pitää aina olla tilaa ja tässä tilanteessa näin toimittu.
Purojen ja vesistöjen varren suojaksi jätetyt kapeat metsäkaistat eivät minusta maisemia kaunista kovinkaan paljoa. Ne ovat varsin riskialttiit myrkylle ja muille tuhoille ja edelleen tuholaisille.
Olisi etsittävä muita ratkaisuja, mitä ne olisivat? Olisivatko yksittäiset suojapuut ja lehtipuiden istutukset/kylvöt ratkaisuja osin jatkuvan kasvatuksenkin tapaan noissa kohteissa?
Kyllä luonnossa myös purot ja pienet joetkin säilyvät ihan luontaisestikin, eivät ne uiton ja rantapeltojen raivausten aikanakaan mihinkään kadonneet! Kyllä luonto itse pitää aina pintansa ja vedet virtaavat itsestään puroissa.
Suosittelen metsäojiin suunniteltavan myös kaivettavan pieniä vesialtaita metsäpalojen ensisammutuksen vesivarastoiksi.